Only Shadows || Tildy!

[anturajalka]

Careta:

Pilvetön yö. Kireä pakkanen. Tähtiä. Careta rakasti tähtiä. Silloin kun oli ihminen kokonaan. Leijona henkäisi ilmaan lämmintä ilmaa keuhkoistaan, ja se höyrysi mukavasti puitten varjostuessa taustalle. Naaras oli käpertynyt puunjuurelle pitäen häntäänsä lämmittämässä suuria tassuja. Se tarkkaili tähtiä ja hopeisena loistavaa kuuta. Kuinka kaunista.. Mutta yksinäistä. Careta oli tavannut vain yhden olennon tässä paikassa, johon se oli joutunut jäätyään leijonana auton alle. Oikeasti Careta oli ollut ihminen, mutta oli muuttunut leijonaksi Verisessä huoneessa. Pääosin Careta pysyi leijonana, ihmismuoto muistutti liikaa menneisyydestä.
Se ainut olento, jonka naaras oli tavannut, oli ollut koiran näköinen olento, jolla oli kasvanut piikkejä selästä. Niillä oli tullut niin sanotusti "riitaa", ja Careta oli näyttänyt tuolle ihmishahmonsa. Careta huokaisi jälleen niin, että höyry kohosi kylmässä ilmassa. Eipä sekään ollut onnistunut "ystäviä" hankkimaan.

[tildy]

Raskaat askeleet tupsahtelivat maahan tuona kylmänä, tähtikirkkaana yönä. Harjaantunut korva saattoi kuulla askelten haltijan ontuvan yhtä tai kahta jalkaansa. Voi perkele, pitikö käydä niin huono tuuri että päätyi juuri samassa kunnossa kuin kuoli tänne jonnekin ? Tarkemmin kun Ghayat ajatteli, tuolla ei ollut hajuakaan siitä, missä oli tai miten sinne oli päätynyt. Ainoat asiat, jotka verinen tamma muisti, olivat juuri ne, mitkä tapahtuivat äskettäin; tamma kuoli ja sitten heräsi täällä jossakin. Mutta mikäpaikka tämä jokin oli ? Ghayat kirosi mielessään kaiken mahdollisen, pakkanen kirveli haavoja eikä tuo ollut muutenkaan aavikon asukkina tottunut kylmään. Makaavaa jellonaa tamma ei ollut vielä huomannut.

(( anteeksi että tässä on kestänyt ja että laatu on näinkin kamala ;___; ))

[anturajalka]

#Eipä mitäänb.#

Careta:

Naaras leijona kuuli jo kaukaa, kuinka kolmella, kahdella jalalla kulkeva olento lähestyi. Kavioiden kopseesta ei voisi erehtyä. Hevonen lähestyi, ja luultavasti se ontui. Siinä voisi olla ruokaa pari päivää syömättä olevalle leijonalle. Careta nosti päänsä ja nosti korvansa sinne päin, mistä kopse lähestyi.
Lopulta hevonen tulikin näkyviin, ja Careta kävi matalaksi. Sen jalasta valui verta, joka kutkutteli mukavasti pedon hajuaistia. Careta valmistautui ponnistukseen ja hyppäsi hevosen eteen karjahtaen.
Toisaalta, tällä ei ollut kokemuksia niin isojen eläinten saalistamisesta, joten se tajusi lopettaa karjumisen ja jäädä tuijottamaan. Kuinka ihanan epäonnistunut yritys, Careta oli tehnyt itsestään pellen.

[tildy]

Ghayat kiljaisi keltaisen otuksen hypähtäessä tielle. Korvat painuivat niskaan, silmävalkuaiset näkyivät ja hampaat olivat irvessä. Niin verinen ja loukkaantunut hevonen kun olikin, jaksoi tuo silti nousta takajaloille, huitoa etusilla. Raskaasti tamma tömähti maahan ja sihahti.
"Askelkin ja kuolet."
Ghayat tiesi uhkauksensa olevan katteeton. Leijona oli hyvässä kunnossa ja vaikka tamma olisi voinut pärjätä sille muuten, ei tässä kunnossa. Tässä kunnossa ei olisi mitään mahdollisuuksia. Mutta aina saattoi toivoa että leijona olisi tyhmä ja uskoisi, ei hyökkäisi kimppuun. Ghayat kirosi huonoa tuuriaan. Pitikin törmätä tuollaiseen heti.

[anturajalka]

Careta:

Leijona tunsi ihollaan kylmän valahduksen. Se oli epäonnistunut täydellisesti saalistus yrityksellään, ja nyt itse saalis uhkaili sitä. Hevonen oli ponnahtanut takajaloilleen, joka oli saanut Caretan perääntymään entistä enemmän.
"Hah. Et pysty tuossa kunnossa mihinkään", Leijona sanoi vilkaisten hymyillen hevosen haavoittunutta jalkaa, "mutta empä sinua aijo syödäkkään." Naaras lopetti typerästi, se tiesi sen itsekkin. Oikeastaan se oli yrittänyt peitellä sitä, ettei olisi pystynyt tappamaan hevosta loukkaantumatta itsekin. Eikä Caretalla ollut siihen varaa, nyt kun se oli laiha ja pakkanen vain yltyi. Huonossa kunnossa leijona ei olisi pystynyt saalistamaan, eikä hevosesta olisi riittänyt tarpeeksi pitkäksi aikaa haavan parantumiselle. Ja sitäpaitsi jokin muu otus olisi voinut yrittää varastaa sen vielä leijonalta.
Careta ei ollut ihan noin pitkälle ajatellut, mutta tajusi olla tappamatta hevosta. Se päätti yrittää ystävystä ehkäpä tuon kanssa, sillä eipä tuo ollut ketään sellaista tavannut, jolle olisi voinut puhua.
"Mitä loukkaantunut, hyvässä lihassa oleva hevonen tekee keskellä pimeää metsää pakkasella?" Careta kysyi ja kävi maahan rennosti nostaen etutassunsa toisen päälle.
Kissapedon huuli nousi hieman, mutta varsinaisesti se ei yrittänyt hymyillä. Olihan Careta juuri äsken yrittänyt popsia hevosen parempiin suihin.

[tildy]

Ghayat sihahti laskiessaan painoa vahingossa aralle jalalleen.
"Äsken et kyllä näyttänyt ihan samalta."
Tamma sanoi piikikkäästi. Ai että, ihan hyvä että tuo oli törmännyt johonkuhun, hevonen oli kettumaisella tuulella ja halusi purkaa pahaa oloaan johonkuhun. Sitä ei kuitenkaan tekisi ennen kuin olisin saanut hieman tietoja siitä, mikä paikka tämä Jokin oli. Pitipä leikiä hetki leijonan kanssa.
"Sen kun tietäisi. Päädyin vain tänne isoon johonkin."
Ghayat töksäytti, ei äärettömän epäkohteliaasti muttei kyllä kohteliaastikkaan.

(( anteeksi taas lyhyys, ei oikein inspistä. toivottavasti kestät ._____. ))

[anturajalka]

Careta:

Hevonen näytti olevan varuillaan, eikä se ollut suurikaan ihme. Careta tutkiskeli tassujaan ja sanoi:
"Nooh, ota ihan rauhassa. En aijo mitään." Leijona sanoi hiukan ystävällisemmin, muttei edes yrittänyt hymyillä enää.
"Vai haluat tietää mihin jouduit.. En minäkään aluksi tiennyt, kun se piikikäs otus tuli vastaan.." Muisto puristi yhä Caretan kurkkua. Se kietoi häntäänsä takajalkansa suojaksi, sillä oli alkanut tuulla hienoisesti.
"Olet saapunut Kuolleiden paikkaan.." Careta kuiskasi hiljakseen katsoen tassuihinsa ja hymyillen. Se käänsi katseensa hevoseen nähdäkseen tuon ilmeen. Kuinka se järkyttyisi, kun tajuaisi, ettei enää ikinä pääsisi takaisin. Kuinka se menisi paniikkiin ja väittäisi Caretaa valehtelijaksi.. Mikä nautinto.