|
|
Post by Koji on Sept 4, 2009 22:31:28 GMT 2
Zahur ei tiennyt ollenkaan miten suhtautua. Hän pelkäsi ihmissusia, vampyyreja ja muita pelottavia olentoja. Mutta oli itsekkin sellainen. Ja ei hän aiemmin ollut mitenkään pelännyt Chrisiä, että miksi nyt pitäisi? Pojan tunteet ja ajatukset menivät nyt ihan ristiin. Hän tunsi itsensä niin epävarmaksi. Siis epävarmemmaksi kuin yleensä.
Tummat silmät katsoivat hetken toista. Pian katse vetäytyi hyiseen meriveteen.
Toisaalta taas, ei Christian tuntunut vihaavan häntä tai mitän. Että tuskin tämä tahtoisi edes hyökätä. Ulkokuori usein pettää vain, ettei koskaan tiedä täällä minkälainen joku on sisältä päin. Ainakin hänestä sen näki helposti. Hän oli yhtä säällittävä miltä näyttikin. Yhtä voimaton.
Za katseli vettä, jonka juuri ja juuri hahmotti usvan seasta.
Poika oli sanomassa jotakin, kunnes yhtäkkiä molskahti kylmään veteen. Hän huudahti hiljaa. Vesi oli aivan jäätävän kylmää ja se tuntui luissa ja ytimissä asti. Pahemmin ei voisi edes mennä.
Eihän egyptiläinen osannut edes uida...
-------------------------------
Anteeksi kesto D: oikeasti .____.
ja tälläinen tönkkökin tuli
|
|
|
|
Post by sakura on Oct 1, 2009 13:30:43 GMT 2
[ Ja pyh, älä vaivaa sillä itseäsi! Minäkin olen anteeksantamattoman hidas ja laiska ja wää. ]
Miehen tarkoituksena ei tosiaan ollut pelästyttää nuorempaa, vaikka oli tietysti ymmärrettävää, että joku pelästyisi jos juttelukumppani olisikin todellisuudessa verenhimoinen ihmissusi. Christian ei kuitenkaan edustanut kaikista pahinta laatua näistä täysikuun orjista, sillä jonkin asteen tietoisuus omasta itsestään häilyi joko pienenä tai erittäin vahvana Gerardin mielen sopukoissa. Uhreja susimuodossaan oleva mies kuitenkin verotti aina välillä, samalla tavalla kuin kuka tahansa elävä olento, jonka ravinnontarve tai vaisto ohjaa yli puolta aivotoiminnasta. Eläimelliset vaistot kun ottivat usein vallan jopa ihmisistäkin tietyissä tilanteissa.
Vihreät sielunpeilit olivat luotuna Zahuriin, jonka kasvot olivat valahtaneet epävarmuuteen heti tummahiuksisen paljastuksen jälkeen. Jostain syystä Christianilla oli vahva usko, että hän ei ollut kaksikosta ainoa, jolla olisi salaisuus tai salaisuuksia. Usein sanotaan, että saman lajin edustajat tunnistivat toisensa. Ja siitä tässäkin oli kyse: nuori mies pystyi aistimaan saman veren kohinan nuoren miehen suonissa, vaikka Zahur itse ei ollut myöntänyt mitään. Ehkä tämä ei ollut edes kunnolla tietoinen tilastaan…
Christian oli juuri avaamassa suutaan kun kaksikosta nuorempi yhtäkkiä tipahti alas hyiseen veteen. Aluksi mies vain tuijotti lähes lamaantuneen tavoin mereen tipahtanutta Zahuria, kunnes tajusi, ettei tämä millään pääsisi omin avuin ylös, ellei olisi ollut vahva uimari: pudotus betoniselta korokkeelta oli ainakin kahden kolmen metrin luokkaa ja lähin nousupaikka oli reilun puolen kilometrin uintimatkan päässä. Niinpä lähes hetken mielijohteesta hontelo mies loikkasi veteen Zahurin ”seuraksi”.
”Zahur? Oletko kunnossa?” Christian kysyi päästyään pintaan, jossa jäätävän kylmän meriveden aallot leijuttivat kaksikkoa.
[ Niin muuten jos pelattaisiin sellaista lyhempää, niin peli etenisi helpommin? (: Eli suoraan taidan itse hieman lyhennellä näitä romaaneiksi venyviä rooleja. Ja anteeksi huonohko laatu; historian kolmetuntinen koe vaati veronsa. u-u ]
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 3, 2009 20:42:21 GMT 2
Zahur oli melkein heti ihan jäässä. Vesi oli niin kylmää pojan mielestä. Se tuntui ihan luissan ja ytimissä asti. Ohuet vaatteet olivat hetkessä kastuneet kauttaaltaan märiksi ja muuttunet hieman painaviksi. Hän alkoi mennä pieneen paniikkiin, kun pelkäsi uppoavansa hyiseen pohjaan ja kuolevansa. Myös sitä, ettei Christian auttaisi mitenkään. Za tajusi nopeasti ettei pääsisi läheltä ainakaan mitenkään ylös turvaan. Eikä lähellä ollut mitään mistä saisi kunnolla otteen.
Zahur vilkaisi laiturilla olevaa Christiania nopeasti ja näki tämän hyppäävän myös hyiseen veteen. Poika oli yllättynyt, kun ei monikaan pistäisi henkeään likoon hänen takiaan. Ajattelematta oikein mitään Za koitti ottaa kiinni Chrisin käsivarresta. Toinen oli sittenkin tullut auttamaan häntä ja Za oli siitä hyvinkin onnellinen. Ja aikoisi vielä korvata tämän Chrisille jotenkin.
"C-Cristian... M-minä en osaa u-uida..." poika sanoi surkan ja pelokkaan kuuloisena.
-----------------------------------
Tehdään vain niin.
Ja saat toki jumituksen anteeksi :3
|
|
|
|
Post by sakura on Oct 9, 2009 14:21:19 GMT 2
[ Jees. (= Diudiu dappiduppidaa.~ XD *vieläkin fiilistelee kahden päivän takaista muccun keikkaa* <3 ]
Kyllä hyiseen veteen pudonnut mies oli huomannut heti ensikosketuksessa meren jäätävän kylmyyden, joka iski kuin tuhat puukoniskua, mutta jostain syystä tärkeintä oli vain saada selvyys Zahurin kunnosta. Farkkukangas muuttui silmänräpäyksessä painavaksi taakaksi ja vaatteet olivat liimautuneet ihoon kuin uusi nahkakerros. Christian polki kylmää vettä pitääkseen itsensä tarpeeksi lämpimänä ja varsinkin tajuissaan; hypotermia odottaisi kaksikkoa nopeasti jos ruumiinlämpö alittaisi minimirajan. Kylmyys muutenkin vaati veronsa energian kautta, sillä siitä suurin osa siirtyi lämmittämään meren jäähdyttämää kehoa, jolloin uiminen hankaloitui.
Tummahiuksinen oli heti kysymyksensä jälkeen ottanut pari uintivetoa päästäkseen lähemmäksi egyptiläisnuorukaista, jonka uimataidot eivät näyttäneet järin hyviltä. Nuoren Zahurin kasvoilta paistoi jo kylmä ja jopa pelko, ja Christian huomasi toisen haparoivan liikkeen häntä kohdin. Mies tarttuikin kiinni Zahuriin juuri kun nuori kertoi jo ihmissuden aavistaman faktan, uimataidon puuttumisen. Hetkeksi Christian sulki silmänsä ja hengitti syvään unohtaakseen viiltävän kylmän veden, joka koituisi takuulla kaksikon kohtaloksi jos mitään ei tapahtuisi äkkiä.
”Mmh, selvä”, mies sanoi nopeasti. ”Pidä vain minusta kiinni niin… No minä hoidan meidät tästä pois.” Christian katse etsi nopeasti helpointa ja turvallisinta nousupaikkaa satamasta, mutta jostain syystä kaikki oli kadonnut. Kaikki ne aikaisemmat asiat, jotka mies oli nähnyt vielä laiturilla istuessaan.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 10, 2009 13:34:35 GMT 2
Oli varmaan ihanaa? :3
-------------------------------------
Zahur olisi äkkiä tahtonut täältä jäisestä helvetistä. Kylmyys oli nopeasti porautunut luihin ja ytimiin asti. Laiturilla oli ollut jo ihan tarpeeksi kylmä, mutta nyt oli vielä enemmän. Paljon enemmän. Ehkä osaksi pelkokin vaikutti asiaan. Pelko hukkua tänne hyiseen helvettiin. Poikahan pelkäsi kuolemaa hirveän paljon. Hän pelkäsi, ettei ollut kerennyt parantaa tapojaan ja joutuisi taas kärsimään siitä. Onneksi hän ei nyt ollut sentään ihan yksin. Toinen oli hypännyt alas auttamaan. Se oli Zahurille melkeinpä ihan uutta. Eläessään hän joutui huolehtimaan aina omista asioistaan ja kukaan ei koskaan auttanut missään.
Poika kiristi hieman otettaan ja koitti siirtää ajatuksensa pois kylmyydestä. Ehkei se tuntuisi niin pahalta, jos sitä ei ajattelisi.
"Hy-hyvä on..." hän sanoi väristen kylmästä.
"Saathan meidät pois?"
|
|
|
|
Post by sakura on Nov 25, 2009 19:20:35 GMT 2
[ *uikutusta* Anteeeeeeksiiiii. ;___________; Minä niin vihaaaaaan lukiota. Se vie kaiken ajan, enkä millään ole kerinnyt. Älä tapa anteeksi anteeksi. Tuntuu tosi pahalta odotuttaa sinua koko ajan. >: ]
Vain pienen hetken ajan mies oli jo valmiina muuttamaan muotoaan valtavaksi sudeksi, jonka lämmin turkki ja paksu pohjavilla antaisivat hetkeksi tälle paremmat selviytymismahdollisuudet. Mutta Christian ei tiennyt ollenkaan, miten nuorukainen tähän reagoisi, varsinkin kun alkujärkytys miehen sanojen jälkeen oli tuntunut vähintäänkin kauhulta. Ja sitä viimeiseksi tummahiuksinen halusi, että Zahur lähes kuolisi järkytykseen tutuksi tuleen miehen yhtäkkiä muuttuessa ylisuureksi sudeksi. Vaihtoehtoja miettiessään laihahko mies potki vettä jaloillaan, pitäen kaksikon mahdollisuuksien mukaan pinnalla. Kylmyys tuntui jo pahalta Christianin iholla ja farkkukangas painoi kuin vietävä. Ja heti jos ja kun mies muuttuisi sudeksi, vaatteille saattaisi käydä köpelösti, ellei tummahiuksinen keskittyisi muutosprosessinsa aikana tarpeeksi. Tahdonvoimalla mies oli onnistunut oppimaan säilyttämään vaatteensa muutoksen aikana, niin, että takaisin muututtuaan ne olivat yhä hänen päällään ja ehjät.
”Zahur, lupaathan, ettet pelästy?” mies kysyi kun oli päättänyt vihdoin. ”Tiedän keinon saada meidät ylös, mutta se vaatii minulta suurta tahdonvoimaa, aivan kuten sinultakin.” Egyptiläisnuorukaista olisi varoitettava tietysti. Ties vaikka nuori saisi sydänkohtauksen kun hänen senhetkinen ”kellukkeensa” yhtäkkiä muuttuisi valtavaksi karvaiseksi sudeksi. Mutta se oli niillä näkymin ainoa vaihtoehto: suden aistit ja refleksit ylittivät ihmismuotoisen Christianin kaikki aistit yli kymmenkertaiseksi.
|
|
