|
|
Post by langennut on Jan 12, 2008 10:54:36 GMT 2
Farkas Qwant
Farkasia ärsytti toisen sanat, mutta se vain lähti vauhdikkaasti ulos hautausmaalta, ja käveli miltein juosten. Pian hän saapui suihkulähteelle, jossa vesi solisi aika kovaäänisesti, ja muutama lintu istuskeli sen reunoilla. Farkas otti käteensä sidotun viittansa, joka oli aivan veressä, ja kiinnitti sne takaisin selkäänsä. Sitten se kääntyi katsomaan, tulisiko äskeinen blondi perässä.
//Eli jatkoa hautausmaa pelille.//
|
|
|
|
Post by nel on Jan 12, 2008 17:38:54 GMT 2
Adrastos seurasi vampyyria, jaksamatta kuitenkaan itse juosta, hän ei halunnut rasittaa itseään turhaan ja jos Farkas tosiaan pötkisi tiehensä, blondilla ei tosiaankaan olisi mitään sitä vastaan, vaikkei se auttaisikaan tilannetta yhtään.
Suihkulähde sai Adrastosin hieman paremmalle tuulelle, se oli kaunis, veden kovaäänistä solinaa olisi voinut kuvata musiikiksi hautausmaan korppien raakunnan jälkeen, niin paljon kauniimmalta tuo kuulosti, ja nuo muutamat suihkulähteen reunalla istuvista linnuista eivät olleet niitä kirottuja mustanuttuja vaikkeivat suoranaisesti kauniita olleetkaan.
Adrastos loi halveksivan katseen toisen touhuihin. Verinen viitta ei tosiaankaan näyttänyt hyvältä, enemmänkin kuvottavalta.
"Tuo näyttää barbaariselta, ota se pois."
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 12, 2008 17:49:50 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas mulkaisi toista, mutta Kun hän silloin kääntyi katsomaan veristä viittaansa, totesi hän tahtomattaan saman, joten hän otti viitan pois päältään. Sitten hän istui lähteen reunalle, muutama lintu lennähti alta pois. Farkas Kysäisi toiselta: "Etkö sinä tiedä missä olet? Tarkoitatko tätä 'Maailmaa' vai paikkaa?" Samaan aikaan Vampyyri kastoi toisen kätensä veteen, ja ja kauhaisi vettä haavalleen. Hänen ilmeestään huomasi, että se oli todella kivuliasta, mutta silti Farkas Qwant väänsi suunsa ilkikuriseen hymyyn.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 12, 2008 18:25:22 GMT 2
Adrastos istui itsekin suihkulähteen reunalle, pienen välimatkan päähän toisesta, aivan kuin ei olisi halunnut istua liian lähellä tätä - ja sehän oli totta. Hän ei halunnut kenenkään olettavan heifän olevan ystävykset tai vastaavaa. Mies pyöräytti silmiään.
"Tietenkin tiedän tämän paikan, haluan vain uudelle puolelle, tällainen keskiaikahirvitys ei ole minun juttuni", Adrastos totesi. Ei hän ollut täällä kauaa ollut, mutta koska hän oli nopea oppimaan, hän oli jo tajunnut tuonpuoleisen säännöt ja rajoitukset.
Blondi vilkaisi toisen haavan puhdistamista.
"Et edes osaa hoitaa haavaasi, vai? Taidat tosiaan olla juntti.." Vaikkei Adrastos lääkäri ollutkaan, kyllä hän jotain haavojen hoidosta tiesi. Ja jollain tasolla hän tunsi olevansa kiitoksen velkaa. "Minä voin katsoa sitä."
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 12, 2008 18:59:21 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas tuijotti toista silmät kiiluen, mutta kuultuaan toisen viimeiset sanat se nyökkäsi. Teki toinen mitä tahansa. Hän kiristeli hampaitaan, miksihän toinen oli ylipäätään noin kiltti. "Miksiköhän sinä edes olet vampyyrin kaverina? Tai no, kaveri on turhan vahva sana..." farkas nauroi ihan hetken ja virnisti sitten, vaikka todellisuudessa sitä harmitti vähäsen, Vampyyrinä ei ollut aina niin hauskaa. Äkkiä hän muisti toisen ensimmäiset sanat, ja vastasi sniihin: "En minäkään tästä paikasta oikein tiedä. Mutta mitä hienoa täältä uskoisikaan löytävän.." Vampyyri poika sanoi masentuneena.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 12, 2008 20:33:53 GMT 2
Adrastos otti Farkasin käden yllättävän hellästi kylmästä vedestä ja tarkasteli sitä. Vaikka hän olikin huonolla tuulella, hän ei aikonut vampyyria suoranaisesti satuttaa, ainakaan fyysisesti. Mies oli muutenkin aina halveksinut fyysistä väkivaltaa.
Tarkastellessaan kättä Adrastos loi vaivihkaan katseen toiseen.
"Niin tosiaan on, emme ole tunteneet vielä kovinkaan pitkään emmekä vaikuta tulevan kovinkaan hyvin toimeen", blondi totesi samalla, kun hoiti toisen kättä, edelleen hienovaraisin ottein. Ele ei sopinut hänen sanoihinsa tai äänen kovuuteen. "Luultavasti samasta syystä, kuin sinä kestät jatkuvasti huonolla tuulella olevaa blondia."
Adrastos otti taskustaan puhdasta sideharsoa ja sitoi haavan.
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 12, 2008 20:55:54 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas nosti käden omaan syliindä, kun se oli sidetty. "Mh.. kiitos.." se mutisi vastaukseksi, mutta sitä jotenkin pelotti yrittää ystävystyä jonkun kanssa. Mutta aivan yhtäkkiä, ilman suurempaa ajatusta, Farkas kysyi toiselta: "Oletko koskaan tappanut, tai satuttanut toista?" Kysymys nousi hänelle mieleen, hänen musitaessaan miten hän oli purrut sitä suttakin, siitäkin oli varmaan tullut vampyyri.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 12, 2008 21:03:19 GMT 2
Adrastos katsoi toista ja hymyili pienoisesti tämän kiitokselle. Hänen huono tuulensa oli laantumassa, mikä oli harvinaista hänelle. Hän kuitenkin kuittasi kiitoksen pelkällä nyökkäyksellä ja loi katseensa Farkasiin arvioiden.
Kysymys sai miehen kohottamaan kulmiaan kysyvästi.
"Ei, en ole." Adrastos totesi heti. "Minulla ei ole voimaa puolustaa edes itseäni saati sitten satuttaa ketään toista. Ja vaikka olisi, en luultavasti käyttäisi voimiani sellaiseen tarkoitukseen. Miksi kysyt?"
Vaikka tietenkin blondi tiesi, miksi vampyyri kysyi.
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 12, 2008 21:59:15 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas tuijotti toista silmät suurina. Sitten hän yhtäkkiä alkoi nauraa, mutta se oli pieni kolmen naurahduksen pyrähdys, joka loppui yhtä nopeasti kun oli alkanutkin. Sitten vampyyrin katse harhaili joka suuntaan. "Mm..ikset voisi puolustautua tai tappaa? Tai tulee jotenkin o-outo olo kun tai siis... äh.. olisiko sinusta paha, jos esimerkiksi minä tekisin sinusta vampyyrin?" Farkas sai lopulta soperrettua, mutta lisäsi perään: "En tarkoita että minulla olisi sellaista mielessä!" Hän virnisti.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 7:46:54 GMT 2
Nauru ei kuulostanut niin pilkkaavalta, kuin se oletettavasti oli tarkoitettu, minkä takia Adrastos ei enää pystynyt olemaan vihainen tälle olento paralle.
"Taaskaan sinä et kuuntele kunnolla. Jos pystyisin puolustautumaan, tekisin sen, mutta tuskin satuttaisin ketään turhaan. Mutta minulla ei ole mitään voimaa tai erikoiskykyä puolustaa itseäni, ainoat vahvuuteni ovat henkisellä tasolla, eivätkä ne taistelutilanteessa hyödytä mitenkään", Adrastos totesi säälivään sävyyn. "Ja kuten sanoin, tuskin pystyisit tekemään minusta vampyyrin, kehoni on rikottu sisäisesti, joten en usko, että minua voi sanoa enää ihmiseksi."
Blondi kohotti katseensa terävästi Farkasiin.
"Enkä luultavasti olisi tyytyväinen vampyyrinakaan, jos sitä mietit. Mutta jos olisit päättänyt tehdä minusta sellaisen, en luultavasti pystyisi muuta kuin huutamaan apua ja juoksemaan pakoon."
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 13, 2008 10:23:26 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas nyökkäsi hiljaa. Se istui miltein kyykyssä lähteen reunalla, ja pureskeli etusormeaan. Keskustelun kuluessa Farkasille ei ollut tullut kovin mukava olo, mutta hänelle oli noussut muistikuvia, kun hän oli purrut, tehnyt eräästä miltein viattomasta ihmisestä, tai mikä lie puhuvasta sudesta kaltaisensa. "Se helvetin mulkku kerjäsi sitä.." Farkas murisi ääneen ja oli hetken hiljaa. Sitten hän taas kysyi toiselta: "mhr.. uskotko että meitä on edes olemassa? Olemmekohan me jotain aaveita? Tai no, ehkä pikemminkin minä, sillä sinä näytät normaalimmalta mitä minä olen vielä tavannut.." Vampyyri virkkoi, ja vilkaisi olkansa yli lähteelle, missä hänen heijastustaan ei näkynyt. Pian hän käänsi katseensa takaisin blondiin.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 10:59:33 GMT 2
Adrastos tarkkaili Farkasia, tämän eleitä, tietäen että halutessaan voisi tuntea tämän surun ja ahdistuksen. Hän ei kuitenkaan ollut varma, halusiko tuntea sitä. Vampyyrilla vaikutti tosiaan olevan useita tunnontuskia, ainakin tämän hiljaisesta mutinastaan päätellen. Adrastos ei tiennyt, kenestä mulkusta he puhuivat, eikä mies vaivautunut tuota kysymäänkään, sillä se tuskin auttaisi kumpaakaan tässä tilanteessa.
"Sanoisin, että tämä on jonkinlainen kuoleman jälkeinen elämä, ei sellainen kuin itse olin ajatellut - oletin vain vaipuvani ikuiseen unettomaan uneen, hiljaisuuteen josta en herää koskaan - joten olemme varmasti olemassa, jollain tasolla", blondi totesi hiljaisella äänellä, haluamatta itse katsoa veden pintaa. "Minä kuolin unessa, kärsimättä mitään tuskia, ehkä sen takia vaikutan niin normaalilta."
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 13, 2008 11:30:23 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas katseli toista. Hänellä nousi muistikuvia omasta kuolemastaan, jotka eivät niinkään kiinnostaneet. Lopulta se hetken hampaita kiristeltyään miltein huudahti: "Mistä helvestistä minä voin olla varma, että olen edes olemassa?!" Farkas nousi ylös, kääntyi ympäri, ja tuijotteli vettä, josta heijastui täsmälleen hänen takanaan olevat puut. Hänestä ei näkynyt jälkeäkään.
|
|
|
|
Post by nel on Jan 13, 2008 12:04:15 GMT 2
Adrastos tuijotti takaisin rävähtämättömin silmin. Farkas tosiaan tarvitsi jonkun rinnalleen, jonkun joka pakottaisi hänet nousemaan jaloilleen, jonkun vahvan ja voimakastahtoisen. Mies hymähti, hän ei ollut ajatellut itseään kenenkään lapsenvahdiksi, mutta tuskin pystyisi torjumaan Farkasin avunpyyntöjä, jos tämä apua pyytäisi.
Mies nousi ylös, käveli vampyyrin luo ja laski kätensä tämän harteille.
"Tärkeintä on, että itse tunnet olevasi. Jos tämä onkin pelkkää epätodellista unta, eikö silti olisi parempi nauttia siitä, kuin miettiä, onko se totta vai ei?" blondi totesi hienoisesti hymyillen.
|
|
|
|
Post by langennut on Jan 13, 2008 15:55:13 GMT 2
Farkas Qwant
Farkas istui taas. Hän kiroili hiljaa. "Kuka helvetti tästäkin voisi nauttia?" Se totesi ääneen. Farkas heilutteli jalkojaan, ja järsi jälleen etusormeaan. Siitä alkoi pikkuhiljaa muotoutua tapa. Vampyyri huokaisi raskaasti, ja puraisi sormeaan hiukan kovempaa. Se oli jo runnoutuneen näköinen, täynnä kolhuja. Vähän verta tihkui maahan, ja Farkas nuolaisi kevyesti sormeaan. "Oma veri ei maistu hyvältä. Mutat nyt kun..." Farkas puhui ilkikurisesti ääneen mietteitään, ja puraisi aika kovaa sormeaan. Hän imi verta, vaikka oma veri ei tosiaan ollut kovin hyvää..
|
|
