Pieni syrjäinen ravintola.

[hewwo]

//Offia. Huyana tänne neitosensa kanssa. : 3//

Suloinen kylä. Vampyyri suunnisti kylän, tai koko Tuonpuoleisen parhaimpaan ravintolaan - siis hänen mielestään parhaimpaan - käsipuolessaan viehättävä tyttönen. Vaikka mies olikin vampyyri, hän ei voisi mitenkään satuttaa suloista neitoa.
Ave astui ravintolaan. Ravintolan omistaja, hieman hämärän näköinen heppu, pukeutuneena kuitenkin hienoihin vaatteisiin, toivoitti tulijat tervetulleeksi. Hän saattaa Aven ja Kerensan hienosti katettuun pöytään, jota valaisi punertava kynttilä.
Nuori tarjoiliapoika, mustine, pitkine hiuksineen, toi heille ruoka- ja juomalistat. Kumarsi ja käveli pois.

Ravintola oli ehkä hieman tunkkainen ja pimeä, mutta sisällä oli lämmin ja kotoisa olo. Ainakin Avelle. Katon rajassa oli pieni ikkuna avoimena, jonka kautta kulki mukavasti virtaava ilma.
Tuolit oli pehmustettuja ja pöytäliina oli valkoinen.
Hiljainen viulumusiikki alkoi soida.
Ravintolassa ei ollut muita kuin Ave, Kerensa, tarjoiliapoika ja ravintolan omistaja, joka toimi myös paikan kokkina.

Ave katsoi Kerensaa vino hymy kasvoillaan.
"Noh... Tämä paikka on vähän pimeä, mutta... Ainakin täältä saa hyvää ruokaa - ja juomaa."
Ave ottaa pöydältä ruokalistan ja alkaa selailla sitä.
"Itse asiassa minulla ei ole oikein nälkä, kun olen vampyyri... Mutta mitä sinä haluaisit?"

[huyana]

[Hitto täähän alkaa muistuttaa Edwardia ja Bellaa! Niin juu ja Kerensa on nyt mystisesti 16 ~]

Kerensa asteli sisään ravintolaan Aven ohjastamana. Tyttö oli ehtinyt miettiä päänsä puhki siitä, millaiseen paikkaan hänet ohjattaisiin. Eihän hän Aven mausta juurikaan tiennyt. Miehen valinta ei kuitenkaan tuottanut pettymystä. Ravintolassa ei ollut muita heidän lisäkseen, eivätkä tilatkaan olleet suuret. Vanhat puulattiat toivat kodin mieleen. Kerensa riisui punaisen takkinsa ja asetti sen pöydän vieressä olevaan naulakkoon. Henkilökuntaan ei näemmä kuulunut kuin kaksi henkilöä. Tyttö istahti alas, suoden Avelle kohteliaan hymyn.

Tyttö poimi nahkakantisen ruokalistan käsiinsä ja alkoi tutkailla sitä mietteliäänä. Hän ei ollut aiemmin käynyt ravintoloissa täällä Tuonpuoleisessa. Kerensa joutui toteamaan epäilyksensä aiheellisiksi huomatessaan, ettei tunnistanut lähes mitään ruokien nimistä. Listassa ei vaivauduttu kertomaan, mitä kukin enemmän tai vähemmän hienosti nimetty annos piti sisällään.
"Erh, tuota... Totta puhuen minulla ei ole harmaintakaan aavistusta, mikä on esimerkiksi "Spaghetti bolognese". Löytyisiköhän täältä kanasalaattia?" Kerensa kysyi naurahtaen. Onneksi hän saattoi jo myöntää tuntevansa Aven sen verran hyvin, ettei hänen tarvinnut suotta häpeillä omaa tietämättömyyttään. Ave kyllä ymmärsi, että moni asia oli yhä hänelle vierasta Tuonpuoleisessa.
Kerensa laski menuun pöydälle, jääden katselemaan Avea hymyillen. Vaikka he olivat tunteneet jo hyvän aikaa, Avesta löytyi silti aina uusia kiehtovia puolia. Oli jännittävää seurata, kuinka vampyyrius vaikutti mieheen. "Otat kai sentään jotain jotavaa?"
Ainakin Kerensa epäili, että Ave oli osittain valinnut ravintolan sen puolesta, että sieltä löytyisi hieman epätavallisillekin kaduntallaajille sopivaa tarjottavaa. Tosin luultavasti lähes kaikki ravintolat Tuonpuoleisessa tarjosivat mitä erikoisempia ruokia - ihmiset kun tuntuivat olevan melkeinpä vähemmistönä täällä. Ulkonäkö kun saattoi pettää monessakin tapauksessa.

[hewwo]

Ave hymyili Kerensalle, kun tyttö ei tiennyt nimien tarkoituksia. No, eihän Avekaan ollut tietänyt kaikkia, mutta omistaja oli kertonut hänelle.
"Kuule... Täällä on täydellinen palvelu, kysyt vain tarjoilialta mikä on kyseinen ruokalaji, ja hän tuo maistiaisen."
Ave naurahtaa.
"Ja tokihan minä... Juoda aion. "
Pieni häveliäs hymy käväisi Aven kasvoilla, jonka jälkeen Ave jo huhuili tarjoiliaa luoksensa.

"Iltaa. Mitä saisi nuorelle pariskunnalle olla?"
Tarjoiliapoika kysyy kohteliaasti ja leväyttää kasvoilleen mitä kauneimman hymyn.

"Eh... Itse asiassa... Me olemme vain kavereita..."
Pieni puna nousi Aven poskille. Olihan hänessä vielä osa viime ateriasta jäänyt veri kehossaan.
"No mutta kuitenkin. Minä otan sen tavallisen, tiedäthän?"
Tarjoilija nyökkää ja hymyilee.
"Entäs kauniille neidille?"
Ave virnistää ja katsoo sitten Kerensaa kysyvästi.

[huyana]

Kerensa helpottui hieman siitä, ettei hänen arvinnut suotta valita summassa jotain ruokaa. Aven kertoman mukaan ravintolan henkilökunta vaikutti miellyttävältä ja palvelu oli varmasti hyvää. Kun Kerensa oli pysähdellyt silloin tällöin pieniin kuppiloihin - joskus jopa baareihin - juomaan ja ruokailemaan, oli palvelu usein ollut tökeröä. Rahoista yritettiin kiskoa ylimääräistä, kohteliaita sanoja oli turha odottaa ja ateriatkin olivat toisinaan epäilyttävän näköisiä. Tämä pieni ravintola oli taas ainakin tähän asti kaikkea muuta - ainoa yhdistävä tekijä oli hämäryys. Se tuntuikin olevan läsnä kaikkialla Tuonpuoleisessa.
Tyttö hymähti Avelle vastaukseksi, sipaisten hiussuortuvan korvansa taakse. Tarjoilijan paikalletulo sai tytön punehtumaan aavistuksen verran, eikä kehdannut vilkaista Avea. Kun tarjoilija kysyi hänen ruokaansa, Kerensa nosti katseensa hymyillen ylös. "Anteeksi, en juurikaan ymmärrä ruokalistanne ruokien nimien merkityksiä, mutta löytyisikö teiltä kanasalaattia?"
"Mitä tahansa vain tilaatte, sen me voimme teille järjestää", tarjoilija vastasi kumartaen aavistuksen verran ja kadoten kiireesti keittiöön. Lähes välittömästi mies palasi mukanaan vesikannu, jonkinsortin pullo ja kaksi lasia, jotka hän asetti pöydälle. Miehen kaadettua Kerensan lasiin vettä, hän avasi pullon ja kaatoi siitä punaista nestettä Avelle. Ei edes Kerensalle jäänyt epäselväksi, mitä tuo juoma oli.

Kerensa katsoi hieman hämmentyneenä tarjoilijan perään, joka pyyhälsi jo menojaan. "Mukava tarjoilja", Kerensa sanoi lopulta, kääntyen sitten hymyillen Aven puoleen. Tyttö tutkaili miehen kasvonpiirteitä uteliaasti. Kuinka absurdia - hän todella istui illallisella vampyyrin kanssa!
"Miltä se maistuu?" Kerensa kysyi, viitaten Aven lasiin.

[hewwo]

Ave kiitti kauniisti miestä, ehkä hieman firtaten, ja katsoi sitten juomaansa tyytyväisen. Hän nosti sen huulillensa ja maistoi pienen tilkan. Ilmeestä päätellen se oli ihanaa.
"Taivaalliselta!"
Ave ilmaisi Kerensalle juomansa maun.
"Entä sinun ... vetesi? Se on varmaan hyvää..."
Vampyyri katsoi kaipailevana toisen juomalasia.
"Ja olisi kiva syödäkin jotain... Mutta ei."
Mies naurahti ja hymyili taas oikein flirttailevasti.
"Tiedätkös, olisi hauska kuulla sinusta jotain. Vaikka mistä pidät ja silleen..."
Ave hörppäsi taas juomaansa ja huokaisi makunautinnostaan.

[huyana]

Kerensa naurahti hyväntuulisena Aven vastaukselle, sivellen samalla sormillansa vesilasiaan. Oli hankalaa kuvitella, että jollekulle veren rautainen maku oli miellyttävä. Kerensalle siitä tuli vain mieleen huonoja muistoja - kipua ja ikäviä sattumuksia.
"Oikeastaan vesi ei maistu millekään. Huvittavaa sinänsä, mutta janon se vie parhaiten", tyttö virnisti, hörpäten näytöksi itsekin omasta lasistaan. Mikäli Kerensa ei ymmärtänyt verta miellyttävänä makuna, niin sitä hankalempaa oli käsittää, että joku ei varsinaisesti tarvinnut ruokaa. Hänellä lieni paljon opittavaa Tuonpuoleisesta ja sen asukkaista.
"Hmm, minusta?" Kerensa kohotti katseensa Aven silmiin, kallistaen vaistomaisesti hiukan päätään. "Ei minussa ole juuri mitään erityistä, ainakana sinuun verrattuna. Veren mausta en liiemmin pidä, mutta meri on yksi asioista, joita rakastan. Ironista sinänsä, sillä minä, öh, kuolin hukkumalla mereen." Tytön katse harhaili pöydältä seiniin, ajatukset laukaten jo kaukana Tuonpuoleisesta. "Asuimme lähellä rannikkoa. Karkasin usein öisin, etenkin myrskysäällä, pihalle. On niin käsittämättömän upeaa tuntea viileä sade ihollaan, nähdä salamoiden välähtelevän ja antaa tuulen riepotella hiuksia... Isäni ei koskaan pitänyt karkailustani, pelkäsi minulle sattuvan jotain. Hän oli oikeassa", Kerensa lopetti kalvenneena, mutta silti tavoitellen hymyä kasvoilleen. Samalla tarjoilija toi hyväntuulisena kanasalaatin pöytään ja poistui hyvää ruokahalua toivotettuaan takaisin keittiöön. Kerensa katseli hetken herkulliselta näyttävää salaattia edessään, kunnes kääntyi jälleen Aven puoleen. "Mutta entä sinä? En oikeastaan tiedä sinusta juuri mitään."

[hewwo]

Ave kuunteli nyökkäillen välillä Kerensan kertomusta menneisyydestään, jättäen jopa juomansa siemailun sikseen.
Suloinen myötätunnon katse käväisi Aven silmissä. Varmasti oli ihana elämä... Hän ei ollut itse saanut niin usein kokea veden kosketusta. Varmaan oli kerran käynyt meren rannalla. Ihan lapsena.
Oikeastaan sehän oli hyvä, että sai kuolla juuri niin kauniisti ja rakastamaansa paikkaan.

"Hm? No tuota... Menneisyyteni ei ollut mitenkään erikoinen. Vanhempani kuolivat sairauteen, jonka minäkin perin. Ja..."
Ave yritti muistella. Se ei ollut niin helppoa enää muistaa kaikkea menneisyydestään.
"Ja tuota, selvisin silti siitä sairaudesta, mutta jouduin maksamaan siitä koko omaisuuteni. Sitten tapoin itseni työllä. Tai oikeastaan... Eräs vampyyrihuora päästi minut kärsimyksistään."
Mies rykäisi ja madalsi ääntään.
"Kuolin sellaiseen kamalaan paikkaan, johonkin... Johonkin saastaiseen asuntolaan, missä asui kaikenlaisia homoraiskaripummeja..."

Ave katsoi hieman toisaalle häpeissään ja otti ison kulauksen juomaansa.
"Mitäs pidät Tuonpuoleisesta? Tuliko liian yllätyksenä? Järkytyitkö kun tajusit eläväsi kuolleena?"

[huyana]

[Ouh, anteeksi jumitukseni. Hävettää .____.]

Kerensa risti jalkansa ja alkoi seivästellä salaattiaan pala palalta, lähinnä vain rääppien. Samalla tyttö katseli tuon tuosta Avea, kuunnellen aidosti kiinnostuneena tuon kertomaa. Välillä tyttö ojensi sirot sormensa vesilasille, juoden siitä pieniä kulauksia. Aven elämä kuulosti niin täydellisen erilaiselta elämältä kuin hänen omansa. Kaiken lisäksi mies oli menettänyt molemmat vanhempansa, Kerensa vain äitinsä. Täytyi olla hirveää tuntea jääneensä täydellisen yksin. Eikä Aven elämä kuulostanut onnelliselta sen jälkeenkään, toivottavasti mies oli edes tällä hetkellä tyytyväinen elämäänsä.
"Surullinen tarina", tyttö sanoi samalla kun laski haarukan äänettömästi pöydälle. Kerensan katse porautui syvälle Aven silmiin, kuin etsien sieltä pientä vilahdusta miehen syvimmistä tunteista. Oliko siellä tuskaa, kaipausta? "Tunnetko olosi nyt onnelliseksi?", Kerensa kysyi hiljaa.
Intensiivinen hetki särkyi Aven johdatellessa keskustelua takaisin Kerensaan. Tyttö hymähti.
"Kun ensimmäistä kertaa päädyin tänne, olin kyllä täysin sekaisin. En voinut ymmärtää, mikä paikka tämä on ja miksi olin tänne päätynyt. Rehellisesti sanoen vastaanottokomiteakaan ei olltu sieltä vieraanvaraisimmasta päästä. Nyt voisin kuitenkin sanoa olevani tyytyväinen tilanteeseeni, vaikka kaipaankin perhettäni ja entistä elämääni. Onneksi täälläkin on paljon hyvää, kuten vaikkapa sinä..." Kerensa hymyili, katsellen Avea silmiin.
"Entä sinä?"

[hewwo]

Ave katsoi Kerensaan pitkään tämän kysyessä oliko Ave onnellinen. Pieni puna levisi miehen poskille.
"Ah.. Tällä hetkellä? Kyllä... Olen minä."
Mies hymyili onnellisesti ja katsoi tytön kasvoja.
Tietenkin hän oli onnellinen. Hänhän oli illastamassa varmaan Tuonpuoleisen kauneimman tytön kanssa.

Hyvä että Ave kuuli edes jokusen sanan Kerensan kertomuksesta. Mies oli ihan transsin omaisessa tilassa, kun hän katseli tytön kasvoja, silmiä, siroja käsiä... Kun kerensa lopetti, Ave kuuli pienen, kysyvän äänensävyn, jolloin hän vaipui takaisin maanpinnalle.
"Ah, anteeksi! Joo... Mitä kysyitkään?"
Vampyyri kysyi nolostuen. Miten hän unohti kuunnella mitä toinen sanoi... Kerensa oli varmaan kamalan loukkaantunut Aven huonosta tavasta olla kuuntelematta. Yleensähän kyllä Ave kuunteli.. Mutta se tilanne oli toisenlainen.
"Eikun... Äh. Tilataanko jälkiruokaa?" Ave hymyili ja yritti korjata virheensä sillä.
"Täällä tehdään ihan varmasti parhaimpia jäätelöannoksia ikinä. Minäkin voisin jopa maistaa vähän kun olen saanut tankattuani itseäni hieman... Ykkösverellä." Ave virnisti ja katsoi Kerensaa hieman anteeksipyytävästi, juoden lasiaan tyhjäksi. Kuin yrittäen piiloutua sen taakse.

[huyana]

Pieni viaton hymy ei suostunut enää karisemaan tytön kasvoilta lainkaan pois. Pelkkä Aven seurassa oleminen sai hänet hyvälle tuulelle, hän tunsi olonsa niin turvalliseksi ja arvostetuksi miehen seurassa. Hassua miten he olivat päätyneet ensitapaamisestaan tähän hetkeen. Jos asiat olisivat menneet toisin, Kerensa ei enää välttämättä olisi tässä miehen kanssa. Ei välttämättä hengissä lainkaan.
Tyttö virnisti Aven takelteluille. Mies kyllä todella oli erikoinen tapaus. Avesta puuttui täysin sellainen tietty karskius, mitä esimerkiksi Kerensan isällä oli ollut. Se oli kiehtovaa. Tyttö työnsi lähes tyhjän salaattiannoksensa syrjään, nyökäten. "Tilataan vain, aina on tilaa jälkiruoalle", tyttö nauroi. "Um, yksi annos olisi varmaan tarpeeksi meille kahdelle?... Minulla ei ainakaan ole enää niin nälkä, etten tiedä jaksaisinko omaa."
Kerensa heilautti hivenen päätään saadakseen valuneet hiussuortuvat pois kasvoilta. Hänen silmissään oli tiettyä jännittyneisyyttä ja loistoa. Huultaan purren tyttö vinkkasi tarjoilijalle, joka kirmasikin nopeasti heidän pöytäänsä.

[hewwo]

Ave hymili Kerensalle loiste silmissään - tai oikeastaan vain yhdessä silmässä - ja nyökkäsi lyhyen, mutta paljon kertovan nyökkäyksen. Kuin sanoen; kyllä, tehdään niin.
Vampyyri katsahti innokkaaseen tarjoilia poikaan ja hymyili tälle kuin flirtaten.
"Yksi annos - meille kahdelle - jälkiruokaa. Se tavallinen. Tai..."
Ave vilkaisi nopeasti Kerensaa ja käänsi katseensa takaisin tarjoilijaan.
"Tai laita erikoinen. Ja toisitko samalla toisen lasillisen?"
Ave tökkää lasiaan kerran ja tarjoilijapoika nyökkä ottaen lasin ja kerensan lautasen lähtien kipittämään keittiötä kohti.
Vampyyri kerkesi vain kääntyä takaisin Kerensan puoleen ja hymyillä tälle, kun tarjoilia jo kiisi takaisin kädessään pullo vettä ja lasi Aven juomaa. Hän asetti lasin Aven oikealle puolelle pöydälle, ja siirtyi sitten siitä Kerensan puolelle ja kaatoi tämän lasin taas täyteen, jättäen vesipullon pöydälle, noin 5 senttiä keskikohdasta Kerensan vasemmalle puolelle.

Ave oli jo täysin keskittynyt katsomaan tarjoilijan touhuja, joka hääräsi tehokkaasti asiakkaidensa tyytyväisyyden vuoksi. Vai pelkäsiköhän tämä nuori tarjoilija jotain? Oliko pojan pomo ankara? Ehkä pomo pieksi tätä jos poika ei tehnyt työtään tehokkaasti?

Tarjoilija toi pöytään kaksi haarukkaa ja kaksi pitkää lusikkaa.
"Jälkiruokanne saapuu seitsemän minuutin kuluttua, jätän teidät nyt kahden. Jos tarvitsette jotain, vinkatkaa."
Poika hymyilee, kumartaa, ja kipittää takaisin keittiöön.

Tehokasta, oikein tehokasta. Ave tuijotteli vielä pojan perään ja kääntyi lopulta Kerensan puoleen. Hän kumartui hieman pöydän päälle ja puhui matalalla, hiljaisella äänellä.
"Mitä luulet, onkohan poika pakotettu tähän hommaan? Hänen silmissään nimittäin... Paistoi pelko."

Vampyyri nojautui taakse päin ja nosti lasinsa.
"Kippis", hän sanoi ja siemaisi sitten juomaansa.

[huyana]

[Arr, anteeksi, mutta pakko vetää kerensa pois pelistä ;___; Peli-intoni ei lukuisista yrityksistä huolimatta oikein noussutkaan. Todennäköisesti myös eroan lähipäivinä Tuonpuoleisesta, mutta mietin vielä pari päivää. Kiitoksia kuitenkin peliseurasta ja anteeksi vielä kerran! ^^']