Pudonnut korppi (yksinpeli)

[mumei]

Hautuumaa, viimeisiä paikkoja mistä haluaisi herätä. Mutta sieltä tämänkin ihmisen uusi matka alkoi. Maassa vatsallaan maaten, silmät vielä tiukasti suljettuina ja hiukset kasvoja peittäen alkoi mies ihmetellä oloaan. Ilkeä tunne viilsi vielä toista olkaa, vaikka muuten oli kaiken puolin epämääräinen olo. Eikö tähän mennessä olisi jo kuulunut kuolla? Mumei hengitti syvään, pistäen merkille maan tuoksun. Enää ei taidettu olla varastoilla. Oliko käynyt niin, että olisi jäänyt vielä eloon, ja viety kuolemaan jonnekkin syrjään.
Liikkumattomana mies kuunteli usean minuutin ajan kuuluisiko jostain ääniä, edes jotain ääniä. Pian alkoivat kysymykset pyöriä miehen päässä. Kuolinko minä? Eihän kuolleissa tunneta mitään? Eihän kuoleman jälkeen ole mitään? Kysymysten pyörittyä mielessä vaatien vastauksia, avasi Raven hitaasti silmiään, odottaen silmiensä tottuvan hämärään. Lähes mustat silmät tarkkailevat hetken ympäristöä, joka oli aivan outoa.
Tunnettuaan pääsevänsä liikkelle, koetti nousta istumaan, alkaen aluksi punnertaa itseään ylös käsiensä avulla... Tai ainakin olisi punnertanut, jos toinen käsi ei olisi puuttunut. Yhdellä kädellä yrittäminen sai miehen vain kaatumaan maahan, sulkemaan silmät ja jupisemaan aivan hiljaa, ennen kuin yritti uudemman kerran, ja onnistuikin nousta istumaan.
Seisomaan nousemisesta ei tulisi vielä mitään pään vetäessä maahan, joten Mumei istuskeli vielä tovin katsellen ympärilleen, keksimättä mitään järjellistä selitystä siihen, missä oli ja miten oli vielä elossa, sillä ei tuo oikein osannut olettaa kuolleensa. Vakuuteltuaan itselleen löytävänsä täältä vielä takaisin, nousee seisomaan, lähtien kävelemään pois hautuumaalta hiljaisin askelin, vielä epäoleva olo mielessä. Olisiko sittenkin kuollut ja kävellyt rajan yli? Ajatus päässä pyörien Mumei kulki pois hautuumaalta, aloittaen oman seikkailunsa Tuonpuoleisessa