|
Post by eterno on Oct 14, 2008 9:44:03 GMT 2
Tuonpuoleinen? Onko semmoistakin paikkaa? Ja demoneita? Eikös niitäkin ole vain helvetissä? Ylimielinen katse oli muuttunut hieman säikähtäneeksi. Ja hämmentyneeksi. Dai pudisti nopeasti päätään, saaden otsatukkansa taas heilahtamaan kasvojensa suojaksi. "Niin outo paikka..", tuo kuiskasi hiljaa, lähinnä itsekseen ja katsoi ympärilleen leveällä kadulla, jolla ei edelleenkään näkynyt Kojin lisäksi ristin sielua. Vaikka Dai nyt vampyyri olikin, ei ollut siltikään vahvimmasta päästä, joka selvästi pojan ulkonäöstä jo näkyi. Ja aivan varmasti tässä paikassa olisi pahempiakin olentoja kuin vampyyrit ja demonit.
Katse palasi takaisin Kojiin. Poika empi hetken, ennen kuin kysyi, "Tuota.. Haluatko lähteä... Jonnekin muualle täältä?" Olivathan he kuitenkin jo tovin jutelleet samassa pisteessä. Vähitellen alkoi tulla kylmä, saalistusvietti kasvaa ja vaikka ei olisi uskonut, Daita alkoi pelottaa. Eihän tuo tietenkään näyttänyt sitäkään selvästi ulospäin, mutta poika kyllä pelkäsi avoimia paikkoja. Tuo liikkui aina mieluiten varjoissa tai jossain mistä tuota ei huomattu.
|
|
|
Post by Koji on Oct 14, 2008 14:39:56 GMT 2
Toinen näytti taas vaihteeksi hämmentyneen säikähtäneeltä. Taisi tulla yllätyksenä, että tämä paikka on Tuonpuoleinen. Tuli hänellekkin, ja sanottiin vielä suoraa, että oltiin kuollut. Ja se kyllä on hämmentävää, mutta kun tosiaan ajattelee... Ei täällä niin erilaista ole. "Niin kyllä on... Mutta ei hirveän erilainen, usko pois." Koji sanoi. Hän halusi piristää Daita jotenkin, mutta miten osaisi? Aina ollaan oltu hemmetin huono lohduttamaan. Jotenkin pitäisi yrittää... Kun kerran on uusi mahdollisuus elää. Ja se piti käyttää todella hyödyksi, kun entinen elämä ei niinkään mukava ollut.
"Olisihan sitä ihan mukava lähteä kävelemään muualle, paikallaan seisominen ei kauhean mukavaa ole." tyttö sanoi. Ei hän kyllä tiennyt minkälaisia paikkoja täällä oli. Se selviäisi tutkimalla, ja nyt mahdollisesti olisi myöskin seuraa. Jos Dai nyt haluaisi olla, hänen seurassaan. "Minne päin?" Koji kysyi.
|
|
|
Post by eterno on Oct 15, 2008 20:05:12 GMT 2
Katse palasi jälleen takaisin Kojiin, tytön kysymyksen kuullessaan. Pojan katse ei enää ollut niin kylmä ja luotaantyöntävä kuin vähän aikaa sitten. Se todella piti paikkansa, mitä joka puolella toitotettiin; jonkun kanssa puhuminen helpottaa. "Noh..", Dai vain totesi. Ei tuo itsekään tiennyt näitä paikkoja, mutta päätti lähteä jatkamaan samaan suuntaan mihin oli alun alkaen ollut menossakin, mistä sitä tietää mitä mielenkiintoista tien varrella olevien putiikkien ja muiden rakennusten seasta löytyisi. Poika tietenkin oletti, että toinen lähtisi oma-aloitteisesti seuraamaan, entiseen tapaansa. Ei toista perässä lähdettäisi kiskomaan. Välillä Dai tosin vilkaisi violettitukkaista kävellessään, mutta ei sanonut mitään.
Dai seurasi katseellaan paljon hauskan näköisiä puoteja, joiden ohi kulki, mutta yksikään niistä ei näyttänyt tarpeeksi mielenkiintoiselta tutkittavaksi. Toisaalta olisi tehnyt mieli hieman varastella, kun kaupat olivat jo siihen aikaan kiinni, mutta sitten mieleen palasivat jälleen minuutit ennen kuolemaa. Varastaminen, sehän oli se mikä oli aiheuttanut Daille kuoleman. Tuo puri hampaitaan yhteen ja puristi kätensä nyrkkiin kävellessään. Ehkä minun pitäisi jo lopettaa ennen kuin..., poika ehti ajatella, kunnes pysähtyi kuin seinään. Tuo erotti vasemmalla puolellaan jotain. Jotain hyvin mielenkiintoista. Kolme kivistä porrasta joiden yläpäässä oli tumma ovi. Ovessa ei ollut ikkunoita, eikä myöskään sen lähellä olevissa seinissä. Niin hämärällä ajalla näky oli kuin jostain kauhuelokuvasta ja siksi se ehkä olikin niin mielenkiintoinen pojan mielestä. Tuon suupieleen kohosi hymy.
|
|
|
Post by Koji on Oct 15, 2008 20:15:28 GMT 2
Koji lähti seuraamaan Daita. Hän itse halusi tutustua kyllä Tuonpuoleiseen paremmin, olisihan hyvä nyt tietää paikasta missä asui paremmin. Että osaisi sitten suunnistaa jotenkin täällä, ettei olisi ihan orpona. Kuin vaikka vieraassa kaupungissa, tai maassa. Tyttö katseli myös noita kaikemaailman puoteja ja muita. Kaikkea hyödyllistä täällä kyllä taatusti myydään. Mutta mistähän sitten sitä rahaa edes saisi... Jostain. Varastamiseen Koji ei haluaisi sortua, se oli raukkamaista ja lähes aina jäi kiinni. Ennemmin tai myöhemmin, se oli huomattu monesti. Häntä ei kyllä paljoa haitannut se, että toinen oli vampyyri, tai itseasiassa puolivampyyri. Ihan samanlaista tämä oli, kun olisi normaalin ihmisen kanssa. Ellei sitten Daille tulisi yllättäen joku verenhimo-kohtaus... Niikuin kun valkohai haistaa veren. Koji kyllä tekisi jotain hyvin ilkeää, jos toinen yrittäisi hänen vertaan juoda. Hän pysähtyi huomatessaan toisen pysähtyvän ja tuijottavan tuota ihme rakennusta. Puistattavan näköinen. Kuin kauhuelokuvasta tosiaan... Eikai toinen sinne nyt hitto vie aijo mennä... Hän kyllä voisi mukaan tulla, ettei pelkuriksi haukuttaisi. "Miksi katsot tuota rakennusta Dai-kun?" Koji kysyi.
|
|
|
Post by eterno on Oct 15, 2008 21:20:38 GMT 2
"Koska se näyttää hyvin mielenkiintoiselta..", Dai lausui haltioissaan katsomatta Kojiin. Toisaalta se oli Daille kunnianosoitus, että tuon nimen perään lausuttiin -kun, vaikka harvemmat sitä tuskin tiesivät. "..Ja haluan katsoa mitä sen sisällä on." Poika vilkaisi tyttöä hymyillen ennen kuin hyppeli portaat ylös oven eteen. Tuo tutki hetken tummaa vanhaa ovea ja sen ruostunutta lukkoa. Sen täytyi olla hyvin vanha, joten tuolla sisälläki oli varmasti jotain muinaista. Oikea käsi nostettiin hitaasti oven kahvalle. Dai huokaisi syvään ja sulki silmänsä, kuin toivoakseen, että ovi aukeaisi. Tuo painoi kahvan hitaasti alas. Kuului kolahdus. Pojan silmät rävähtivät auki ja tuon ilme kirkastui. "Yattaa!", Dai huudahti iloisesti, ennen kuin avasi ovea vähän, mutta pysähtyi sitten ja laski katseensa Kojiin. "Kai haluat tulla mukaan? Olethan minua kuitenkin tännekin asti seurannut.", Dai sanoi ilkikurisesti virnistäen, kunnes avasi oven kokonaan ja astui pari askelta eteenpäin. Asunto, vanha kauppa tai mikä sitten olikaan, mutta hyvin pimeää siellä oli ja haisi ummehtuneelle. Eli vanhalle, aivan kuten poika oli arvellutkin.
|
|
|
Post by Koji on Oct 16, 2008 7:37:59 GMT 2
Koji katsoi hetken Daita, joka näytti hänestä olevan kuin lapsi jouluna. Joka katselee lahjaansa jännittyneenä ja odottaa mitä sisällä olisi. Siitä tulikin mieleen, että vietettäisiköhän täällä mitään juhlapäiviä? Ovi aukesikin, hienoa. Ei taida olla tarvetta tuollaista mennä lukitsemaan, kun tuskin arvokkaita esineite siellä on. Jos on se on ihme. Ja eihän muita täällä näkynyt. "Tietty tulen." tyttö sanoi ja meni toisen perässä sisälle. Ovestä hän joutui menemään hieman kylki edellä, että ei jäisi siiven kohdalta jumittamaan. Yh, tätä tunkkaista hajua. "Mitenhän vanha tää paikka on..?" ajatteli hän ääneen, eikä oikein ehkä edes odottanut vastausta. Pimeää myöskin oli, olisipa joku lamppu tai jokin. Täällä saattoi nyt mikä tahansa ölliäinen olla, mutta onhan sentään toinen seurana. Ettei ihan yksin täällä joutuisi olemaan, ei kovinkaan kivaa se olisi. Ehkä olisi silloin pelottavaa.
|
|
|
Post by eterno on Oct 24, 2008 15:36:35 GMT 2
Dai kulki varovasti eteenpäin ja hapuili kädellään pimeyttä ympärillään, etsien jotain kiinteää mistä saada otteen, mutta pääasiassa jotain valonlähdettä. Oli se kumma, että vaikka vampyyrit olivatkin suurimmaksi osaksi yöotuksia, ei noille oltu luotu kykyä nähdä pimeässä kuten sudet. Tai sitten Dai oli siinäkin vain ainoa mustalammas puolivampyyrina. Dai tunsi kenkänsä kärjen osuvan johonkin pieneen ja melko kevyeen esineeseen, joka päästi pienen rasahduksen. Poika hymähti kysyvästi ja kyykistyi, kurottautuen noukkimaan maasta pienen tulitikkuaskin. Hyvä, nyt kun vielä löytäisi kynttilän, Dai ajatteli noustessaan seisomaan, katsellen ympärilleen pilkkopimeässä ja pyöritellessään tikkuaskia käsissään. ”Koji?”, poika kysyi vain varmistaakseen missä päin tyttö oli kun ei tuota pimeästä erottanut. Dai käveli hitaasti eteenpäin pimeässä huoneessa.
|
|
|
Post by Koji on Oct 24, 2008 18:17:13 GMT 2
Koji yritti hahmottaa paremmin tässä pimeydessä, mitään ei tässä kyllä nähty. Näkiköhän toinen yhtään paremmin, kun puolivampyyri oli. Vampyyrithän vissiin näki aika hyvin pimeässä, kun pimeässä kerran ovat tottuneet elämään. "Niin Dai-kun?" hän kysyi. Tuntui kun täällä pimeässä ei olisi yhtikäs mitään... No, oli täällä pimeässä nyt jotakin mihin Koji kompastui ja kaatusi mahalleen maahan. "Hitto..." tyttö mutisi ja nousi istumaan hiaman nolona. Nyt toinen taatusti piti ihan kömpelönä. Lopulta tyttö nousi seisomaan. Polveen hieman koski, mutta ei pahemmin mitään tapahtunut.
|
|
|
Post by eterno on Nov 9, 2008 18:43:14 GMT 2
"Ah.. Ei mitään, varmistin vain missä olet.", poika mumahti ja hymyili kevyesti pysähtyen hetkeksi. Äänestä päätellen Koji oli ainakin lähellä. Se oli hyvä. Ei Daikaan olisi välttämättä halunnut jäädä yksin tällaiseen paikkaan. Mikä arkajalka puolivampyyriksi, mutta ei kukaan pojan heikkouksista saisi tietää, mikäli se Daista riippui. Onkohan täällä edes mitään?, poika ehti ajatella jatkaessaan kulkuaan eteenpäin, Kojin ohi, mutta melkein heti sen jälkeen poika tunsi jalkansa tumpsahtavan taas johonkin. Tällä kertaa johonkin pehmeämpään. Poika kurtisti kulmiaan ja potki kevyesti jalkansa edessä olevaa.. juttua, josta ei tosiaan tiennyt mikä se oli kun ei mitään nähnyt. "Koji-Chan? Onko sinulla kynttilää missään siinä lähellä? Lamppua tai jotain?", Dai kysyi nopeasti puristaen tulitikkurasiaa tiukemmin nyrkkinsä sisälle.
|
|
|
Post by Koji on Nov 9, 2008 18:55:02 GMT 2
"Okei." Koji sanoi ja jatkoi matkaansa pimeässä. Miksi silmät eivät meinanneet tottua tähän sitten alkuunkaan? Vaikka oltiin jo jonkun aikaa täällä oltu. Toivottavasti täältä löytyy jokin kynttilä tai lamppu, koska olisi tyhmää sytyttää tulitikku koko ajan uudestaan. Ja sormet voisivat palaa, ja kun täällä tuskin olisi vettä. Niin ei mitenkään se auttaisi, jos syttyisi jokin palamaan. Hän tunsi osuvansa johonkin pöytään, tai sellaiseen. "Odotas..." Koji mutisi ja tunnusteli pöytää. Hmh? Oliko tuo kynttilä siltä ainakin tuntui... Tyttö otti sen käteensä ja meni ( jotenkin ) Dain viereen. "Tässä." hän sanoi ojentaen kynttilän.
|
|
|
Post by eterno on Nov 24, 2008 16:36:33 GMT 2
Dai kääntyi hitaasti ja varovasti Kojin suuntaan, tai ainakin sinne mistä kuuli tuon äänen. Poika sai hetken hapuilla pimeää toisella kädellään, kunnes tavoitti Kojin ojentaman kynttilän. Dailla oli toisessa kädessään kynttilä ja toisella tuo näperöi hieman kömpelösti tulitikkurasiaa auki, kunnes nosti sieltä yhden tikun ja raapaisi sillä askin kylkeen. Se ei näyttänyt syttyvän. Dai murahti turhautuneena ja kaivoi uuden tulitikun ja raapaisi sillä uudelleen, ja sehän syttyi. Kynttilänkin sytyttäminen kävi hieman vaivoin, mutta syttyi se sitten kuitenkin ja valaisi ympäristöä himmeästi. Dai laski katseensa hitaasti pienestä liekistä takaisin jalkojensa juuressa olevaan.. juttuun, jonka hahmo erottui pikku hiljaa mitä lähemmäs Dai vei kynttilän valoa. Pojan viirumainen silmä laajeni hetkessä suureksi ja suu avautui huutoon, kun poika erotti mikä tuon jalkojen edessä oikein lepäsi. Se oli jonkun miehen jalka mitä Dai oli potkinut ja vähän matkan päässä jalasta oli miehen mätänevä ruumis. Se oli tottavie kauheinta ja ällöttävintä mitä Dai oli koskaan nähnyt.
Tuon suusta karkasi pitkä säikähtänyt rääkäisy. Tulitikkuaski ja kynttilä putosivat pojan käsistä lattialle sammuen oitis ja sulkien huoneen taas pimeyteen. Dai itse oli hypännyt ainakin kolmen metrin etäisyyteen ruumiista ja nojasi seinään syvällä huoneen varjoissa. Tuo piteli kättään suunsa päällä ja tuijotti tyhjyyteen. Jos joku sanoi, että veri ja sen juominen oli ällöttävää niin kokeilisi tuota sitten. Daille verestä oli tullut ihan arkipäiväinen elinvoiman lähde. Ei tuo pahemmin jäänyt odottamaan uhriensa ruumiiden mätänemistä, mutta tuon näkeminen oli jo järkyttävää. Vampyyrillekin.
Hetken kuluttua Dain katse palautui takaisin Kojiin, joka oli jossain tuolla pimeydessä, jonne poika ei jälleenkään nähnyt kun oli taas pimeää.
|
|
|
Post by Koji on Mar 20, 2009 18:04:06 GMT 2
Itselläni ei inspaa tänne joten otan Kojin pois ------------------------------
|
|