Jos metsään haluat mennä nyt...(sovittu)

[CazarirX]

Mustassa Metsässä oli aivan yhtä luotaantyöntävää kuin yleensäkin, varsinkin tälläisenä yönä, kun oli sumuista. Metsässä liikkuivat muutamat pikkueläimet, ja ehkä jotkin synkemmät asiat, joista kukaan ei halunnut tietää sen enempää. Metsä oli siis hiljainen, niin kuin yleensäkin. Paitsi eräässä osassa. Harvat eläimet jotka metsässä asuivat, lähtivät nopeasti melua karkuun tässä osassa metsää, joka oli jo sinänsä epänormaalia, jos ei muuten niin sen takia että tämä osa metsää oli kauimpana kaupungista oleva, jonne ole monen päivän matka. Jos ääntä kuunteli, huomasi että se kuulosti aivan puiden kaatumiselta, josta olisi voinut luulla että joku oli alkanut kaataa metsän puita. Mutta kuka olisi tarpeeksi typerä alkamaan kaatamaan Mustan Metsän puita, varsinkin kun se oli kirotun metsän maineessa?

Melun alkulähteillä oli todella paljon ääntä ja liikettä, ja ylhäältä päin näytti siltä kuin lauma muurahaista hyöri metsässä, ja kaatoi sen puita. Totuus ei ollut kaukana tästä näystä. Jos joku olisi mennyt lähemmäksi, hän olisi huomannut että metsässä oli muutama kymenen työmiestä, jotka kaatoivat puita ja tekivät selvästi avohakkuuta. Missään ei ollut minkäänlaisia koneita, vaan työvälineinä toimivat aivan normaalit sahat ja kirveet. Kaadetut puut vietiin pinoon hakkuuaukion reunalle, jossa kulki joki, ja jossa ne katkottiin oksista, niin että alkoivat näyttää tukeilta, jonka jälkeen puut laitettiin menemään jokeen, virtaamaan alajuoksulle. Puut katosivat nopeasti jokea pitkin mennessään sumuun, ja työmiehet jatkoivat puiden kaatamista väsymättömästi. Jos joku olisi mennyt vielä lähemmäksi, hän olisi voinut järkyttyä, koska kaikki kirvesmiehet olivat pelkkiä luurankoja, joilla oli repaleiset merirosvon vaatteet päällä. Tämä työvoima teki työtä väsymättömästi, ja vaikka tätä oli jatkunut vasta muutama tunti, iso joukko puita oli jo kaadettu, ja luurangot eivät näyttäneet lopettavan. Mutta kuka olisi kehdannut tehdä tälläistä?

Harkon istui isolla kivellä, ja katseli miehistönsä työskentelyä. Luuranko oli risti-istunnassa, ja katsoi päällään käteensä nojaten luurankojen kaataessa puita. Merirosvo oli tarkoituksella aloittanut tämän niin kaukana kaupungista ja Lucian mafian alueesta kuin mahdollista, koska ei halunnut että kukaan saisi vihiä mitä hän täällä teki. Ei siinä että kukaan olisi paljoa voinut päätellä vaikka olisi tämän kaiken nähnytkin. Joka puolella merirosvokapteenia luurangot työskentelivät, ja vaikka puita vielä olikin hyvin paljon, kohta tässä olisi aukio. Luuranko naputteli sormillaan kiveen jonka päällä istui, ja mietti mitä seuraavaksi tapahtuisi. Hän oli kuullut matkalla tänne metsästä ties minkälaisia huhuja, mukaan lukien että täällä asui ihmissusia, ja mietti kuinka kauan kestäisi ennen kuin joku tulisi hänelle valittamaan, ja kuinka väkivaltaisia valittajat olivat. No, hän oli valmistautunut.....

//Sori jos on vähän vaikea aloitus, mutta vampyyris voi vaikka hiipiä Harkonin luokse tai jotain?^^\\

[Koji]

Ei tämä kovinkaan vaikea ole, paljon vaikeampiakin on nähty :3 ja offia...
--------------------------------

Yksi yksinäinen mieshahmokin liikkui tässä sumuisessa metsässä. Yksin ja hyvin hiljaa, yhdenkään risun päälle ei astunut ja askeleet oli muutenkin harkittu. Tämä punatukkainen mies oli tottunut liikkua hiljaa, ja osasikin. Jokin aika sitten, hän oli kaupungin kaduilla ollut ja metsästänyt. Oli taas se aika ollut, jolloin verta täytyi käydä juomassa. Henkilö oli siis vampyyri. Verikin vielä maistui suussa selväksi, valkoiseen takkiinkin oli jäänyt hieman verta ja käsiin. Kaikki ei alistuneet kohtaloonsa helposti, mutta ei sille voitu mitään ettei pari tippaa nyt riittäisi. Paljon verta vain, ja vielä kun on vampyyriksi synnytty. Oli siinä kai hyviäkin puolia, oltiin voimakkaampia kuin muut vampyyrit. Vaikka ei sitä heti Aka-Chistä uskoisi, niin kiltti ja ystävällinen kun tämä vampyyri oli. Mutta miksihän oli näin syrjään ajauduttu? Ei hän edes oikein tajunnut, missä päin liikkui. Menneisyytensä muistoihin oli mies uppoutunut. Aka muisti kirkkaasti sen viimeisen päivän, minkä Elävien Maailmassa oli viettänyt. Mukava se ei ollut... Nähtiin miten rakkain henkilö tapettiin raa'asti ja asiaa pahensi se, että sen teki isoveli. Ja tietenkin vähän myöhemmin Chi murhattii, kun häntä syytettiin kaikesta. Ei anelut auttaneet yhtään, ei ihminen vampyyrie kuuntelisi. Jos kyllä... Valheeksi varmaan väittäisi kaikki sanat.
Kuitenkin pian rysähdyksien ääni herätti vampyyri-hahmon ajatuksistaan. Mitä ihmettä? Kaadettiinko puita täällä? Kuka tollo tekisi sitä täällä ja vielä tähän aikaan. Sitä hetkeksi pysähtyi miettimään... Ketään ei näkynyt sumun takia, tai sitten henkilöt vain kaukana olivat. Punatukkainen päätti ottaa asiasta selvää, ainakin jotain tekemistä saisi tähänkin yöhön.... Niimpä lähti vieläkin hiljempaa ja varovaisemmin noita ääniäkohti. Lentäen saattaisi kyllä paremmin nähdä, mutta sitten saattaisi tulla taas nähdyksi. Äh, eli liikutaan nyt jalan. Aka-Chi saapuikin pian tälle uuden aukion lähistölle ja erotti ihmismäisiä olentoja kauempana. Heitä oli paljon... Nyt ei kannattaisi ihan heti nähdyksi tulla. Taino... Miten nyt voisi kuolla? Ei ainakaan puuseipäällä sydämmen läpi, sydäntä ei enään ollut. Vampyyri hiipi hiljaa ja pysähtyi suurehkon kiven taakse. Hän kyllä tiesi, ettei vakoileminen kovinkaan kohteliasta ollut ei. Uteliaisuus vei kuitenkin voiton, pitäisi hivuttautua lähemmäs... Chi meni hieman kauemmaksi ja alko liikkua nopeasti ja hiljaa puitten joukossa, toivoen ettei tulisi nähdyksi. Mutta silläkin uhalla pitäisi päästä lähemmäs noita... Että hahmotuisi nyt paremmin mitä he ovat ja miksi tekevät näin. Akalla ei kun ollut pienintäkään aavistusta asiasta.
'Menisinkö lähemmäs vai pysyisinkö tässä..?' hän mietti ja päätti ehkä mennä hieman lähemmäs.. Kohta. Vähän ajan päästä vampyyri lähti hiipimään hieman lähemmäs. Aikoisi kuitenkin pysyä puitten lomassa, eikä mennä aukiolle hihhuloimaan. Tuolla kivellä taisi istua jokin, luultavasti tuon ryhmän johtaja tai jotain.

------------------------
Heimuuten.. Harkon vois huomata( jos sulle käy ) Akan tuol metikös x)

[CazarirX]

//No niin, sain viimeinkin vastattua, anteeksi että olen ollut viimeisen kaksi kuukautta kuollut.\\

Uupumattomat työmiehet hakksivat puita hidastamatta, ja sumussa kuului jatkuvaan tahtiin puuhakkuun ääniä. Oli melkoisen pelottavan näköistä kun luurankosoturit tekivät työtä väymättömästi ja mekaanisesti, antamatta minkään hidastaa itseään. Kuului normaalia kovempi rysäys, kun yksi luurankotyömiehistä jäi kaatuvan puun alle. Ollenkaan työtään hidastamatta luurangot alkoivat katkoa puunrungosta oksia, ja alle jäänyt työmies alkoi vain koota itseään, näköjään mitenkään välittämättä että oli puoliksi murskattu. Sanakaan ei vaihdettu, elettäkään ei tehty, koska työn piti jatkua. Rautainen tahto joka näitä kuolleita hallitsi ei sallinut hidastuksia, eikä minkäänlaisia tekosyitä, joten niitä ei ollut. Yksikään työmies ei myöskään mitenkään osoittanut edes etsivänsä tunkeilijoita, ja hetken jälkeen tuli melko selväksi, etä Aka-Chi olisi voinut kävellä suoraan aukiolle, eikä yksikään luuranko olisi edes kiinnittänyt asiaan huomiota. Kuitenkin, kun tämä ketterä yön olento pääsi lähemäksi kiveä jossa tämän kalmojoukkion ilmeinen johtaja oli, tämä käänsi katseensa kohti tulijaa, punainen silmä hehkuen, ja sanoi haudantakaisella äänellään:
"Ja sinä olet? Jos aiot sanoa sanankin siitä että en saisi kaataa puita tässä metsässä, voit saman tien lähteä."
Yksikään luuranko ei vieläkään kiinnittänyt mitään huomiota tähän tapahtumaan, ja itse asiassa jopa väistivät hieman vampyyriä kulkiessaan tämän ohitse suuntaan tai toiseen.

[Koji]

Aka katseli tuota puunhakkuuta. Hän säpsähti hieman nähdessään puun kaatuavan jonkun päälle, ja kukaan ei näköjään tehnyt mitään. Hieman outoa? Ettei tuollaisesta välitetty, mutta ei nyt siihen viitsitty puuttua. Pian kuuluikin puhetta vähän matkan päässä, se sai kylmät väreet kulkemaan vampyyrin selkääpitkin. Hitsit, nyt hänet huomattiin. Hän kääntyi katsomaan Harkonia. Aka nielaisi ja katsoi hetken tuota luisevaa johtajaa.
"Olen Aka." hän sanoi, tällä kertaa ei koko nimeään. "Ja en ollut sanomassakaan, eihän asia kuulu edes minulle..." vampyyri jatkoi, ja toivoi ettei toinen hurjasit tulistuisi hänen vakoiluistaan. No, voihaan aina sitten anteeksi pyytää. Hieman hassua, kun nuo työmiehet eivät mitenkään välittäneet mitä ympärillä tapahtui. Taisi olla aika kovaa kuria, tai jotain muuta. Jota ei ehkä olisi edes mukavaa tietää.
Pitäisi kai tätä vakoiluaki anteeksi pyytää, jossain vaiheessa. Jos asia edes puheeksi tulisi.
"Saanko kysyä, että kuka te olette?"

[CazarirX]

Luurankokapteeni katseli hetken vampyyria, aivan kuin yrittäisi miettiä mitä vastaisi, mutta lopulta aukaisi sanaisen arkkunsa ja alkoi puhua:
"Kuka olen? Nimeni on Harkon, kapteensi Harkon. Olen täällä rakentamassa uutta laivaa itselleni ja miehistölleni, koska entinen ei ole tarpeeksi suuri tarpeisiini. Mikä sinä sitten olet, ja miksi olet täällä?"
Luuranko piti kohteliaan äänensävyn, koska tämä vieras ei tuntunut olevan mikään aivan hirveä uhka, ei kenties vihollinenkaan, mutta merirosvo ei ollut päässyt siihen mihin oli olemalla mukava ihminen, vaikka itse asiassa kun sitä mietti, niin pitemmällä tähtäimellä hyväsydämminen olisi voinut olla parempi tapa vietää elämäänsä. No, nyt sille ei voinut enää mitään, joten piti tulla toimeen sillä mitä oli. Tämä maa oli outo Harkonille, mutta myös täynnä mahdollisuuksia, ja jos jostakin luuranko piti, niin vallasta ja siitä jännitystä tuovasta pelistä joat sillä hankittiin.

[Koji]

Jaahas, että kapteeni. No, siltä tuo luuranko näyttikin. Toi heti mieleen kaikenmaailman merirosvo tarinoiden kapteenin. Samaa sarjaa, kun Akan toinen persoona, oli kuin satukirjasta revitty vampyyri, joka rakasti tappamista. No, ei punatukkainen sitä oikeastaan tiennyt. Eihän voinut mitenkään tietää, minkälainen oli toisessa persoonassaan. Pitäisi kysyä joltakin...
"Ö... Olen - vampyyri.." Aka vastasi, harvinaisen suoraan. Ei hän yleensä sitä sanonut noin vain, muttei toinen mikään tavallinen ihminen ollut. Sen huomasi, luurankohan vain taisi olla. Verikään ei haissut, verta ei tosin tehnyt mieli. Ei koskaan, mutta aina tiettynä aikana oli pakon omainen tarve juoda sitä. Niinkuin joidenkin polttaa tupakkaa tai juoda alkoholia, ilman sitä ei selviäisi.