|
|
Post by nel on Oct 1, 2007 18:31:41 GMT 2
Kauppakeskus ei ollut koskaan miellyttänyt Adrastosia, ei edes miehen hyvinä päivinä, joita oli aika harvassa. Se oli aivan liian pieni ja ahdas hänen makuunsa eikä mistään tuntunut saavan haluamaansa, vaikka kuinka etsisi. Ja yleensä hänelle vielä kehdattiin selittää, kuinka laaja sen valikoima oli. Tähän mies ei voinut kuin tuhahtaa halveksuvasti.
Nytkin blondi haroi hiuksiaan ja kierteli ympäriinsä etsiskellen mieleistään paitaa. Ilmakaan ei ollut mitenkään hehkeä. Vaikka mies tavallaan pitikin sateesta, kaatosateessa ensin ostoskeskukselle käveleminen oli pilannut lopullisesti hänen päivänsä, tosin eipä päivä ollut muutenkaan hyvin alkanut. Jostain selittämättömästä syystä mies oli armottoman huonolla tuulella.
"Ja tämä on muka olevinaan laadukas paikka?" Adrastos mumisi itsekseen päätään pidellen. Päänsärkykin taisi olla tulossa.
|
|
|
|
Post by zigu on Oct 6, 2007 21:17:05 GMT 2
Pieni liejunvihreä demoniotus kiersi häntänsä hitaasti häntänsä nurkassa sijaitsevan vaatetangon ympärille, kivuten itse sen tankomaiseen päähän kyyristelemään. Kauppakeskus ei ollut sille se mieluisin paikka, mutta sinne tulevia ja meneviäö kulkijoita oli mukava tarkkailla. Sitäpaitsi, otus kovin nautti vaatetangoissa kiipeilystä. Sääli vain, etteivät kaupan pitäjät olleet samaa mieltä häädettyään pikkuotuksen useita kertoja keikkumasta hattuhyllyiltä. Nuivia tyyppejä, niitä tosiaan. Ei edes saanut mieleistään paikkaa kaupassa valita. Nytkin Oncelioniksi kutsuttu otus oli viuhahtanut vain katonrajaa pitkin kulkevien lenkkarihyllyjen päältä huomaamatta tänne, lempipaikalleen. Paksujen turkkien epämääräinen tuoksu miellytti lisko-olentoa kovasti, ja vaikka katon putkistoissa olikin huomattavasti mukavempaa kyhjöttää, kuuluivat paksuja turkkeja tursuavat tangot ja ripustimet ehdottomasti olennon lempikohteisiin.
Nytkin Once sujahteli tangon päältä suoraan takkien sekaan näyttäen melko epämääräiseltä kiemurrellessaan onnesta tankoa pitkin saattaessaan samalla tuntea takkien pehmeän painon ympärillään. Hännän kärki viuhahteli edestakaisin heilauttaen muutamia vaatekappaleita läheisistäkin hyllyköistä maahan, mutta otuksen onneksi paikka oli sopivan kulmassa niin, ettei kaupan vilkkaammilta paikoilta nähnyt sinne. Hyvä juttu sinänsä, muuten homma olisi tietänyt huutia.
|
|
|
|
Post by nel on Oct 8, 2007 17:07:43 GMT 2
Demonit olivat yksi niistä asioista, mitä Adrastos ei ollut koskaan oppinut sietämään. Ja juuri tälläkin hetkellä yksi sellainen kulutti aikaansa tuolla vaatetangolla, pyörien kuin mikäkin idiootti. Blondin olisi tehnyt mieli mennä valittamaan sille, vaikka tiesi ettei se olisi kovinkaan fiksua, kyseessähän oli olento, joka luultavasti oli huomattavasti voimakkaampi kuin mies itse.
Eikä edes luultavasti, se oli.
Silti mies voisi mennä purkamaan kiukkunsa siihen. Hänhän oli jo kerran kuollut, kipu ei siis enää tarkoittaisi mitään. Adrastosin oli jo tottunut elämään sen kanssa, kuten heikot henkilöt usein joutuivat.
"Hei, sinä siellä!" mies totesi lopulta ja käveli tuon liejunvihreän olennon luo osoittaen sitä etusormellaan. Jostain kumman syystä Adrastosin mieli olisi tehnyt tarttua tuohon viuhahtelevaan hännänkärkeen.
"...Käytkö täällä useinkin?!"
Oikeastaan Adrastos voisi kerrankin olla mukava ja vain jutustella tuolle olennolle, ihan vain nähdäkseen näin aluksi, oliko se vaarallinen. Ja jos hän toteaisi, ettei ollut, hän voisi valita sen syntipukiksi huonolle päivälle ja purkaa kaikki patoutuneet aggressionsa olento parkaan.
//Ööh, koska et ole vastannut... useampaan kuukauteen etkä ole mitään tainnut ilmoitella, voisin olettaa, ettet tule vastaamaankaan, joten.. vedän hahmoni pois. Jos pelaaminen kiinnostaa joskus jatkossa, tule vain repimään hihasta niin sovitaan joku uusi peli ^^
|
|
