|
|
Post by Koji on Oct 3, 2008 21:44:19 GMT 2
Punatukkainen mieshenkilö asteli polkua pitkin. Punaiset hiukset olivat nyt vapaina, eivätkä niinkuin yleensä letillä. Ilta ei ollut vielä edes kovinkaan pitkällä, mutta aurinko oli ainakin kerennyt mailleen mennä. Joten vampyyrin oli nyt turvallista kävellä metsässä, ilman sitä vaaraa että oksien lomasta auringon valo pääsisi. Aka katsoi eteenpäin, päämääräänsä, jota ei tosin olekkaan. Jonnekkin nyt vain mennään, ei tietoa minne. Hän katsahti taivaalle, muutamia haaleita tähtiä näkyi. Kuuta ei viellä, tai sitten vain puut olivat tiellä. Vampyyri jatkoi kävelyään, ja koska katsoi ylöspäin hän ei huomannut erästä maasta kohonnutta puunjuurta ja kaatusikin mahalleen.
"Äh..." Aka mutisi ja nousi seisomaan. Hän puhdisti hieman vaatteitaan liasta. Ei ehkä kannata tuijotella taivaalle kun kävelee...
------------------------
Vähä tämmöne outo ja lyhyt X3
ja offia on
|
|
|
|
Post by saalistaja on Oct 4, 2008 11:19:38 GMT 2
[[n___n]]
Suurikokoinen musta hahmo liukui eteenpäin suojaten itseään varjoilla. Punaiset silmät lähestulkoon hohtivat pimeydessä. Ihmissusi asteli lähes äänettömästi pitkin polkua - mitä se ei usein tehnyt, koska ei halunnut tavata ketään. Arethusa oli erakoitunut viime aikoina yhä enemmän. Valkomerkkinen naaras ei halunnut olla missään tekemisissä muitten olentojen kanssa, eikä muut sen, joten asia oli sillä selvä. Punasilmä kuitenkin kuuli edestään äänen, joka kuulosti aivan jonkun kaatumiselta. Valkomerkkiset korvat luimistuivat epäilevästi ja naaras sujahti pois polulta, tiheän pusikon ja varjostavien puiden alle. Vaikka se olikin suuri, varjot kätkivät sen hyvin joukkoonsa mustasta väristään johtuen. Ihmissusi luimisteli itsekseen, kuunnellen samalla jossain polulla olevan elollisen olennon ääniä. Aret jäi varuillaan odottamaan varjoihin kätkeytyneenä. Ehkä toisesta saisi saalistakin.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 4, 2008 15:32:13 GMT 2
Aka mutisi vielä jotain ja katsoi ympäristöä. Ei ketään oikein näkynyt, luultavasti oltiin yksin. Ei vampyyri vielä ole havainnut ihmisutta vaanimassa piilossa. Punatukkainen lähti kulkemaan eteenpäin. Inhottavan hiljaista oli, oikeastaan jo häiritsevän hiljaista. Kuin joku olisi hiljentänyt koko metsän, tai sitten vain täällä oli jotakin sellaista mitä monet pelkäsivät. Vampyyri ei kuitenkaan piitannut paljoa, mahdollisista vaaroista ja jatkoi matkaansa eteenpäin.
Mutta tuntui kuin joku seuraisi, tai sitten vain harhaa... Kun monethan kuvittelevat niin. Vai mitäh?
|
|
|
|
Post by saalistaja on Oct 4, 2008 16:07:49 GMT 2
Arethusa ei ollut vielä havainnut polulla kävelevää vampyyriä. Se tuijotti silmäkään rävähtämättä eteenpäin, kuunnellen nyt korvat hörössä. Aikaisemmin oli kuulunut parin linnun epävireinen laulu. Nyt ne olivat vaienneet havaittuaan ihmissuden. Naaras oli täysin liikkumatta ja pystyi nyt havaitsemaan Akan. Pian punaiset silmätkin tavoittivat vampyyrin läpitunkevalla katseellaan. 'En nyt tiedä voiko tuota syödä', ihmissusi mietti itsekseen, tuijottaen edelleen eteenpäin kävelevää miestä. Kummallinen tukkakin oli toisella. Naaras päätti olla olematta nirso ja lähti hiljakseen hiippailemaan eteenpäin, edelleen matalana. Valkomerkkinen saikin hiippailtua noin kahden metrin päähän Akasta, pysytellen edelleen varjoissa. Aret mietti hetken, otti pari äänetöntä askelta eteenpäin ja loikkasi. Kuin paholainen itse se ilmestyi varjoista valkoiset hampaat välkähtäen ja syöksyi kohti toista. Tarkistaisi sitten lähempää, voiko tuon syödä.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 4, 2008 18:40:07 GMT 2
Aka oli omissa ajatuksissaan, ja ei oikein tajunnut mitä ympärillä tapahtui. Jos vaikka nyt joku ohi kulkisi, tuskin huomattaisi tätä ollenkaan. Vampyyri mietti viimeisiä hetkiään, ennen kuin kuoli. Ja ne hetket eivät olleet hirveän onnellisia. Oikeastaan eivät ollenkaan onnellisia. Miksei joitain asioita voi vain unohtaa? Miksi se on niin vaikeaa? Ja kaiken lisäksi elämä täälläkin oli hankalaa, kaksi persoonaisena ei ole aina helppoa. Vampyyri havahtui kuullessaan jonkun hyppäävän eteensä.
Ei helvata, ihmisusi... Ja se tuli vielä päin! Mutta, mutta eihän nyt ole mikään keskiyö tai täysikuu, kait. Hän peruutti mahdolisimman nopeasti muutamia askelia ja vaistomaisesti suojasi käsillä kasvojaan.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Oct 4, 2008 19:23:17 GMT 2
Ihmissusi syöksähti eteenpäin pimeästä, hampaat paljastettuina ja korvat luimussa. Arethusa arvioi sen sekunnin murto-osan Akaa ja sen arvion perusteella pysähtyi juuri ennen kuin olisi osunut kynsillään mieheen. Valkomerkki pysyi kuitenkin vihamielisen näköisenä, peruuttaen muristen pari askelta taaksepäin - jos toisella vaikka olisi joku piilotettu ase. Naaras tuijotti kylmästi Akaa, pitäen hampaansa koko ajan paljastettuina. Ilkeä murina oli kuitenkin loppunut. Tosiasiassa Aretin vihamielisyys oli vain muuri, joka suojasi sitä muitten vihamielisyydeltä. Kukaan ei kuitenkaan ollut vielä havainnut tätä asiaa. Ihmissusi mulkoili toista edelleen, mutta ei kuitenkaan liikkunut hyökkäävästä puollustavaan muuttuneesta asennostaan mihinkään. Se oli hieman sivuttain kohti vampyyriä, katse pysyen toisessa. Mustat niskakarvat olivat varoittavasti pystyssä. Aret meinasi jo avata suunsa, mutta muisti sitten äänensä ja pitikin sen kiinni. Se päätti ettei puhuisi toiselle mitään.
|
|
|
|
Post by Koji on Oct 4, 2008 19:45:45 GMT 2
Aka odotti, että tuo ihmissusi olisi hyökännyt hänen kimppuunsa. Mutta, kun mitään ei tapahtunut laski vampyyri kätensä ja katsahti vihaisen näköiseen Arethusaan. Aka huokaisi mielessään helpotuksesta. Mutta kenties, jos tuo nyt uudestaan kävisi päälle. Vampyyri pysyi hiljaa ja paikallaan, nyt ei saisi ärsyttää tuota. Mutta, eihän hän perjaatteessa voisi kuolla. Kun Aka ei tiennyt miten hän voisi kuolla, puuseiväs sydämmen läpi ei onnistu, kun sydäntä ei enään ole. No, ei tuollaista kannata miettiä...
Mutta toinen näytti kyllä siltä, että voisi milloin vain hyökätä. No, piti olla valmiina väistämään.
--------------------------
peli ei enään elossa jotan Akan otan pois
|
|
