Vipinätä torilla :>

[blackangzt]

[[ Aeris Boykollasi tänne]]

"MI-MISSÄ MINÄ OLEN?!?" Werno röhäisi pelästyneenä. Mies näki edessään suuren torin, joka oli täynnä kauppiaita ja muita sellaisia hörhötteliöitä. Werno oli menettänyt kodin viimeyönä joten tässä näkyy loputulos. Mies oli väsynyt torin reunaan ja löysi vielä aamullakin itsensä sieltä. Lopulta rähjäinen ja karun näköinen mies sai itsensä ylös kadulta.
"Ompa paljon kauppiaita, mitäköhän kaikkea tuolla myydään. Voisin käydä katsomassa löytyisikö tuolta jotakin syömistä, kun vatsaakin alkaa jo kurnia. Ainiin! ja mummolle voisi ostaa jonkun lahjan." Werno mietiskeli.
Mies asteli alpeana myyjiien kojujen ja kaiken roinan uumeniin. Melkein ensimmäisenä Wernoa tuli vastaan hilpetööri koju, josta voisi löytyä mummille lahja. Hän otti tumman nahkaisen nauhakorun käteen ja kysyi
"Onko tämä kovin kallis?"
ennen kuin kauppias kerkesi sanoa mitään Werno huomasikin jo hinnan lapussa.
Mies oli juuri ostamassa tätä kyseistä korua kunnes hän huomasi vähän kauvempana rähisevän tappelun!

[[Ei nyt niin kovin pitkä tullut,, mutta ehkäpä ensi kerralla sitten vähän paremmin,]]

[Aeris]

[[Tässähän minä, kauniin leluni kanssa]]

Väsynyt ärähdys kumpusi Boykon kurkusta. Hän oli mennyt nukkumaan vasta pari tuntia sitten ja olisi vieläkin autuaasti siinä tilassa. Ellei joku idiootti olisi alkanut pitämään luoja ties mitä meteliä huoneessa hänen alapuolellaan. Hänellä ei ollut aavistustakaan siitä, kuka halusi aloittaa sellaisen metelöinnin keskellä yötä. Etenkin kun viereisten asuntojen asukkaiden ei loppujen lopuksi ollut aivan pakko edes tehdä mitään sellaista. Kiroten huonoa onneaan hän oli kiskaissut päälleen ensimmäisestä kaapista löytyneet vaatteet ja astunut ulkoilmaan tilanteen ollessa täysin toivoton rauhan suhteen. Farkut kahisivat hiukan liikkeiden mukaan ja syvänpunainen poolokauluksinen villapaita piti viileyden loitolla.
Nyt hän löysi itsensä pitkästä aikaa Vanhasta Kaupungista. Tori oli jo täynnä elämää, mikä ei liikuttanut hänen mieltään. Ihmisten huudot ottivat hänen korviinsa, kukkien tuoksu tuntui yli-imelältä vielä aavistuksen viileässä ilmassa. Kalakauppiaan kojun tuotteet haisivat enimmäkseen jo parhaan päivänsä nähneiltä, vaikka osa tuntui tuoreilta. Onneksi Boykolla ei ollut vielä nälkä. Joku tönäisi häntä voimalla kylkeen ja hän joutui ottamaan muutaman sivuaskeleen palauttaakseen tasapainonsa.
"Katshoishit eteeshi pentu", matelijan ja ihmisen epäonnistuneelta sekoittumiselta näyttävä olento oli häntä paljon pitempi ja kantoi isoa miekkaa selässää. Toinen käsi oli asetettu kahvalle pelotteeksi. Huonolla menestyksellä. Boyko katsoi alasa lähes ketä tahansa ja tällä hetkellä hän oli lisäksi äärimmäisen vittuuntunut aikaisen herätyksensä takia.
"Jos itse hankkisit silmälasit, lisko", hän sanoi kylmän rauhallisesti.
"Turpa kiinni ipana", matelijamies karjaisi ja unohti täysin selässään olevan miekan rynnätessään molemmat kädet ojennettuna Boykoa kohti. Hän ei ehtinyt väistää sivuille, joten hän pudottauitui selälleen ja heilautti matelijan pitkälle itsensä ylitse. Olento päätyi rysähtäen ohi kulkeneeseen demoniin, joka vuorostaan otti matelijan käsittelyynsä. Boyko jäi hiukan sivummalle katsomaan, kuinka olennot pieksivät toisiaan turpaan. Itsetyytyväinen virne ei pudonnut hetkeksikään hänen kasvoiltaan. Olihan hän saanut purettua hermojaan ja saanut päälle vielä hienon katutappelun. Kukaan paikallaolijoista ei tuntunut edes muistavan koko tapahtumaa, mistä kansantapahtuma oli saanut alkunsa.

Hetken päästä tappelu loppui vartijoiden saavuttua paikalle. Väkijoukko jäi hetkeksi paikoilleen päivittelelmään tapahtumaa. Boyko kasvoilla oli tympääntynyt ilme. Mitään erikoisempaa ei ollut tapahtunut. Mitään mielenkiintoisempaa ei näyttänyt tapahtuvan. Istuttuaan vielä hetken paikoillaan hän nousi seisomaan ja jatkoi matkaansa Tuonpuoleisen moninaisen olentokirjon läpi.