Villin veden solinaa

[helo]

# Saalistaja tänne~ #

Wiikuna katseli kuvajaistaan suihkulähteestä. Se tunsi olonsa epävarmaksi ja yksinäiseksi, sillä päivänvalossa kaikki ohikulkijat tuntuivat tuijottavan ja mikseivät olisi dinosaurusta tuijottaneet? Sehän oli iso, kaiken keskellä nähtävänä ja vielä taatusti huomattava kokonsa puolesta. Kukaan ei ollut vielä tullut sanomaan mitään, mutta Wiikunaa ahdisti silti. Se halusi nopeasti pois, muttei vielä oikein tiennyt, mistä suunnasta pääsisi takaisin suolle. Siksi se yritti rauhoittua, joi pitkään suihkulähteestä ja hymyili vastaantulijoille. Eräs kärryjä vetävä hevonen oli pysähtynyt myös suihkulähteen luo ja naaras vaihtoi hevosen kanssa pari sanaa. Se oli vaitelias, mutta silti hyvää juttuseuraa. Ahdistus lieveni hiukan. Tuskin kukaan täällä ottaisi pyssyä esiin ja ampuisi.

[saalistaja]

Ohikulkijoitten joukossa käveli toisia ripeästi väistellen vaaleahiuksinen tyttö. Maiharijalkainen teini vilkuili varovaisesti ympärillään kulkevia ihmisiä ja yritti olla "osumatta" kehenkään. Olisi voinut kaveri miettiä, että miksi ihmeessä mentiin tytöstä läpi, eikä törmätty. Olihan Ashley tosiaankin haamu. Haaleat silmät laskeutuivat tuijottamaan katukivetystä, kun oltiin päästy pois pahimmasta tungoksesta. Heikko huokaisu pääsi Ashleyn huulilta, kun tuo sulki silmänsä. Maailma oli nyt niin muuttunut. Tukea ei ollut missään, vaikka eihän sitä koskaan ollut ollutkaan, vaikka sitä oltiin tarvittu. Haamuna oli niin erilaista. Kukaan ei voinut koskea. Tyttö jatkoi hitaasti päämäärätöntä matkaansa pitäen katseensa yhä maassa. Niinpä hän ei huomannut edessään seisovaa eläintä ennenkuin sujahti puoliksi tämän kyljen sisälle. Haamu perääntyi silmät kauhusta laajeten tajutessaan, että oli juuri meinannut kävellä suuren tsintaosauruksen läpi. Suu auki tyttö peruutti vielä pari haparoivaa askelta ja tuijotti silmät suurina tätä näkyä. Ja hän kun aina oli rakastanut dinosauruksia.

[helo]

Wiikuna ei voinut mitenkään tuntea haamua, joka osittain oli juuri kävellyt häntä päin ja hänen lävitsensä, mutta jokin, kenties eläimenvaisto, sai sen kääntämään päänsä. Dinosaurus näki takanaan nuoren mustaanpukeutuneen ja hyvin surullisen näköisen tytön. Hän näytti niin murheelliselta ja eksyneeltä, että Wiikunan sydäntä tuntui puristavan pelkkä tytön katsominen. Miten kukaan saattoi näyttää noin surulliselta?
"Hei pikkuinen",
dinosaurus lausui lempeästi, aivan kuin olisi pelännyt, että väärillä sanoilla säikäyttäisi Ashelyn tiehensä. Yksisarvissaurus ojensi päätänsä lähemmäs ja puhalsi hennosti ilmaa tytön kasvoille, haluten näyttää, ettei itse ainakaan ollut pelottava.
"Oletpa sinä surullisen näköinen. Onko jokin hätänä?"
auttava ja ystävällinen ääni kysyi sinisten silmien takaa. Wiikuna pörhisti sulkiaan leudossa tuulessa ja tuijotti ystävällisesti tyttöä, tajuamatta puhuvansa haamulle.

# Wiikuna veks. #

[saalistaja]

[[Ashley meni nyt sitten. Jumitin muutenkin, pahoittelen.]]