|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 15:36:48 GMT 2
Koji värisi pienesti inhosta. Herrasmies ja pah... Herrasmies ei tekisi näin.
Viimeisiä toiveita vai... Hän olisi tahtonut tokaista, jotakin ovelaa, muttei tullut mieleen.
"Lapsen vai... Kuule, sano mistä helvetistä sellaisen tähän hätään löydän? En edes tunne tätä paikkaa hyvin..." puolidemoni sanoi. Että tämä tuntui ahdistavalta todella - ahdistavalta, no ei sinänsä ihme. Vampyyri tuossa ihan lähellä ahdistelemassa ja saatetaan elää viimisiä hetkiä. Ei sitten täälläkään saatu kokea paljoakaan mitään mikä jäi kokematta.
"Valitettavasti." hän vastasi ja tunsi pelon kasvavan.
Vaikkei kovinkaan erikoista ei ollut tapahtunut, hän ei silti tahtonut kuolla. Varsinkaan tällä tavalla... Joutua vampyyrin välipalaksi. Kaikki vaihtoehdotkin on käyty, tuskin kannattaisi pahemmin rimpuilla, muuten se saattaa nopeammin tapahtua. Lyömistä tuskin kannattaakaan harkita, kärsii enemmän vain itse. Ja tästä voi vain itseään sitten syyttää... Ei tajuttu aikasemmin ja kärsitään sitten seurauksista.
|
|
|
|
Post by hewwo on Jan 6, 2009 15:43:20 GMT 2
"Jaha... Haluat siis kuolla, vai? Pidät minua varmaan ihan kamalana olentona? Kuules... Kyllä minunkin pitää saada ravintoa elääkseni. Ei se minullakaan niin helppoa ole... Varsinkaan täällä. Ja kuule... Olen huomannut että täällä eletään kuin eläimet. Ei missään rauhaa. Sinun on oltava aina vahvempi kuin muut, tai sinusta ei ole mihinkään muuksi kuin välipalaksi..."
Aven ote heikkeni hieman. Toinen oli niin nätti. Niin kokematon. Mutta Ave oli nälkäinen.
Vampyyri katsoi Kojia, tyhjästi, elottomasti.
"Me kaikki olemme vain kuolleita."
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 15:53:43 GMT 2
Koji pudisti päätään. Kuka muka tahtoi kuolla? Mutta olihan tosiaan vampyyrienkin elettävä jotenkin, ei heiltä voisi elämääkään riistää. Jotenkin tuntui, että toinen taisi olla vähän heltymässä. Ei tyttö silti vielä minnekkään liikkunut.
"En tahdo kuolla... Ja - et sinä nyt niin kamala olento ole, olet vampyyri joka tarvitsee verta elääkseen. Kyllä voisin sinulle vaikka jonkun lapsen etsiä, mutten ollenkaan tiedä mistä..." hän sanoi hieman haikeasti. Kyllä Avea voisi auttaa, jotenkin muuten kuin tarjoutua itse siksi välipalaksi.
Koji katsahti Aveen. Kuolleita tosiaan, mutta ehkä ei ihan vain. Tämä oli uusi mahdollisuus.
|
|
|
|
Post by hewwo on Jan 6, 2009 16:05:30 GMT 2
Lapsen. Lapsen. Ave katsoi taas tyttöä himokkaasti.
"Niinkö tosiaan voisit? Minä voin kertoa mistä niitä saa. Annan sinulle kaksi tuntia aikaan. Ja muista... Jos petät minut... Kuolet kivuliaasti."
Ave virnistää. Lapsiahan pyöri joka puolella. Varsinkin kiinalaisia. Egyptiläisiä... Joka maassa olisi lapsikuolleisuutta edes joltakin aikakaudelta. Lapsia aina kuoli.
"Eniten olen nähnyt lapsia pikkukaduilla, mutta... Sinä luultavasti eksyt sinne, joten... Tori. Torilla niitä räkänokkia on kiljumassa joka ikisessä nurkassa. Minne vain pään kääntääkin."
Ave virnisti ja nousi vihdoin tytön päältä.
"Kiitä onneasi että olen herrasmies."
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 16:16:11 GMT 2
Koji nyökkäsi. Hän todella nyt tahtoi säästää oman elämänsä ja pystyi uhraamaan jonkun muun, vaikka omatunto varmaan soimaisi. Ja kyllä takaisin tultaisi eikä karattaisi minnekkään... Kun kaikilla on oikein elää.
"Lupaan tulla takaisin." Koji sanoi ja rupesi miettimään, että miten hitossa saisi lapsen taas tänne. Ja pitää toivoa ettei eksyttäisi... Nyt olisi kätevää, jos saisi toisen siipi. Olo helpottui kun olitiin viimein vapaa, mutta torille pitäisi mennä ja äkkiä.
Tyttö nousi seisomaan, olisi varmaan aika pitkä matka sinne torille, mutta oli ihan pakko keretä. Juostaan vaikka koko matka ja raahataan väkipakolla joku kakara tänne.
"Yritän päästä tänne kahden tunnin sisällä, mutta sanon vielä, että lupaan tulla takaisin." Koji sanoi ja lähti hölkkäämään toria päin.
------------------------------------
Jos kohta tulisi pieni ajan kelaus? siis et Koji olis palaamas?
Mutta nyt meen syömää ~>
|
|
|
|
Post by hewwo on Jan 6, 2009 17:21:47 GMT 2
Ave nyökkäsi.
"Odotan sinua..."
Mies otti hyvän asennon puun alle ja alkoi katsella taivasta, puun lehtiä... Ei näky kyllä ollut mitenkään kaunis, mutta ei siinä ollut kyllä mitään muutakaan tekemistä. Pari tuntia pitäisi odottaa lounastaan. Ah... Lapset olivat sitten niin maukkaita...
Tunnin ajan Ave vain pohdiskeli mennyttä elämäänsä. Hän muisti sen pelottavan hyvin. Itse asiassa... Hänen ei varmaan edes kuuluisi muistaa niin paljon asioita elämästään. Hän muisti jopa sen kurjan naisen kasvot... Joka luultavasti vieläkin tappaa viattomia ihmisiä. Ei sinänsä, Avehan olisi muutenkin kuollut. Ave. Mistäköhän sekin nimi oli tullut.
Pian aika oli melkein ummessa ja Ave nousi seisomaan, tähystellen sitten ruokalähettiään. Ei näkynyt vielä, mutta toivottavasti kohta. Hän vaistosi sen. Tyttö olisi varmasti täällä lähellä. Tai siis, toivottavasti.
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 17:47:15 GMT 2
En jaksa pelittää sitä, et Koji on torilla >D
-----------------------------
Koji oli paluumatkalla ja oli löytänyt sinne torille, kun oli melkein matkallaan eksynyt. Matkassa tallasi myös joku pikku poika, jonka hän oli saanut mukaan, kun oli luvannut näyttävänsä jotain siistiä mistä tämä pitäisi. Hän koitti olla välittämättä omantunnon pistoista, mutta tämä oli pakko tehdä. Luvattu mikä luvattu. Ei hän edes ehkä olisi tahtonut jättää Avea nääntymään ja oltaisi sitä paitsi kuoltu kivuliaasti.
Pian hän näkikin samaisen puun minkä alla oli ollut ja Aven siellä. "Kohta ollaan perillä." tyttö sanoi pojalle, joka oli todella iloinen vielä.
"Hei Ave, sanoinhan, että palaan. Ja anteeksi, kun venähti hieman." hän sanoi ja naurahti pienesti.
|
|
|
|
Post by hewwo on Jan 6, 2009 18:00:31 GMT 2
Ave hymyili psykoottisesti nähdessää Kojin vihdoinkin saapuvan aterian kanssa. Mies lipaisi huuliaan ja yritti sitten taas esittää mukavaa miestä.
"Hei... Ei se mitään, kyllähän sen ymmärtää. Katsos vain.. Miten suloinen pikku otus..."
Ave nappaa kakaran syliinsä ja heittelee toista hieman.
"Kiitos. Pitääkö minun mennä syrjemmälle, vai kestätkö?"
Ave sitten kysäisee Kojilta. Nyt sai taas olla pelottava. Penska ei pääsisi mitenkään enään vampyyrin otteesta karkuun.
Mutta ennen kuin Ave kävisi ahnaasti lapsen kurkkuun kiinni, niin tietenkin oli varmistettava tuolta nuorelta kokemattomalta, olisiko se soveliasta....
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 18:07:03 GMT 2
Koji naurahti hiljaa Aven ilmeelle. Oli kyllä helpottavaa ajatella, että itse ei joudu syödyksi. Hyvä vain, että tuo kakara pääsee ikuiseen lepoon. Parempi vain tälle...
Hän mietti hetken. Ei pakosti edes huvittaisi nähdä miten Ave imee veret tuosta kakarasta. Ei olisi varmaan miellyttävä näky, tai edes kuulla. Pitää varmaan tyytyä siihen ettei yksinkertaisesti vain katso.
"Ei sinun tarvitse, katson muualle." tyttö sanoi ja siirsi jo katseensa toisaalle ja yritti ajatella muuta.
|
|
|
|
Post by hewwo on Jan 6, 2009 18:22:44 GMT 2
"No, ehkä saat ikuiset traumat tästä, ehkä et. Mutta omapa on vikasi joka tapauksessa."
Ave kohautti kulmiaan ja nakkasi kakaran lujaa puuta vasten. Pieni vinkaisu pääsi pojan suusta. Isku oli kova... Pieni verivana alkoi valua lapsen suupieltä pitkin. Ah... Mikä näky..
Mies painoi lapsen olkapäätä kämmenellään puuta vasten, painautuen sitte ihan toista vasten. Hän nuolaisi lapsen verisiä huulia, oikein ahnaasti. Vihdoinkin lapsen huuto täytti paikan. Se oli musiikkia Aven korville. Tuskan ja pelon huuto.
Vampyyri katseli kiihkeästi lapsen itkusta punehtuneita silmiä. Toisen kroppa ihan värisi. Pitkästä aikaa sai tappaa lapsen. Se oli oikeasti jotain niin herkkua.
"Ahaha... Huuda, lapsi, huuda! Ne ovat viimeiset huutosi!"
Ja lapsi huusi. Itki... Kiljui... Liikkelehti, yritti päästä pakoon. Kaikki turhaan.
Ave vain nauroi nautinnoisaan. Hän jatkoi lapsen naaman lipomista, lipoen koko ajan alemmas, kaulalle. Valtimon kohdalle. Upottaen sitten hampaansa hitaasti sisään.
Lämmin, makea veri tulvahti Vampyyrin kurkkuun. Ave pystyi tuntemaan missä veri etsi paikkaansa hänen kropassaan. Tämä oli vähän niin kuin veren luovutusta - riistetyssä merkityksessä.
Lapsi nyyhkytti, ehkä yritti sanoakin jotain. Ave ei mitään välittänyt. Hän vain joi ahnaasti. Jokaisen tipan.
Ja se oli sen kakaran tarina. Se loppui nyt.
Ave nousi ylös ja jätti lapsen ruhon siihen makaamaan. Miehen suu, leuka ja paidan rintamus oli kauniin, kirkkaan punaisen veren peitossa.
"Tuolla lapsella oli kaunis veri. Ja maukas..."
Ave totesi vain tylysti ja pyyhki sitten kädellään verta kasvoiltaan.
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 18:34:30 GMT 2
Niin, traumat vain. Ihan kuin omasta kuolemasta ei olisi saatu. Mutta kyllä tästä selvitään. Toivottavasti.
Ainakaan itse ei tosiaan olla tuossa huutamassa ja kiljumassa. Koji koitti ajatella jotakin muuta... Menneisyyttä vaikka, jossa tosin ei ihmeellistä tapahtunut. Koulujakaan ei käyty loppuun tai tehty muuta merkittävää. Tuskin kovinkaan moni edes muistelee... Ehkä täällä saisi ystäviä ja eläisi onnellisesti. Vaikka ollaankin kuolleita.
Koji kääntyi Aveen päin, kun tämä oli saanut asian päätökseen.
"Ave ethän enään yritä tappaa minua?" hän kysyi, kun ei todellakaan tahtonut miettiä sitä äskeistä. Se oli kyllä aika karmaisevaa... Onneksi ei sentään katsottu. Pahemmat traumat olisi tullut. Avesta saattaisi vaikka kaverinkin saada, kunhan ei enään yrittäisi imeä kuiviin.
|
|
|
|
Post by hewwo on Jan 6, 2009 18:38:39 GMT 2
"Jaa-a. Saa nähdä saa nähdä. Kunhan et ilmesty eteeni ruoka aikaan, niin sitten."
Ave virnistää ja potkaisee lasta maassa.
"Kuollu ku kivi. Mitä sille tehdään?"
Mies nostaa ruumiin kädestä ilmaan ja heiluttelee sitä.
"Raukka parka... Sillä oli koko elämä edessään... Eiku. Hähä, se oli jo valmiiksi kuollut. Ei lapsista oo koskaan mitään hyötyä."
Nakkaa kakaran lujaa puuta vasten, niin että luut rusahtivat.
"Älä hätäile tyttö, se ei voi tuntea enää mitään."
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 18:46:52 GMT 2
"Yritän olla ilmestymättä." Koji hymähti.
"Eikö se pitäisi haudata tai jotakin?" tyttö kysyi. Ei hän nyt tiennyt mitä täällä tehtiin ruumiille yleensä. Hautaaminen ei kumminkaan kuulostanut järin mukavalta touhulta, kun se kuoppa pitäisi kaivaa.
Luitten rusahtaminen kuulosti aika ilkeältä, ääni oli inhottava. Lapsella oli vielä aika hauraat luut ja se sai äänen ilkeämmäksi.
"Niin eivät kuolleet tunne mitään. Ja parempi vain, että tuo poika pääsi parempaan paikaan." Koji sanoi, ehkä vähän haikeasti.
Joku saattaisi silti kaivata tuota rääpälettä.
|
|
|
|
Post by hewwo on Jan 6, 2009 19:00:05 GMT 2
"Haudata? Tuskin. Jätetään se tuohon. Ehkä jotkut sudet saavat siitä vielä jotain irti... Vaikka on kyllä varmasti kuivaa ruokaa."
Ave virnistää ja lähtee kävelemään pois päin.
"Mutta, toivottavasti nähdään vielä joskus hyvissä merkeissä... Minä menen nyt shoppailemaan, joten näkemiin."
Mies käveli voimaisan näköisenä pois, hyläten tuon yksisiipisen kokemattoman. Hän ei halunnut kiintyä toiseen. Se ei sopisi vampyyrille.
//Mhh, kiitoksia pelistä. >: 3//
|
|
|
|
Post by Koji on Jan 6, 2009 19:46:35 GMT 2
Ainakin jotkut saisivat ruokaa, eivätkä näkisi nälkää. Toisen onni on toisen suru.
"Öh... Nähdään Ave-kun." tyttö sanoi hieman yllättyneenä ja vilkutti toiselle. Äh... Ei taidettu uutta kaveria saada, mikä sinänsä harmitti, kun olisi mukavaa saada joku täältä. Tuonpuoleisessa ei ollut mukavaa olla yksin, kun ei tiennyt mistään mitään. Koji lähti pian kulkemaan johonkin suuntaan vain toivoen, että pääsisi täältä pois.
--------------------------
Samoin :3
|
|
