|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 16:38:33 GMT 2
Adrastos hymyili vinosti, pilkalliseen tapaansa. Vaikkei kysymys ollut suoranaisesti tarkoitettu hänelle, mies päätti silti vastata siihen, niin ärsyttävää kuin retorisiin kysymyksiin vastaaminen olikin:
"Ei tämä nyt niin kamalaa ole kuin voisi olla. Se on enemmänkin asennoitumisesta kiinni." Nämä sanat eivät sopineet puhujan omaan suuhun, hänhän itse näki asiat useimmiten ennemminkin negatiivisessa kuin positiivisessa valossa. Silti hän tälläkin hetkellä selitti päinvastaisista asioista toiselle.
Adrastos vilkaisi Farkasin kättä kasvoillaan halveksiva ilme. Etusormi näytti kamalalta, Farkasin pitäisi lakata jäystämästä sitä, ei hän kuitenkaan mitenkään tavastaan hyötynyt.
"Ja lopeta se sormesi järsiminen, se on tarpeeksi pahan näköinen muutenkin!"
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 13, 2008 17:07:58 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas mulkaisi toista, mutta katseli sormeaan. "Helvetti, olet oikeassa..." Ja niin hän jätti pureskelematta. Sitten hän muisti toisen aikaisemman asian, ja vastasi siihen: "No, jos olisit Vampyyri, huomaisit että varmaan kuolisit kun et siais verta. Jos olisin niinku sä, niin tuskin mä pureskelisin mun etusormen paskaks, mutta kun se nyt vaan on niin että tekee mieli.." Vampyyri kiristeli hampaitaan, sen teki mieli hyökätä, repiä toiselta vaikka pää irti. Kateus, miksi hänen piti olla vampyyri, nousi mieleen pakostakin.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 17:24:40 GMT 2
Adrastos kohotti kulmiaan. Millaista kieltä Farkas käyttikään, mutta turha siitä olisi valittaa, se tuskin saisi vampyyria lopettamaan kiroiluaan, vaikka tämä vaikuttikin jollain tasolla blondia arvostavan, toivoen tämän myötätuntoa ja ystävyyttä.
"Ymmärrän", Adrastos totesi hiljaisella äänellä. Hän ymmärsi kyllä, hän pystyi ymmärtämään toisen kateuden ja juuri se sai hänet surulliseksi ja samalla vihaiseksi. Farkas ei tuntunut ajattelevan yhtään omaa nenäänsä pidemmälle. "Ja taidat kuvitella, että minulla on jotenkin helppoa, vai? Kun ei tarvitse pureskella sormea verenhimossa.."
Blondi huokaisi ärtyneesti.
"Ehkä sinun on vaikea ymmärtää sitä, mutta minäkään en nauti olostani. En nauti nyt, en nauttinut elossa ollessani. Kehoni on muokattu, siihen on pumpattu uudestaan ja uudestaan hormoonien kaltaisia.." Adrastos puhui edelleen uhkaavan hiljaisella äänellä. Nyt hän oli raivoissaan. "Tiedätkö, mitä tapahtuu kun kehoosi pumpataan sellaiset määrät sille tuntemattomia aineita? Mielialani heittelevät jatkuvasti, päätäni särkee, olen oksentaa jokaisen aterian jälkeen..."
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 13, 2008 17:30:11 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas katsoi toista miettivästi. Mutta kuitenkin häntä ärsytti että toista taisi ärsyttää. Farkas silitti peukalollaan etusormeaan. "No ainakiin sinun ei helvetti täydy jokaisen syödyn aterian jälkeen ajatella; 'oho tapois äsken jonkun koska oli nälkä'" Farkas tiuskaisi. Hänen mielestään toinen ei näyttänyt mitenkään poikkealavalta, vaikka kun mietti, hän ei ollut nähnyt ihmistä, ei edes omaa heijastustaankaan pitkään aikaan. Taas vampyyri huokaisi, mutta hän oli myös hyvin ärsyyntynyt. Miksi toisen piti olle niin vastenmielinen..
|
|
|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 17:43:48 GMT 2
"Ehkei täydykään, minulla olisi muutenkin liian kiire toivoa, ettei se ateria tule samaa kautta ulos heti, kun nousen seisomaan", Adrastos totesi samalla, raivoissaan olevalla äänellä. "Ainakin sinä olet joskus tiennyt, miltä tuntuu olla normaali, minä olen joutunut elämään tällaista elämää koko ikäni. Elossa ollessani siedin sitä, koska psykologin työstä sai paljon rahaa, vaikkein voinutkaan vapaa-aikanani sietää ihmisten seuraa", Adrastos lopetti tärisevällä äänellä. Juuri tätä hän vihasi eniten kehossaan, ensin hän oli vihainen ja seuraavassa hetkessä itkun partaalla. Ennen hän oli sentään osannut iloita rahasta.
Mies istui suihkulähteen reunalle haudaten kasvot käsiinsä. Hän ei itkenyt, ei aivan, vaikkeivat kyyneleet olleetkaan kaukana. Hän ei kuitenkaan suostunut itkemään, ei Farkasin edessä.
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 13, 2008 17:56:41 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas kuunteli, ja ymmärsi kaiken, lukuunottamatta sanaa 'Psykologin'. Kun toinen näytti alkavan itkeä, oli Farkasilla todella avuton olo. Hän väänteli käsiään, ja lopulta sanoi: "Hei, joo, okei, kyllä toi sun oma kuulostaa aika mm.. hank-hankalalta" Farkas ei tuntenut sanoja omikseen, ja alkoi jopa änkyttää vähän. Kuitenkin häntä hermostutti kun toinen oli niin maassa. "Hemmetti, miksi mikään ei mene hyvin. Juuri tällaista tarkoitin.." Hän huokaisi, ja oli juuri pureskelemassa sormiaan, mutta siirtyikin pitkiin kynsiinsä.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 18:12:22 GMT 2
Adrastos hengitti syvään samalla, kun kuunteli Farkasin sanoja. Tavallaan ne olivat lohduttavia, vaikkeivat tuntuneetkaan sopivan tuohon terävähampaiseen suuhun, suuhun joka kiroili miltein jatkuvasti. Juuri tämä seikka sai miehen paremmalle tuulelle, hymyilemään hienoisesti.
"Niin. Anteeksi, että saatan sinut tällaiseen tilanteeseen", Adrastos laski kädet syliinsä ja tuijotti Farkasia itkusta punertavilla silmillään. "Istuisitko viereeni?"
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 13, 2008 18:19:05 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas tuijotti toista silmät suurina, häntä todella ihmetytti toisen viimeisimmät sanat. Lopulta hän sai änkytettyä: "E-ei, valitan. E-e-en tiedä mu-mutta kun olen va-vampyyrikin ja-ja-ja..." Se änkytti ja sopersi jotain todella hämyä. Farkasia jotenkin pelotti. Sen katse harhaili joka suuntaan, mutta lopulta se rauhoittui. Farkas sai ajatuksensa hallintaan, ja huomaamattaan se taas järsi sormeaan. Sillä oli nyt verenhimo päällä, ja jotta ei olisi mitenkään loukannut toista edellisellä lauseellaan, sanoi se korjaukseksi totuuden: "Juuri nyt on sellainen olo, että voisin tappaa vaikka itseni saadakseni verta. En kuitenkaan halua vahingoittaa ketään.." vampyyri huokaisi. Sen silmät kiiluivat, ja se yritti kovasti tahdonvoimallaan pitää hampaansa irti sormistaan. Tällaista oloa se ei ollut tuntenut ennen näin hyvin.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 18:39:45 GMT 2
Adrastos hymyili luotettavinta ja rakastettavinta hymyään ja taputti suihkulähteen reunaa kutsuvasti, vaikka oli kuullut aivan hyvin toisen sanat ja ymmärtänytkin ne, ei hän ollut mitenkään typerä.
"Minä olen hyvä rauhoittamaan muita, se oli aikoinaan työtäni", mies totesi jatkaen tuota hymyä, joka ei sopinut kovinkaan hyvin hänen yleensä niin myrtyneille kasvoilleen. "Ja en pelkää kuolemaa, minähän kuolin jo kerran, minne joutuisin täällä kuoltuani? Ehkä sen jälkeen olisikin vuorossa se ikuinen uni ja unohdus."
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 14, 2008 16:01:59 GMT 2
Farkas Qwant
Farkasin sydän hakkasi, miltein pelosta. 'Mitä helvettiä?! Tuollainen ilkimys on nyt jokin homo-homppeli..' Se ajatteli, mutta oli toinen aika säälittävä. Samalla Vampyyrin sisällä leimahti viha. Hän miltein huusi: "Mitä helvettiä sinä, tuollainen saatanan kuraverinen voisit auttaa vampyyriä?!" Tämä huusi ja puristi kätensä nyrkkiin. "Helvetti, olisin jo omastapuolestani vetäny sua turpaan, jos et olis sanonu niitä perkeleen 'kilttejä sanoja'. Oon mäki yks vampyyri, kun tollasne kanssa kaveeraan.." Farkas jatkoi. Se ryhdistäytyi ja ravasi edestakaisin, sitä ärsytti, eikä se kohta enään saisi pidettyä viettiään kurissa..
|
|
|
|
Post by nel on Jan 14, 2008 17:14:52 GMT 2
Adrastos hymyili vinosti. Totta, hän ei tiennyt suoranaisesti vampyyreista mitään, Farkas taisi olla ensimmäinen hänen tapaamansa, mutta se ei tarkoittanut, ettei hän olisi osannut auttaa. Blondi naurahti sarkastiseen sävyyn.
Adrastos ei kuitenkaan todennut ääneen, mitä mieltä oli asiasta. Hän ei epäillyt hetkeäkään, ettei olisi pystynyt käsittelemään vampyyria, jos olisi siihen tilaisuuden saanut. Hänen sarkastisuutensakin alkoi karista Farkasin aloittaessa raivoamisensa.
"No siitä vain, mikset lyö minua? Hakkaa saman tien kuoliaaksi ja jätä tänne haaskalintujen lounaaksi.. tai kenties maista ensin itse?!"
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 14, 2008 17:30:57 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas mulkoiili toista, ja alkoi kirentää tahtia, kävellessään ympyrää. Se avasi suunsa pian: "Ihan helvetisti tekisi mieli, usko pois, mutta ehn.. En mä oikeesti haluis sellasta tappaa, johon mä vasta tutustuin.." Vampyyri puhui vihaiseen, väsyneeseen ja samalla vakavaan äänen sävyyn. Hän puristi käsiään nyrkkiin, puri huultaan, ja yritti rauhoittua ja keskittyä. Hän oli todella vihainen toiselle, ja alkoi toistaa hiljaa, mutta riittävän kovaa, jotta toinen kuuli sen: "Helvetti, en kyllä tapa, Helvetti, en kyllä tapa, Helvetti, en kyllä tapa.."
Lopulta hän meni maahan kyykkyyn, ja yhä lausettaan toistaen, silmät harhaillen yritti, ja saikin itsensä rauhoittumaan. Pitikin nyt tällätavalla...
|
|
|
|
Post by nel on Jan 14, 2008 17:47:53 GMT 2
Adrastos naurahti. Kenet Farkas sitten tappoi mieluummin, kuin puolitutun? Jonkun itselleen oikeasti läheisen, johon oli tutustunut kunnolla useamman vuoden aikana. Tuollaisia henkilöitä vampyyrillä tosin ei tainnut olla, ainakin sellaisen mielivan blondi oli saanut kuunnellessaan toisen puheita.
Adrastos tyytyi vain katselemaan toisen tuskailua, ilmeisesti Farkas sai kuitenkin itsensä lopulta rauhoittumaan, eikä enää karkaisi toisen kimppuun hänen puhuessaan.
"Sinulla tosiaan on ongelmia."
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 14, 2008 18:09:29 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas tuijotti toista silmiin, ja kkultuaan viimeisimmän lausen, tämä tokaisi: "Haista paska" Farkas oli jo miltein täysin rauhoittunut, enään hän huokaili kokoajan. Häntä ärsytti. Olisipa tupakkaa.. Farkas ravisteli päätään. Ei enään mitään pahaa. Vampyyri aivasti. Lopulta hän nousi, istui lähteen reunalle, mutta pienen välimatkan päähän toisesta. "Olet varmaankin tähän mennessä ainoa, jonka kanssa olen edes puhunut normaalisti. Tai sitä yhtä sutta puraisin, ihmissusi oli vähän pöpi, eräs nainen katosi, ja yksi joku iso.." Vampyyri luetteli hiljakseen.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 14, 2008 18:36:03 GMT 2
Adrastos hymyili vinosti. Mitä muuta hän olisikaan voinut Farkasilta odottaa, hetken he olivat tulleet toimeen, mutta tuokin hetki oli ollutta ja mennyttä, vaikka taisikin olla yksi niistä harvoista syistä, miksi blondi oli vielä hengissä, kuten vampyyri oli suoraan sanonut.
Toisen kielenkäyttö tosin ärsytti edelleen Adrastosia, vaikkei hänkään ollut mikään kaunispuheisuuden huippu.
"Oliko tuo kohteliaisuus?" Adrastos kysyi vinosti hymyillen. "Sinäkin taidat olla yksi niistä harvoista henkilöistä, jotka eivät hetken kanssani keskusteltuaan ole lähteneet sadatellen tiehensä, vaikkei se kaukana olekkaan tainnut olla."
|
|
