|
|
Post by Koji on Jan 19, 2009 20:12:53 GMT 2
Anteeksi jumitus T__T
---------------------
Zahur ei paljoa ohikulkioita katsellut. Hänelle oli niin opetettu, ettei vieraita saisi tuiotella. Ja Za ei pitänyt siitä, että häntä katsottiin silmiin. Olihan toisaalta ihan hyvä, kun täällä oltiin. Ainakin saatiin tietää, että kuoleman jälkeen on elämää. Niin poika oli aina uskonut.
"Ovat. Voisin näyttää niitä sinulle, muttei ole mitään mihin kirjoittaa..." Za sanoi ja meni sitten Kerensan osoittamalle penkille istumaan. Voisikohan oppia täällä käytettäviä kirjaimia, ja kenties lukemaan? Hieroglyfitkin opittiin aika nopeasti, Za oppi nopeasti. Kenties kirjaimiakin sitten voisi oppia nopeasti...
|
|
|
|
Post by huyana on Jan 20, 2009 17:06:01 GMT 2
[Eipä tuo mitään ^__^]
Kuinka jännittävää, kirjaimia oli siis erilaisia. Kerensa oli vaivoin oppinut ne yhdet kirjaimet, miten niitä voisi olla toisenlaisiakin? Kaikkea ei ilmeisesti oltu tarkoitettu Kerensan ymmärrettäväksi. Ei hän silti hetkeäkään epäillyt Zahurin sanoja. Kerensa nyökkäsi pojan sanoille hymyillen - yhä täysin tietämättä, että Zahur oli itseasiassa häntä vanhempi.
"Tiedätkö vielä yhtään, mitä aiot tehdä tästä eteenpäin? Onko sinulla jonkinlaista majapaikkaa? Itselläni oli tänne tullessani ongelmana raha. Onneksi sitä onnistuu kuitenkin yleensä hankkimaan tarvitsemansa, tavalla tai toisella... Aina rehellisyys ei kuitenkaan kanna pitkälle. Täällä vieraisiin ei kannata sokeasti luottaa. Moni on valmis huijaamaan ja pettämään oman etunsa tähden", Kerensa virkkoi ohi maleksivia ihmisiä katsellen.
"Tosin en tarkoita pelotella. Löytyy täältä hyviäkin tyyppejä ja hei, minuun voit luottaa. Jos sinulla koskaan tulee mitään kysyttävää tai kaipaat vain juttuseuraa, etsi minut käsiisi. Pyörin melko usein sataman lähettyvillä."
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 20, 2009 18:04:53 GMT 2
Zahur katseli sivusilmällä ihmisiä. Majapaikka olisi hyvä kyllä löytää. Hänellä ei sellaista ollut ja kuka nyt tahtoisi ottaa nurkkiinsa tälläisen likaisen, langan laihan kakaran, joka ei edes osaa lukea tai kirjoittaa normaaleja kirjaimia, ja ei olisi mitenkään hyödyksi. Raskasta työtäkin hän voisi tehdä, mutta tuskin kukaan laskisi. Kaikki varmasti muut luulivat, että hän oli kymmen kesäinen vasta, todellisuus sanoi jotain muuta, oikeastaan hän itsekkin siihen muut-sakkiin, koska ei pitänyt itseään ollenkaan aikuisena.
"En tiedä. Varmaan katu tulee olemaan majapaikkani, se onkin ollut jo kauan." Za sanoi, kun toinen oli puhunut. Kadullahan hän oli asunut ja nukkunut, kun oli joitunut töyskentelemään. Ruu'an takia olisi voinut tehdä mitä vain ja oikeastaan nytkin. Maha ilmoittelikin kaipaavansa jotain syötävää, mutta ei ollut mitään. Ellei joitain pieniä paloja mitä roskiksesta on joskus löytynyt, oteta mukaan. "Minulla ei ole koskaan ollut varaa mihinkään tai perheelläni." Za sanoi hiljaa. Nyt hän oli jo paljastanut kaksi asiaa menneisyydestään, se oli jo paljon, hän ei ruvenut sitä kaikille kertomaan. "Jotkut vain ajattelevat itseään..."
"Olen tottunut siihen, ettei vieraisiin kannata luottaa. Egyptissäkin oli niin, monet ajattelivat vain omaa etuaan." oikeastaan Zahur oli vähän kuulunut siihen sakkiin, kun oli ruokaa varastanut. Nälkä oli vain ollut aivan hirveä, juotavaa nyt sai ihan hyvin, mutta ruokaa saattoi saada kerran päivässä. Hän nyökkäsi Kerensalle, tarkoittaen, että etsisi silloin toisen sitten käsiinsä, kun seuraa kaipaisi.
|
|
|
|
Post by huyana on Jan 23, 2009 19:54:48 GMT 2
"Tervetuloa kadullaelävien joukkoon", Kerensa virnisti, ristien jalkansa lennokkaasti. "Haaveenani olisikin hankkia asunto lähiaikoina, mutta en oikein tiedä mistä aloittaa. Rahaa on liian vähän, vakituista työtä ei ole enkä tiedä keihin luottaa asunnon vuoraamisen suhteen. Tulisin varmasti koronkiskureiden huijaamaksi... Nääh, toistaiseksi aion jatkaa samaa rataa, kulkurirotan elämää. Ihan hauskaa se on, vaikkakaan ei kovin turvallista", Kerensa huokaisi, nojaten penkin selkänojaan. Tyttö katsoi uteliaana Zahuria pojan mainitessa kuin sivulauseessa perheensä varallisuudesta. Aihe näytti kuitenkin olevan hänelle sen verran arka paikka, ettei Kerensa halunnut kaivella muistoja sen enempää. Eihän hänen perheensäkään yltäkylläisyydessä elänyt. He metsästivät ja keräsivät itse ruokansa, myymällä yli jäävät ruoat he saivat hieman taskurahaa tuotteisiin, joita heillä ei omasta takaa ollut. Yksinkertaista, mutta onnellista elämää.
"Egypti ei kuulosta järin mukavalta paikalta", Kerensa totesi. Vilkaisu kelloon osoitti, että aikaa oli vierähtänyt jo tovi. "Oi, unohdin kokonaan! Minun piti ehtiä vielä kauppaan ennen sen sulkemista. Minun taitaa olla parasta rientää." Kerensa nousi ylös, suoristaen takkinsa. "Oli hauska tutustua sinuun, Zahur. Toivottavasti tapaamme taas pian, toivon sinulle kaikkea hyvää. Muistathan etsi minut käsiisi, jos sinusta koskaan tuntuu siltä! Näkemiin, Zahur!" Kerensa heilutti vielä iloisesti lähtiessään, kunnes muuttui vain yhdeksi loittonevaksi seläksi ihmismassan joukossa.
[Ja näin, kiitoksia peliseurasta! ^____^]
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 23, 2009 20:33:40 GMT 2
Zahur ei tykännyt asua kadulla. Hän oli aina unelmoinut paikasta, jota voisi kutsua kodiksi ja myös rakastavasta perheestä. Jota hänelle ei ole koskaan suotu. Eikä kunnon ystäviäkään. Suodaanko niitä tälläiselle kadulla asuvalle rääpäleelle. Helposti kuka vain saisi kätensä hänen ympärilleen, sen verran aliravittu oli.
"On niille ainakin jolla on varaa." hän sanoi. Niin. Papit elivät herroiksi. Hän kuului siihen pohjasakkaan, joka ei päässyt kovinkaan hyvään asemaan. Monilla näytti täällä olevan paljon paremmin. Paljon paremmin. Heillä oli koti ja ystäviä.
Hän yllättyi hieman, kun Kerensa ilmoitti pian joutuvansa lähtemään. "Ö, näkemiin." Za sanoi ja jäi vielä istumaan paikalleen. Harmissaan siitä, että seura lähti. Nyt oltiin ihan yksin ja kaikki kehtasivat taas osoitella ja muuta.
-------------------------
kiitos samoin
|
|
