I'm so hot, you're so hot...

[payzki]

// Tänne Toksi-poika kera urhean Andrewn'sa. 8'3 Offlinea kai.///

Musiikki soi kovalla ja ihmisiä oli kerääntynyt jokapuolelle, suurin osa oli nurkkauksissa. Myös baaritiskin ääressä oli muutama olento, toinen oli luultavasti vampyyri ja toisesta ei tiennyt, oli se ainakin oudon muotoinen. Lisäksi yhdellä seinän vieressä olevalla pehmeällä penkillä istui demoni, jolla oli kaksi mustaa siipeä ja sähkönsiniset hiukset. Michi oli tullut paikkaan vain etsiäkseen seuraa. Ei täällä sellaista näyttänyt olevan, useimmat olivat varattuja ainakin sen mukaan, millä tavalla he vierustovereitaan koskettelivat. Siinä tiskillä miehen edessä oli pieni drinkkilasi, jossa oli vielä paljolti juomaa. Välillä demoni kohotti lasia huulilleen ja otti pienen kulauksen. Sen jälkeen tuo siirtyi taas tarkkailemaan pieni salaperäinen hymynkare suupielillään yökerhon antimia. Näkyisipä edes joku, joka näyttäisi olevan hänen arvoisensa. Joku jonka voisi viedä omaan asuntoonsa.
Yhdeksi tai kahdeksi yöksi vain, tietysti. Mitä sitä nyt pidempään vatvomaan yhtä asiaa, kun voi jo kietoa sormensa ympärille kenet vain. Michi nyt vain sattui olemaan komea, kera leikittelevän hymynsä. Vaikkeivät aivan kaikki lankeaisikaan, täytyi silti yrittää.

[R.I.P]

[ Minä tuleeeeeennn. '
Katsotaan miten pitkälle uskalletaan mennä. ]

Klubien välkkyvät värivalot ja tärykalvoissa jumputtava musiikki toivat adrenaalinnälkäisille oivan tilaisuuden irrottaa jalat lattiasta ja nauttia kuoleman jälkeisestä elämästä ainakin yhden yön ajan, kunnes aamulla he havahtuivat jälleen karuun todellisuuteen jyskyttävän päänsäryn myötä. Fiiliksiä saattoi lisätä myös pienillä 'nameilla', joita hämäräperäiset hemmot kaupustelivat typerille ihmisparoille. Eräs miekkonen katsoi näitä huorahtavia hupakoita ja syntymäkännissä huojuvia herrasmiehiä nenänvarttaan pitkin kulkiessaan klubille kulkevan jonon ohitse. Eipä siinä, ettei hän itse pitäisi tuollaisesta elämäntyylistä, mutta tuo oli jo säälittävää. Hän tervehti tuttua portsaria kohottamalla lierihattuaan ja väläyttämällä tuttua hymyään, jota koristivat terävät kulmahampaat. Sujahdettuaan toisiaan nuoleskelevan parin ohitse, hän näki hitaan musiikin tahdissa huojuvat ihmiset.
Jahas, vai oli ilta edennyt jo tähän asti.

Andrew tökkäisi violettilinssisiä aurinkolasejaan paremmin nenälleen, suojatakseen vihreät silmäparkansa kirkkailta, välähteleviltä ja pyöriviltä valoilta. Hemmetti, kun hän oli saapunut myöhässä. Kaikki helpoimmat huorat olivat jo varmasti vessassa availemassa rintaliivejään, jotta heidän seuralaisensa voisivat painaa pöhöttyneet kasvonsa silikonikukkuloiden väliin. Tämä oli harmi sinänsä, vaikkei nuorukainen niin hirveästi blondibimboista välittänytkään, sillä nyt hänellä oli nälkä. Nimittäin erittäin kova nälkä, joka oli vaivannut häntä jo melkein viikon. Hänen sisäelimensä olivat varmasti rutistuneet jo kasaan imettyään viimeisetkin mehut hänen elimistössään. Hänen vatsaansa kyllä väänsi entisestään, kun hän ajattelikin verta - sitä ällöttävää punaista nestettä, joka hänenkin suonissaan yritti parhaansa mukaan kohista.
Liukuessaan baaritiskin luo, Andrew silmäili vielä ohimennen tanssilattialla viihtyviä ihmisiä. Hänkin varmaan menisi sinne, ellei tuntisi oloaan niin heikoksi. Onneksi edes pientä helpotusta oli luvassa drinkin muodossa. Hän istui sulavasti korkealle baarijakkaralle ja viittasi baarimikolle.
"Hei, kaveri! Pistäs se tavallinen."
Tiskin takana hyörivä tyyppi nyökkäsi tietäväisen näköisenä. Pian nuorukainen sai eteensä pitkäjalkaisessa lasissa pyörteilevän punaisen juoman.
'Hmm, ei päivänvarjoa. Harmi.'
Hän vei lasin huulilleen ja antoi nesteen valua suuhunsa. Mmm, makeaa.
Tätäkään makua hän ei tuntisi, ellei drinkissä olisi erästä tiettyä pikku ainesosaa.
Nimittäin verta.

Andrew antoi katseensa lipua klubin ihmisissä ja se pysähtyi erääseen syrjemmässä istuvaan demoniin.

[payzki]

Täällä todellakin oli liikaa jupuneita ihmisiä, muutama näytti jopa sammuneen pöydälle. Joku vaaleahiuksinen nainen innostui laulamaan kovaäänisesti, menoa ei haitannut sammallettu karjuminen nurkkapöydistä. Demoni itse pysytteli hiljaa syrjemmässä, kunnes tunsi jonkun tuijottavan. Tyyppi oli ilmeisesti vampyyri, luultavasti. Olihan tuo aika komea näin kaukaakin katsottuna. Michi virnisti pienesti ja kohotti jälleen drinkkinsä huulilleen ja katsoi vierasta. Se oli kutsu, toivottavasti toinen ymmärtäisi sen. Olihan täällä hitusen turhauttavaa istua yksin tekemättä mitään muuta kuin istua. Ja kuka tiesikään, ehkä demoni saattaisi pyytää toista vielä tanssimaankin jos tämä tulisi hänen luokseen. Tosin se saattaisi tapahtua myöhemmin. Ensin piti hieman tutustua tuohon.
Haluan sinut, tule tänne.
Ilmekkin jo ilmaisi tuon lauseen, vaikkei sitä ääneen sanottukaan.
Kukaties illasta tulisi vielä hyvinkin jännittävä.

Tällaiseen paikkaan olikin jo totuttu, ihmismailmassa. Humalaiset, tanssivat sekä muuten vain hengaamaan tulleet ihmiset olivat tuttu näky ihmismailmassa että täälläkin. Ja olihan tämäkin Tuonpuoleiseen tutustumista, Tuonpuoleisen yöelämään. Ja olihan tällaisista paikoista löytynyt monta kertaa seuralaisia. Paras puoli demoniudessa oli se, ettei aamulla herännyt siihen kamalaan päänsärkyyn vaan heräsi tavallisesti, joko hyvällä tai huonolla tuulella. Vieraan laita saattoi olla toisin. Ihmiset olivat niin heikkoja. Onneksi nyt oltiin Tuonpuoleisessa. Tuonpuoleinen oli parempi toimipaikka, aivan kaikessa. Ainakin Michille,

[R.I.P]

Andrew kurtisti hienoisesti kulmiaan demonin katseelle. Tyyppi sai kylmät väreet kulkemaan pitkin hänen selkäpiitään. Hän kuitenkin ymmärsi sen, että tuo katse oli kutsu. Viestin kiihkeämpää osaa hän ei tajunnut tulkita. Vampyyri joi lasinsa tyhjäksi miettien, mitä tekisi. Hän ei muistanut tavanneensa kyseistä demonia aiemmin, joten kyse ei ollut siitä, että tyyppi olisi bongannut tuttunsa ja halusi rupatella. Ehkä tällä oli jotain muuta asiaa.
Miekkonen kääntyi baarimikon puoleen ja tilasi toisen drinkin. Hän tunsi demonin katseen niskassaan, mikä sai hänen ihonsa kananlihalle. Hrrh. Saatuaan uuden drinkin käsiinsä, hän käännähti ja sujahti alas jakkaralta sulavaan tapaansa lähtien sitten askeltamaan kohti demonihyyppää. Päästyään lähemmäksi hän tarkasteli demonin piirteitä tarkemmin. Oh, kaunis poika. Vampyyrin teki mieli vaihtaa kulkusuuntaansa vielä kun voi, mutta jokin tuossa tyypissä sai hänet jatkamaan eteenpäin kohti tätä.
"Iltaa. Saanen istua seuraksi?"
Andrew kysäisi päästyään tyypin luokse ja hymyili. Olihan kysymys tyhmä, sillä hän tiesi, että toinen haluaisi hänen istuutuvan, mutta kohteliaisuus ennen kaikkea.

[payzki]

Noniin. Nyt mies tuli hänen luokseen. Haha, näin läheltä tuo oli vieläkin söpömpi. No, nähtäisiin nyt tapahtuisiko tänään vielä jotain, mutta Michi nyt oli ollut ilman ketään suhteellisen kauan, joten tuo mies vielä viettäisi illan hänen kanssaan.
"Mmm. Päätös on sinun."
Demoni halusi tietää, lähtisikö vampyyri pois tutustuttuaan tarkemmin vai jäisikö hän ilman mitään suostutteluja. Jonkun demoni ainakin saisi viereensä yöksi.
"Olen Michi, mukava nähdä täälläkin hieman virkeämpää tyyppiä."
Lause oli käärmemäisen lipevä, vaikkei se siltä ulkoisesti kuulostanutkaan. Kun käärmeitä ajateltiin, niin Less oli jäänyt Michin/Artemiksen omalle asunnolle, koska Michi oli varta vasten määrännyt niin. Tätä iltaa ei mikään saisi häiritä.
Tuo lause kuulosti vain tavalliselta toteamukselta. Michi oli nyt esitellyt itsensä tuntemattomalle, ja halusi siis myös toisen nimen.
Mustasiipi halusi, että tänä iltana kaikki menisi putkeen, niin hyvin ettei tarvitsisi etsiä ketään muuta. Tuo mies vaikutti juuri täydelliseltä tälle illalle, jos otti huomioon, että Tuonpuoleisessa oli paaaljon olioita joita ei välttämättä halunnut viereensä yöksi. Mutta
olihan tuo uusi tyyppi kuitenkin muutenkin melko komea. Tietenkään Michi ei pitänyt tuota oman itsensä vertaisena, mutta toisaalta, ketäpä demoni olisikaan pitänyt, kun oli jotenkin saanut itsestään liian täydellisen kuvan. Mutta komea heppu oli ja se täytyi myöntää.

[R.I.P]

Jokin tuossa demonissa todellakin häiritsi miekkosta. Ehkä se oli tämän demoninen olemus - tai sitten syynä oli tuo tapa, millä tämä katsoi häntä. Se oli jotenkin... Himoitseva? Tietysti, jos tuo piti vampyyrinlihasta, hän olisi nyt vainaa. Kuitenkin tämä omituinen olento veti häntä jollain pelottavan selittämättömällä tavalla puoleensa, mikä sai hänet istuutumaankin tätä vastapäätä. Andrew siemaisi drinkkiään, jota pyöritteli kädessään.
"Joo, täällä tyypit tuppaavat olemaan melko kuolleita", hän vastasi pienesti virnistäen vilkaisten samalla vieresellä pöydällä retkottavaa tyyppiä, joka yritti kurotella pöydän alle kierähtänyttä päätään. Ew, ikävän näköistä seuraa. Meinasi viedä ruokahalun.
"Olen Andrew", hän esitteli lopulta itsensä. Hän olisi voinut lisätä perään Hauska tutustua tai jotain vastaavaa, mutta kun ei ollut varma, että oliko tuollaiseen tyyppiin nyt niin hauska tutustua. Vampyyri tunsi olonsa jokseenkin vaivautuneeksi, mikä oli omituista hänelle. Hän kuitenkin istui siinä niin rennon näköisenä kuin suinkin kykeni, ilman että olisi näyttänyt kuolleelta.

[payzki]

Heehee, kivaa. Vampyyri oli saanut pisteitä Michin silmissä, koska oli tullut vapaaehtoisesti.
"Andrew.."
Michi maisteli nimeä, se tuntui mukavalta jo heti alkuun. Michi nyt näytti miltä tahansa muulta kuin kuolleelta, kuin jokin...öh, paha voima olisi herättänyt demonin. Ilme oli viekas kuin ketulla, asento nyt oli rento mutta samalla siinä oli jotain niin voimakkaan tuntuista. Ihankuin ilmassa olisi ollut sähkövaraus, jota koskettamalla saisi sähköiskun.
"...Kerrohan, Andrew..mikä sinut toi tänne. Kysyn tämän vain siksi, että...hmm, voisimme tutustua paremmin."
Hymy oli pieni, hieman huvittunutkin. Tutustua nyt kerkiäisi vaikka ikuisuuksia. Ja paremmin. Vielä ei kuitenkaan saanut pelotella toista, vaan lähestyä hitaasti ja rauhallisesti että jotenkuten saisi keinoteltua tuon söpön vampyyrimiehen omaan kotiinsa.

//Eih. Hahaha, kun avasin topickin, se oli luettu 69 kertaa. 8'''D//

[R.I.P]

Andrew katsoi toista epäillen. Tämän äänensävy oli häiritsevä, mutta niin oli koko tyypin muukin olemus. Hän oli kuitenkin nyt ottanut riskin ja istuutumut demonin seuraan, eikä hän oikein voinut enää perääntyäkään.
"Kaipasin drinkkiä", Andrew vastasi virnistäen lasinsa takaa ja siemaisi punaista nektaria, "Entä sinä? Seuran haussa?"
Miekkonen kohotti kysyvästi kulmiaan. Hänen täytyi taistella, ettei hänen naamansa venähtäisi, kun hänen alitajuntaansa hiipi karmiva ajatus, jonka hän pian hyväksyi ainakin puolittaiseksi totuudeksi. Suupieli nytkähti hieman, mutta muuten ilme pysyi tyynenä.
Tuo jätkä...
Nyt vampyyri tajusi, mitä demoni hänestä halusi. Tai itse asiassa tyyppi ei halunnut häneltä mitään vaan tämä halusi hänet. Siitä johtui tuo lipevä olemus ja läpitunkeva katse, juuri siitä.

Andrew vilkaisi ympärilleen, liu'uttaen katseensa takaisin vastapäätä istuvaan Michiin. Tarjolla oli naisia pilvin pimein, mutta kuitenkin tämä oli kutsunut hänet luokseen. Tämä taisi siis olla kirjaimellisesti miesten mies tai sitten teki muuten vain mieli makkaraa. Hänen teki mieli paeta paikalta jonkin surkean tekosyyn turvin, mutta hän pysähtyi miettimään asiaa vielä hetkeksi. Vampyyrin tämänhetkinen verenhukka saattaisi korjautua tuon sukkahoususankarin ansiosta. Demoninveri oli kuulemma aika tujua tavaraa ja hän tarvitsisi sitä ehkä vain vähän jaksaakseen viikon tai ehkä parikin. Jos hän leikkisi vain mukana, hänelle tulisi vielä tilaisuus iskeä hampaansa tyypin valtimoon. Niinpä Andrew loihti kasvoilleen leveimmän virneensä.
"Haluatko minusta kenties jotain?"

[ Anteeksi kun kesti niin perhanan kauan 8'D Oli hieman ongelmia päästä taas tilanteen tasalle ja miettiä seuraavaa siirtoani.
Ehkä tämä tästä vielä lähtee. ... ehkä. ]

[payzki]

Ahahaha. Nyt se tajusi jutun juonen. Seuraa, tosiaankin. Virnistäen hillitysti Michi nojautui aivan hitusen Andrewiin päin.
" Niin. Ja sinä näytit ehkä järkevimmältä täällä. Joten valitsin sinut."
Bingo- demoni oli tosiaan valinnut Andrew'n. Haluamalla halusi. Vau, nyt tämä tajusi koko jutun idean.
" Ehkä. Se selviää jos jaksat leikkiä noita arvausleikkejäsi. Mutta tietysti jaksat, vampyyrit eivät ole niin helposti uuvutettavia kuin ihmiset. Eikö vain?"
Kylläpä tämä olikin hauskaa. Tiesihän Michi tosin leikkivänsä vampyyrin, ei ihmisen vaan vampyyrin kanssa. Silti...demonin oma veri ei loppuisi niin helposti ja demonit olivat muutenkin kestävämpiä kuin ihmiset.
Siitä ei siis ollut huolta.
Kasvoilla karehti tyytyväinen, lähes pedofiilimaisen tyytyväinen hymy. Se katosi kuitenkin kun ilme vaihtui taas kylmän tavalliseksi. Muttei kuitenkaan niin kylmäksi että se olisi karkottanut olioita. Se oli vain kylmän...kylmän hyväksyvä.
Vaikka kylmä katse olikin Michin luontoa, tämä oli kuitenkin erilainen.
Fufufu- illasta tulisi vielä hyvinkin jännittävä, sen Michi lupasi itselleen.

[R.I.P]

"Enpä nyt oikein tiedä, pitäisikö tuo ottaa kohteliaisuutena", Andrew naurahti hörpäten nyt viimeisetkin tilkat drinkistään janoisiin kitusiinsa. Hän tiesi tarvitsevansa kipeästi lisää, mutta oli tällä hetkellä vähän turhan varaton käyttääkseen viimeisetkin hilunsa kalliiseen Bloody Maryyn - joka Tuonpuoleisessa tosiaankin oli verinen - kun oli tarjolla halvempiakin tapoja saada haluamansa. Tosin, helppoa tämä ei ollut. Andrew'n jok'ikinen solu kirkui halusta rynnätä karkuun, kauas tuon tyypin luota, mutta siinä hän nyt istui perslihakset kireinä kuin viulun kielet. Hän naputti jalkaansa ympärilleen katsellen. Muu väki tuntui tarkkailevan heitä inhottavan tietäväisen näköisinä. Ilmeisesti tämä Michiksi itseään kutsuva oli tuttu näky täällä päin. Hitaasti hän käänsi katseensa takaisin hyyppään ja hymyili tälle tavoitellen seksikkään viettelevää olemusta.

"Niin, me totta tosiaan olemme varsin sitkeää sorttia", vampyyri myhäili. Hän suoristautui ja nojasi rennosti nojatuolinsa selkänojaan demonia tarkkaillen.
"Kuules, voisimmekos siirtyä tästä rupupaikasta hieman yksityisempiin tiloihin?" hän virnisti, vaikka hänen kasvolihaksensa yrittivätkin epätoivoisesti panna vastaan.

Siinä samassa, alkoi sisäänkäynnin suunnalta kuulua meteliä ja huutoja. Andrew kääntyi salamana katsomaan siihen suuntaa, kun yhtäkkiä saliin ryntäsi kourallinen mustapukuisia miehiä, toinen toistaan järkälemäisempi ja rumempi. Andrew oli jo pompannut pystyyn ennen kuin miekkoset olivat saaneet hänet näkökenttäänsä.
"Eh, tuli kiirre. Jatketaan tästä sitten joskus myöhemmin, morjens!" siinä samassa oli pitkätukka rynnännyt panikoivan väkijoukon lomitse takaovelle. Hän kuuli takaansa huutoja ja sitten räjähtelevää pauketta, yhtäkkiä jokin viuhahti aivan hänen poskensa vierestä ja upposi seinään. Ukothan ampuivat häntä! Sen enempää viivyttelemättä, hän juoksi ovesta ulos hämärälle kujalle ja kompuroi karkuun kaataen mennessään pari roskista takaa-ajajiensa tielle.

Mafian kätyreiksi paljastuneet gorillat tulivat perässä kun kerkesivät.

[ Olen pahoillani, mutta Andrew'tä kaivataan nyt muualla. Armas yhtiökumppanini kehitteli nimittäin erään varsin mehukkaan peli-idean, että en voi muuta kuin toimia näin.
Oli todella mukava pelata kanssasi, vaikkei tämä nyt mitenkään erityisen sutjakkaasti sujunutkaan ' Ehkeivät hahmot kuitenkaan sovi toisilleen, toivottavasti et pahastu.
Pelataan sitten joskus myöhemmin? ^^' ]