|
|
Post by Koji on Jul 22, 2008 19:54:27 GMT 2
Elikkä, kuka vain saa tulla.
------------------------------------
Oli jo aika pimeää. Eteensä ei niin helposti nähnyt, mutta jotenkin. Ilta ei vielä niin pitkällä ollut. Suolle lankeavat varjot, saivat paikan näyttämään aika pelottavalta. Kuin varjoissa lymyisi ties mitä petoja. Ja vielä kun kuu mollotti kirkkaana taivaalla samoin tähdet sen rinnalla. Hyvin hiljaisa myös oli. Paitsi jostain kuului jotain... Siipien iskuja. Taivaalla lensi lepakon-siipinen hahmo. Hahmo oli vampyyri. Auringon laskettua hän oli lähtenyt retkilleen. Ei. Ei tällä kertaa vuodattamaan ihmisverta. Hän oli vain lähtenyt lentämään jonnekkin, vailla päämäärää ja oli tänne suolle saapunut. Ei varjot vampyyriä pelottaneet, tai, ei ainakaan paljoa. Osattiinhan jotenkin puolustautua ja aina voi lähteä pakoon. Ja suolla olisi vaikea liikkua jalan näin pimeällä, suonsilmään saattaisi astua milloin vain. Lentämällä pääsee helpmmin, mutta eivät kaikki tietenkään siipiä omista. Punaiset silmät tarkastelivat ympäristöä, mitään ei kuulunut eikä näkynyt. Niimpä Aka-Chi niminen vampyyri laskeutui varovaisesti kivelle. Olisikohan mitenkään mahdollista päästä pois, täältä Tuonpuoleisesta. Vai joutuuko täällä olemaan... Johonkin asti? Viimeistään silloin pääsisi pois, kun täällä kuolisi. Vampyyrit olivat yleensä pitkäikäisiä, jotkuthan ovat eläneet varmasti yli tuhat vuotta. Ei niin kauan jaksettaisi elää yksin. Tähän astikin oli vain ollut yksi ainoa, joka ei halveksunut. Mutta kyseinen henkilö on nyt kuollut. Aka ei voinut uskoa, että hänelle tärkein ihminen kuoli veljensä käsissä. Chi katuikin sitä, kun suutuspäissään tappoi vanhimman veljensä Ôraran. Sitä ei voitu kuitenkaan tehdä tekemättömäksi. Punatukkainen kävi istumaan, kivi oli hieman kostea mutta ei se haitannut. Elämä tosiaan tuntui välillä yhdeltä helvetiltä. Perhe oli hänet hylännyt, veljet lopulta pakottanut kaikkeen inhottavaan, sitten oli karattu ja rakastuttu. Pian kuitenkin menetetty rakas ja kuoltu. Akan mielestä hän ei olisi ansainnut toisaalta sellaista kuolemaa, tai kuolemaa ylipäätänsä. Mutta tässä sitä ollaan.
Löytyisipä joku johon voisi aina luottaa ja purkaa tunteet. Vaikeaa se oli. Kaksipersoonainen kun oltiin, ei voitu olla vastuussa siitä mitä oli tehty toisessa persoonassaan. Ei edes muistettu. Aka pelkäsikin, jos onnistuisi ystävystymään... Ja lopulta toisessa persoonassaan eroaisi ystävästään. Oli vain yksi asia, mitä pelkäsi enemmän.
Yksin jäämistä.
-------------------------------
Pitkä juu... Ei koko ajan tule tälläisiä XD
Täytyi vain saada jotain tekemistä...
|
|
|
|
Post by helo on Jul 29, 2008 20:10:26 GMT 2
# Minä tulen 8) #
Wiikuna veti suon ilmaa sisäänsä rauhoittuneena ja rentoutuneena. Se makoili sammalpeitteillä silmät puoliksi kiinni ja illan rauhallisuudesta nauttien. Sillä oli ollut hyvin rauhallinen päivä takanaan. Päivä oli ollut erityisen kuuma ja lämmin tuuli oli hellittänyt vasta nyt, kun Wiikuna oli päässyt takaisin suolleen, tuttuun tuoksujen maailmaan, jota nyt näin illasta viihdytti ihanan viileä tuuli ja kosteat ja vilpoisat sammalmättäät, joilla yksisarvissaurus tällä hetkellä makasi. Välillä se avasi silmänsä ja katseli puiden lehvästöön ja siellä lenteleviin otuksiin. Kaikki oli ihanan rauhallista ja tavallista. Wiikuna haukotteli makeasti. Jos mitään ei tapahtuisi, se voisi ihan hyvin käydä nukkumaan. Eikä siinä ollut mitään väärää, joskus teki vain mieli laiskotella sydämensä kyllyydestä?
Laiskottelusta ei kuitenkaan tullut mitään, kun Wiikunan tarkat korvat erottivat siipien ääntä. Tumma varjo lehahti yli ja se oli paljon suurempi, mitä tavalliset linnut, hyönteiset tai liito-oravat. Mikä se oli? Minun suollani?
Wiikuna pyörähti selälleen ja katsoi eteenpäin hämärään. Kivellä näytti seisovan jokin pitkä olento. Ihminen? Ei kai vaarallinen?
Wiikuna makasi hiljaa paikoillaan silmät tässä oudossa olennossa ja lihakset jännittyneinä paon varalta.
|
|
|
|
Post by Koji on Jul 30, 2008 12:01:08 GMT 2
Kiitos :3
------------------------
Aka ei ollut huomannut vielä Wiikunaa kauempana. Ajatuksiina kun oli vampyyri upputunut. Hiljainen huokaus kuului mihen huulilta. Joskus ei tosiaan jaksanut jatkaa... Mutta ei elämää saanut hukkaan heittää, voisi kuolla tänään, huomenna tai tunnin päästä. Ei sitä koskaan tiedä. Tosin, jos elämässä oli kokenut melkein pelkkää halveksuntaa ei jaksanut. Vaikka yrittikin pakottaa itsensä. Aka ei kuitenkaan halunnut kuolla vielä, hän halusi koittaa ensin löyttää onnen. Mutta, löytyisikö sitten täältät? Täällä varmasti oli muitakin vampyyreja. Ja niin... Ja eihän puolison pakosti tarvinnut olla ihan vampyyri, kunhan vain sellainen joka ei heitä halveksu.
Suolla oli tosiaan hiljaista... Ei kuulunut ääntäkään mistään. Tai, ehkä joittenkin lintujen hiljaisia ääniä puusta ja tuulen huminaa. Muttei muuta. Oudon hiljaista oli... No parempi vain, sai olla rauhassa. Ei nyt mikään taistelu tai muu huvittaisi. Vaikka pimeässä näkikin aika hyvin, ei Aka-Chi huomannut Wiikunaa. Hän nosti toista kättään hieman ja kämmenen päälle syntyi ilmaan pieni valopallo, joka valaisi vain hieman. 'Voisi magiaa varmaankin harjoitella...' vampyyri ajatteli, vaikeaa se tosin oli. Ja oltiinhan tyytyväisiä kun osattiin pieniä asioita, niistä oli yleensä hyötyä. Varsinkin parannusloitsusta.
|
|
|
|
Post by helo on Jul 30, 2008 13:44:20 GMT 2
Wiikuna tuijotteli tummaa olentoa ja haisteli ilmaa. Toinen ei ollut ihan vieressä, mutta tarkalla nenällään dinosaurus haistoi silti tarkasti. Toisen hajussa oli jotain tuttua, toinen haisi hieman ihmiseltä, muttei kuitenkaan ihmiseltä... Joku risteytys? Demoni? Ei toinen ainakaan vielä ollut kovin uhkaava, Wiikuna ei haistannut vielä vaaraa tai vihaa ilmassa. Niinpä se rentoutui, mutta vain hieman. Toinen ei näyttänyt vielä huomanneen sitä, eikä yksisarvinen itse ainakaan vielä uskaltanut tehdä aloitetta.
Ja kas kummaa, lihakset jännittyivät samantien, kun Aka-Chi ojensi kätensä. Wiikuna oli näkevinään ladatun aseen, joka osoitti suoraan häntä kohden, mutta tajusi sitten kuvitelleensa vain omat pelkonsa. Käsi oli tyhjä, kunnes siihen syttyi pieni valopallo, joka hohti kirkkaasti. Wiikuna siristeli silmiään äkillisessä valossa ja veti syvään henkeä ihmetyksestä - ja sulki äkkiä suunsa. Ei kai toinen ollut kuullut hänen henkäystään?
|
|
|
|
Post by Koji on Jul 30, 2008 14:12:12 GMT 2
Aka valpaistui hetkeksi. Kuuluiko hengähdys jostain? Vai mitä? Vampyyri katsoi hetken ympärilleen, mutta antoi asian olla. 'Kuulenko jo olemattomia?' punatukkainen ajatteli. Oltiinko tässä tulossa kaikenlisäksi hulluksi? Vai kenties kuuroksi? Vai mitä? Varmaan kuviteltiin vain... Toivottiin että joku haluaisi tosissaan tutustua. Suolle laskeutui taas se sama hiljaisuus. Hiljaisia ääniä vain kuului suolla. Suolla oli kyllä ihanan rauhallista... Varsinkin yöaikaan. Ketään ei ollut missään, tai niin Aka-Chi luuli. Ei hän aavistanut lähellä oli dinosaurus. Tänne punatukka varmaan tulisi useamminkin, saisi olla omissa oloissaan rauhassa. Miettiä omiaan ja muutenkin.
Sitten joskus, kun täällä kuolisi, minnekköhän joutuisi? Helvettiin vai Taivaaseen, jos ne edes olivat olemassa. Vai syntyisikö kuoleman jälkeen jonain muuna? Vai jäisikö sielu vielä vaeltelemaan? Ei sitä kukaan tiennyt, minne seuraavaksi joutuisi. Eivätkä varmaan piitanneet siitä. Ei Akakaan kyllä paljoa, elämä oli vielä edessä.
|
|
|
|
Post by helo on Aug 2, 2008 12:59:40 GMT 2
Toinen näytti kuulleen Wiikunan tahattoman hengähdyksen: Wiikuna näki sen pienistä liikkeistä, jotka eläimen silmät näkivät helposti ihmisissä. Wiikuna ajatteli jo nousevansa ylös ja pakenevansa, mutta minne se olisi juossut? Suo oli sen koti, se oli aina elänyt täällä, eikä sillä ollut muuta pakopaikkaa. Tuo toinen oli tunkeilija, ei hän. Hän oli sentään iso dinosaurus, hänen pitäisi puolustaa sitä ainutta asiaa, joka hänen elämässään vielä jotain merkitsi.
Mutta ei hän taistelemaan uskaltautuisi. Toisaalta, eihän kukaan ollut nyt uhkaavaa esittänytkään. Tulijakaan ei ainakaan heti ollut hypännyt Wiikunan kurkkuun. Ehkä hän hyppäisi heti kun dinosaurus tekisi itsensä näkyväksi, mutta se riski oli otettava. Varovasti Wiikuna kohottautui ylös hieman vapisten ja lihakset jännittyneinä paon varalta. Se katseli epäluuloisesti toista, mutta silti vähän hymyillen.
"Ähm... hei",
Wiikuna sanoi nopeasti ja oli jo valmiina pakenemaan asetta tai uhkaavaa hyökkäystä.
|
|
|
|
Post by Koji on Aug 3, 2008 11:21:43 GMT 2
Punatukkainen oli vielä hetken ajatuksissaan, kunnes kuulikin jostain tervehdyksen. Vampyyri nousi heti seisomaan ja katsoi äänen suuntaan. Hän meinasi kaaduta selälleen kiveltä suolle, kun näki edessään dinosauruksen. Vai nähtiinkö näkyjä, vai oltiinko pimahdettu? No, kannattaisi ainakin vastata tervehdykseen... Ei nyt epäkohteliaita oltu. "Ai päivää... Tai siis pikemminkin iltaa." Aka-Chi sanoi pienesti hymyillen... No, vampyyreille yö oli ennemminkin päivä ja toisinpäin. Toisaalta hänen olisi tehnyt mieli vain tuijottaa näkemäänsä... Ei dinosaurusta nyt joka päivä näe. Mutta tuijottaminen ei oikein kohteliasta olisi. Ja ei edes mukavaa vastapuolesta.
"Olen Aka-Chi, sano vain Akaksi tai Chiksi." Chi esittäytyi. Toivottavasti tuo ei kävisi päälle, ei se mukavaa todellakaan olisi. Kokoeroa kun löytyy. Ja muutenkin taisteleminen oli syvältä.
|
|
|
|
Post by helo on Aug 4, 2008 20:49:39 GMT 2
Wiikuna katseli hieman ujosti miehenhahmoa, joka osoittautuikin oikeaksi herrasmieheksi. Tervehti ja kaikkea. Wiikuna tunsi olonsa hieman epämukavaksi kun toinen tuntui jääneen tuijottamaan. Oliko hänessä jotain vikaa? Yksisarvissaurus ei tietenkään tullut ajatelleeksi, että vastapuoli saattoi ihmetellä vain ja ainoastaan sitä mikä Wiikuna oikein oli. Wiikuna ei koskaan muistanut, ettei dinosaurus ollut tämän maan olioille mikään tavallinen näky.
"Aka-Chi? No, jos minä vaikka sanon... Chi? Se kuulostaa niin kivalta",
Wiikuna ehti sitten lausumaan ja hymyili sitten herttaisesti. Eihän noin mukavalle miehelle voinut olla vastaamatta.
"Minä olen Wiikuna. Kutsu vain... Wiiksi tai Kunaksi?"
Dinosaurus naurahti omalle vitsilleen ja toivoi, ettei toinen pahastunut. Hän oli yrittänyt olla hauska, toivottavasti toinen tajusi?
"Minä olen muuten dinosaurus, itse asiassa tsintaosaurus. Saanen kysyä, mikä te mahdatte olla, Chi-herra?"
|
|
|
|
Post by Koji on Aug 5, 2008 10:20:08 GMT 2
Okei. Toinen siis sanoisi Chiksi, selvän teki. Hänelle oli aivan sama, sanottiinko Akaksi vai Chiksi, kumpikin kävi. Oli mukavaa tavata vihdoin täällä Tuonpuoleisessa mukavalta vaikuttava tyyppi. Ja vaikka olikin dinosaurus, ja olihan Aka vampyyri.
"Wiikuna siis... Sanon sitten sinua vaikka Wiiksi." mies sanoi pienesti hymyillen. Hieno nimi oli toisella, ainakin Akasta. Omasta mielestään hänen oma nimensä oli outo ja tyhmä. Miksei voinut olla vain ihan normaali nimi? Ei varmaa sitten punatukkaisen vanhemmat halunneet antaa täysin normaaleja nimiä. No, nimelle ei voitu mitään.
"Huomasin kyllä, että olet dinosaurus. Mutten sitä että tsintaosaurus, kun en oikein paljoa dinosauruksista tiedä. Ja siksi ehkä aluski vähän tuijotin sinua. Ja ennen en ole nähnyt dinosaurusta. Anteeks." Aka sanoi ehkä hieman nolona. Mitä tässä nyt jajateltiin? Toivottavasti Wii ymmärtäisi. Ainiin... Häneltähän kysyttiin vielä, mikä on. Vampyyri.
"Olen vampyyri..." Chi sanoi. Hän haluaisi olla melkein mikä tahansa muu, kuin vampyyri. Vampyyrina kaikki oli vaikeaa. Liikkuminen, ystävystyminen ja veren juonti oli suurin ongelma. Aina kun ei meinannut löytää ketään... Ja ei eläimen verellä pysty elämään. Varsinkaan kun oltiin synnytty vampyyiksi.
"Ja ei sinun tarvitse minua herroitella, en ole tottunut siihen."
|
|
|
|
Post by wax on Aug 5, 2008 12:54:28 GMT 2
# saanen liittyä seuraan? #
Susi tallusti pimeässä. Ympäristöstä ei saanut mitään selvää, kaikki oli pimeää ja sumeaa. 'Olisi edes pieni valonhäivä' epätoivoinen uros ajatteli. 'Missä olen, mitä tapahtuu? Tai tapahtui.' Oksien lomasta kuulsi kuun hienoinen valo. Ser uikahti ja juoksi valoa päin. Yllättäin maa vajosi sen jalkojen alla. Susi uikutti ja peruutti hädissään. Kuu valaisi suoaluetta ja Ser huomasi etäämmällä kaksi hahmoa. Se hämmentyi ja painautui nopeasti maata vasten. 'Eivät kai ne huomanneet minua?' Uteliaisuus kalvoi kuitenkin uroksen mieltä, ja se hiipi hiljaa toisia kohti. Yksi oli ihmisen kokoinen ja toinen vieläkin isompi, joten susi oli varuillaan. Se ei kuitenkaan tuntenut ketään täältä paikasta eikä edes tiennyt missä oli. Vain hetki sitten ihmiset joihin se oli luottanut, joita se oli pitänyt laumanaan, pettivät sen ja seuraavassa hetkessä susi oli löytänyt itsensä pimeästä. Se mönki lähemmäs ja kuuli jo kahden varjon keskustelun vaimeasti, ei kuitenkaan saanut mitään selvää. Olennot vaikuttivat vaarattomilta, mutta Ser ei luottanut sokeasti. Se tahtoi kuitenkin kipeästi ystävän, jonkun johon luottaa taas.
|
|
|
|
Post by helo on Aug 5, 2008 14:40:44 GMT 2
"Vampyyri vai?"
Wiikuna sitten kysyi kummastelevana. Hän ei ollutkaan kuullut sellaisesta, muttei halunnut loukata toista, joten hymyili anteeksipyytävästi.
"Olen pahoillani Chi - ", hetken tauko, jona Wiikuna muisti, ettei saanut sanoa toista herraksi, " - mutta en oikein tiedä, mikä se sellainen vampyyri on. Pyydän anteeksi, luulin sinua aluksi ihan vain ihmiseksi. Minä olen hieman tietämätön näistä asioista, en tiedä paljoakaan oudoista sanoista tai tavoista, mutta elämän käytännöistä osaan kaikkea",
Wiikuna sitten selitti ilmiselvästi pahoillaan, ettei tiennyt vampyyrin merkitystä.
"Joten, jos siitä ei ole hirveästi vaivaa, voisitko kertoa minulle, mikä se sellainen vampyyri on?"
Dinosaurus hymyili herttaisesti.
Vastausta odotellessaan Wiikunan tarkat korvat tavoittivat askeleita ja haju tunkeutui sen nenän vienona. Eläimen haju.
"Kas, täällähän on muitakin meidän lisäksi",
Wiikuna sitten naurahti ja kääntyi katselemaan jonnekin metsän pimentoon.
"Täällä suolla liikkuu paljon eläimiä. Hei, sinä siellä, minä haistoin sinut jo. Tule tänne sanomaan hei Chille",
Wiikuna sitten kutsui pimeässä vaanivaa eläintä. Se ei tiennyt mistä eläimestä oli kyse, mutta se ei osannut pelätä eläimiä, ei edes suden kaltaisia lihansyöjiä. Olihan Wiikuna itsekin eläin ja eläimet ymmärsivät toisiaan ihmisiä paremmin.
|
|
|
|
Post by Koji on Aug 5, 2008 14:59:22 GMT 2
Hassua toisaalta. Aka ei tiennyt melkeinpä mitään dinosauruksista, ja Wii taas ei vampyyreista. Huvittavaa sinänsä.
"Ei se mitään, ei nyt tuommoisesta tarvitse anteeksi pyytää. Mielummin kyllä olisinkin ihminen. Ei se haittaa, olen minäkin monesta asiasta aika tietämätön. Esimerkiksi nyt Dinosauruksista ja monesta muusta." Chi sanoi, ehkä pienesti hymyillen ( Agh XD Akalla on pahalaatuinen hymy-tauti ).
"Kyllähän voin kertoa." vampyyri sanoi. Kyllä hän voisi selittää minkälaisia vampyyrit ovat tietämättömille. Ainakin Wii saisi oikean kuvan vampyyreista, ja ei varmaan pitäisi sydämemttömänä tappajana. Aka ei ainakaan kumpaakaan ollut, sydämmetön tosin kirjaimellisesti ja tappoikin vain pakon edestä.
"No... Me vampyyrit joudumme elämään aina yö-aikaan, kun aurinko... No, voin kokemuksesta sanoa ei ole todellakaan hyväksi meille. Ja sen lisäksi joudumme elämään ihmisverellä, jos ei verta juo säännöllisin väli-ajoin... Saattaa kuolla. Vampyyrit ovat myös paljon pitkä-ikäisimpiä kuin normaalit ihmiset. Minäkin olen vähän päälle 200 vuotta. Vampyyriksi joko synnytään, niinkuin minä, tai muututaan toisen vampyyrin puremasta. Meitä ei ihan niin vain tapeta... Mutta puuseiväs -" Aka kertoi ja piti nyt ihan pienen tauon. " - sydämmen läpi tappaa melkein heti. Ja on sitten ne kaiken maailman muut keinot satuttaa meitä. Pyhävesi esimerkiksi ja lampaanveri, joka on tavallaan myrkkyä. Valkosipuli ja ristikin vie meiltä voimia. Onko mitään erityistä mitä haluaisit tietää, Wii?" mies kysyi lopetettuaan saarnansa.
Aka käänsi katseensa tumman hahmon suuntaan kauempana. Joku susi tai sellainen luultavasti. Hyvän pimeän näkönsä takia, Aka hahmotti Serin jotenkin ja tekemänsä valopallokin auttoi. "Tule vain. Emme tee pahaa sinulle" hän sanoi lempeällä äänellä ja meni pari askelta varovaisesti lähemmäs tummaa sutta. Vampyyri kyykistyi ja ojensi varovaisesti toista kättään.
|
|
|
|
Post by wax on Aug 5, 2008 18:01:15 GMT 2
Ser rentoutui isomman hahmon, ilmeisesti naaraan, puhutellessa sitä. Se ei enää kyyristellyt ja tassutti eteenpäin, mutta pysähtyi ihmisolennon tekiessä valoa kämmenelleen ja tämän puhuessa. Tosin lempeästi, rauhoittavasti. Susi perääntyi hiukan, mutta lähestyi taas ja nuuhki ihmisen ojennettua kättä.
"Ruf."
Ser rohkastui ja puski kuonoaan ihmisen kouraan ja hönki kuumaa ilmaa tuon käteen. Se lähestyi nyt toista, isompaa olentoa. Sekin oli ilmeisesti eläin, mutta uroksella ei ollut hajuakaan mikä eläin se oli.
"Vuh?"
Ser haukahti epävarmasti tervehtiäkseen. Naaras-otus oli puhunut samalla kielellä kuin ihmisolento, mutta susi ei ollut aivan varma miten sitä kieltä puhuttiin. Se oli kuitenkin suden korvaan nättiä kietä, sitä oli mukavaa kuunnella. Se toi mieleen Pojan, joka oli pelastanut Serin pentuna. Ja pettänyt aikuisena.
|
|
|
|
Post by helo on Aug 8, 2008 18:54:48 GMT 2
Wiikuna kuunteli silmät suurina, kun Chi kertoi vampyyreista. Sen silmät pyöristyivät, kun Chi mainitsi veren. "Juotko sinäkin verta?" Wiikuna kysyi hieman hiljaisella äänellä. "Mutta... et sinä vaikuta pahalta. Vai oletteko te pahoja? Minä en nyt oikein -" Wiikunan lausahdus katkesi, kun susi tulikin jo lähemmäs. Wiikuna keskitti nyt kaiken huomionsa susiolentoon ja päästi pienen viheltävän äännähdysen sarvestaan. Sitten se alkoi äännellä eläimen tavoin, eläimen kielellä ja esitteli sitä kautta itsensä sudelle ja esitteli vielä kaupan päälle Chinkin. Wiikuna ei ollut oikein varma, oliko susi ymmärtänyt sen puheesta: yleensä eläimet ymmärsivät toisiaan. Wiikuna nosti päänsä Chin puoleen. "Pidätkö sinä eläimistä, Chi?" # Sori lyhyt  # |
|
|
|
Post by Koji on Aug 8, 2008 19:16:37 GMT 2
"Minun on pakko, muuten en pysyisi hengissä. Niinkuin jos eläimet tai ihmiset eivät syö ja juo he kuolevat." Aka sanoi ja toivoi, ettei nyt Wii alkaisi pitää häntä hirveänä murhaajana. Vampyyri tunsi pian suden hieman kostean kuonon kämmenellään. Punatukkainen hymyili pienesti ja silitti hieman Seriä päälaelta.
"No... Se riippuu ihan vampyyrista. Minä juon verta mahdollisimman harvoin, niin että pysyn elossa. Mutta esimerkikis, veljeni ovat aivan toisenlaisia." hän sanoi hieman haikeasti ja nousi seisomaan. Niin. Akan veljet olivat pelkkiä murhaajia, veljien välistä sidettä hänellä ja heillä ei ole koskaan ollut. Chi kyllä sitä toivoi, mutta minkäs mahtaa. He eivät edes hänestä välittäneet pätkääkään, mutta kuitenkin enemmän kuin hänen isä. Punatukkainen katsahti Seriin ja Wiihin. "Kyllä pidän. Olisi mukavaa ymmärtää heitä. Tietää mitä heidän päässään liikkuu ja niin edelleen. " Aka sanoi ja katsahti Seriin. Chin mielestä eläimet olivat samalla tasolla kaikkien muiden kanssa. Ymmärsiväthän hekin nyt kaikkea, vaikka ei siltä näytä.
|
|
#