|
|
Post by friikki on Jul 25, 2007 11:18:33 GMT 2
// Payzki raahaa tänne itsensä ja armaan hahmonsa ^^ //
Oli lämmin ilma, ei kylmä, muttei myöskään kuuma. Tuuli tuiversi tavanomaisesti merellä keikuttaen lempeästi satamassa lojuvia veneitä. Meren liikehdintäkään ei ollut rajua, paitsi mitä nyt hieman aallot iskivät laivojen reunaan. Oli lähes täydellinen purjehdussää -siis jos omisti veneen.
Sataman kivilattiassa kantautui raskaita laahaavia askeleita. Kuului hivenen sekopäistä naurua, joka osoittautui kookkaan, mutta laihan suden nauruksi. Nauru ei kuulostanut lainkaan terveen luontoyksilön naurulta, eijei, päinvastoin: Se kuulosti mielipuoliselta, mutta sitä uros olikin.
Harmaaturkki oli tullut satamaan ihan tarkoituksella, vaikkei tuo mitään venettä omistanutkaan. Ehei, sehän olisi lain vastaista jos eläin omistaisi veneen. Tosin, Tuonpuoleista ei voinut enää kutsua normaaliksi maailmaksi normaanine lakeineen. Tuonpuoleinen oli hyvin kiero paikka, ainakin suden mielestä, sillä oikeassa maailmassa tuo oli ollut ihminen, aivan tavallinen nuorukainen ja silloin tuo vielä osasi nauttia elämästänsä joka varmasti johtui siitä ettei tuo ollut vielä silloin henkisesti romahtanut.
Henkinen romahtaminen oli aiheuttanut sudelle satoja persoonia, jotka vaihtuivat aina sattumanvaraisesti eikä edes susi itse osannut hallita niitä. Nyt tuon persoona oli päiväsen selvä: kulku oli pehmeää, ja tuo tepasteli lähes tyttömäisesti. Suupielillä oli pieni lämmin hymy, jota tehosti vielä hukan railakas hyräily.
Railakkuus ei kuitenkaan kestänyt kauaa: Suden liikehdinstä muuttui raskaaksi, suoraansanottuna tassujen paiskonnaksi kivikadun rapistessa kynsien voimasta. Hukan niskakarvat olivat pöyhistyneet, ja tuon suupielillä ei enää ollut tuota ihanaista hymyä, vaan vihainen hampaiden näyttö. Murina säesti tuon raskasta kulkua, ja pian tuo murisi: "Haluaisitko hieman leikkiä? Kyllä, kyllä tahdon. Ensin pitää löytää joku jota... leikittää. Hahahaa!" Kyllä, uros oli niin mielipuolinen kuin siltä näytti. Tuo oli henkisesti romahtanut ja se näkyi kuin myös kuuluikin. Niin hassulta ja vastenmieliseltä kuin se kuulostikin, tuo jutteli yksinänsä.
Viherharja kulki kivitien reunalle, ja jos tuo ottaisi yhden pienimmänkin askeleen tulisi tuo tippumaan mereen. Sitä tuo ei toki tekisi. Susi kohotti kuononsa kohti taivasta ja kohta tuon kuonosta kuului vastenmielinen hullu nauru.
|
|
|
|
Post by payzki on Jul 25, 2007 11:32:47 GMT 2
//Niin raahaa,, 8''3 Ja Artemiksen myäs. *rutistaa Artemista tiukasti syliinsä* Ah. <3//
Kevyet, hieman tyttömäiset askeleet veivät Artemiksen satamaan. Hiljaa tuo istahti laiturinnokkaan.
Vielä äsken oli Michi ollut taas vallassa ja peläsyttänyt muutaman ohikulkijan vain kysymällä tietä satamaan, oli demoni tietysti lähennellytkin, ainakin sellaista tummatukkaista noin viisitoistavuotiasta poikaa. Poika oli kuitenkin päässyt pakoon; Artemis oli saanut jälleen vallan omasta kehostaan, osittain Michin hajamielisyyden vuoksi. Nytkin tuo demoni vain marisi ja valitti siitä 'vääryydestä' teatraalisesti Artemikselle tämän pään sisässä;
"Ah, miksi? Miksi olet aina niin julma? Olisit kerrankin antanut minun vähän nauttia elämästäni sen sijaan, että tunget kesken kaiken häiritsemään minu...ah, puuhiani. Mutta siinä sinä nytkin vain itstut etkä kuuntele jaja..."
Michi jatkoi selostustaan vielä monta minuuttia, muttei toinen kiinnittänyt siihen mitään huomiota, katseli vain muutaman lokin lentelyä taivaalla, hento hymy kasvoillaan. No, ei häntä olisi edes voinut luulla demoniksi, vaikka hän olikin. Sen saisi selville vasta kun tutustuisi.
Hetken päästä Artemiksen taakse oli ilmestynyt käärmekkin, musta sellainen, jolla oli punaiset sarventakaiset ns.'takaraivossaan'. Se nousi Artemiksen hieman kyyristynyttä selkää pitkin, valkoisen siiven vierestä olkapäälle ja sitten kaulan ympäri muutaman kerran. Ulkopuoliselle olisi näyttänyt siltä, kuin käärme olisi yrittänyt kuristaa pojan, mutta tosiasiassa käärme, Loveless, oli Artemiksen rakas lemmikki. Eikä Artemis edes huomannut sitä sutta, joka hieman kauempana yksikseen puhui; nyt Artemis ei kinnittänyt huomiotaan kuin lokkeihin.
|
|
|
|
Post by friikki on Jul 25, 2007 11:55:15 GMT 2
// Mulle tulee tietsä tosta Artemis nimestä mieleen sellaset kirjat ku Artemis Fowl jota koulun kanssa joskus luettiin XD ja perskutan tylsiä oliki x) //
Hetken naurettuaan susi lopetti nauruesityksensä ja istahti maahan. Saattoi kuulla kuinka tuo höpisi jotain itsekseen mutta tuskin siitä kukaan saisi edes selvää. Susi laski painonsa kyljellensä, eli toisinsanoen kävi makuulle. Maatessaan tuo liikutteli tassujansa joka näytti hieman hullunkuriselta. Kauaa susi ei kuitenkaan kerinnyt maassa makoilemaan ja lekottelemaan sillä tuon kuonoon, jossa oli erinomainen hajuaisti oli tunkeutunut vieraan haju.
Hukka ei sen kauempaa miettinyt kuka tulokas voisi olla, vaan tuo kapusi pystyyn hieman vaivalloisesti ja hitaastikkin. Uros käänsi päänsä suuntaan josta haju tuli, ja pian tuo erottikin ihmisen kaltaisen otuksen. Susi hämmästyi erotaessaan käärmeen, joka kiemurteli pojan kaulan ympäri. Harmaaturkki katseli tilannetta luullen ja toivoen että käärme kuristaisi toisen. Kuinka saitaaltakin se kuulosti, tuo tykkästi katsoa tuolla persoonallansa kun jotain tapettiin. Pettymys vierähti tuon päähän kun käärme ei kiemurtelusta huolimatta aiheuttanut pojalle minkäänmoista hengensalpausta. Tuo murahti hiljaa itsekseen ja jatkoi hiljaista köntystelyä käärmeen ja pojan luokse.
Parin metrin päähän susi pysähtyi toisesta ja sanoi sitten lähes muristen: "Kukas te olette? Minä olen Clown" Tuon ääni ei kuulostanut yhtään positiiviselta, eikä myöskään tuo mielopuolinen ilme.
|
|
|
|
Post by payzki on Jul 25, 2007 13:15:28 GMT 2
// Ei noo tylsiä, ei ainakaa eka tai se yks demonisellane. XD Onha ne vähä//
Rauhallisesti Artemis heilutteli jalkojaan yli laidan, kunnes sitten kengät kastuivat. Seuraava demonin teko olikin sitten kiljuminen ja jalkojen nostaminen laiturille.
" Voi ei, voi ei! Nyt...kenkäniiih!"
Oikeastaan tuo pikku purkaus oli pienintä mahdollista sorttia, mutta silti kauhistunut ilme korvasi huutamisen hetkeksi. Demoni puri huultaan ettei alkaisi kiljua pitkää ja kimakkaa huutoa. Toinen demoni tämän pään sisällä huokaisi tylsistyneesti.
"Lopeta jo, oletko muka demoni vai poika, joka on niin teini että välittää yhdestä penteleen kengästä, häh?"
Nyt Artemis raivostui Michille, koska tämä oli puhunut pahaa hänen ihanista, pitkäaikaisista tennareistaan.
" Michi, kuinka sinä kehtaat! Vaikka olenkin demoni, ei se tarkoita ettenkö välittäisi jostain! Vihaan sinua!"
Ei poika välittänyt vaikka kuulostikin ties miltä teiniltä, kimitti vain korkealla äänellä Michille, joka tietenkin viis veisasi Artemiksesta.
Jo Artemis saattoi huomata suden, kun tämä tuli lähemmäs. Hermostuneena tuo silitti Lovelessia, joka höllensi hieman kuristusasentoansa. Jos käärme olisi voinut kehrätä, sen Loveless olisi tehnyt.
"..Less, en usko että tuo häiskä on ystävällinen."
Artemis kuiskasi Lovelessille, joka näytti ymmärtävän lauseen ja kiemurteli alas, jääden sitten demonin oikean jalan ympärille.
Nyt poika päätti vastata suden kysymykseen.
" A-Artemis. Ja käärmeeni on Loveless. "
Clownia tuijottaen demonipoika kosketti Lessiä, kuullen samalla Michin äänen taas päässään;
" Anna minun tulla, koska jos sinä yrität mitään puhua, veikkaan että tuo hyökkää heti."
Artemis pyöritti päätään; ei hän nyt halunnut antaa valtaa Michille. Vasta myöhemmin, jos edes tarvitsisi, mutta ei vielä, ei nyt. Vaikka susi vaikuttikin mielipuolelta, saattoi siltä saada vaikka johonkin vastauksia. Ja...saattoihan se olla ystävällinen, vaikka hullulta näyttikin. Mistä sitä ikinä tiesi, mikä ulkokuoren alla olisi, tosiaan.
|
|
|
|
Post by friikki on Jul 25, 2007 13:53:35 GMT 2
// XD //
Irve pysyi tiukasti tuon kasvoilla, ja niskakarvat pöyhistyivät entisestään. Susi odotti tiukasti kuulevansa kaksikon nimet, ja saikin ne kuulla. Uros nyökkäsi irveen levitessä yhä leveämmäksi. Tuo iski takamuksensa maahan istuakseen ja niin tuo myös tekikin. Hetken istuttuaan tuo käänsi katseensa taas Artemikseen ja Lovelessiin ja jos tarkkaan katsoi saattoi huomata tuon persoonan vaihtuneen: Ei siinä paljon eroa ollut, mutta tuo ei ollut enää niin hyökkäävä. Tosin kyllä negatiivisuus ei ollut kadonnut lainkaan.
Hetken hiljaisuuden jälkeen uros avasi suunsa ja sanoi: "Oletko ollut aina tuollainen? Siis tarkoitan olitko samanlainen oikeassa elämässä?" Enää susi ei ollut niin hyökkäävä ja sen kanssa saattoi jutella, vaikka äänensävy ei ollut mistään ystävällisimmästä päästä. Harmaaturkki katseli omia tassujansa hetken, ja mietti aikaa jolloin itse tuo oli vielä ihminen. Jokaisessa persoonassa tuo muistaa menneisyytensä, ihme kyllä. Hukka toivoi koko sydämmestänsä että saisi olla vielä edes joskus ihminen. Kuin helppoa elämä silloin oli...
// Lyhyt D8 //
|
|
|
|
Post by payzki on Jul 25, 2007 16:46:19 GMT 2
Kun susi, Clown, istui, Artemis tiesi, että vaara, jos sitä nyt olikaan ollut, oli poissa. Niinpä poika sihahtikin, tosin vahingossa ääneen, Michille;
" Noniin, mitä jos nyt olisit hiljaa, ei sinusta olisi hyötyä ollut. Ole nyt vain hiljaa äläkä tule ulos."
Niin, Clown saattaisikin luulla demonin puhuvan itsekseen, muttei sillä juurikaan niin väliä. Clown puhui, kysyi häneltä jotain. Hetken mietittyään Artemis päätti, ettei haittaisi vaikka koko mailma saisi tietää hänessä olevasta Michistä tai demonisuudesta. Demoni avasi suunsa puhuen aluksi hiljaa, mutta kuitenkin kuultavasti, sitten ääni kuitenkin voimistui ihan normaalilla äänellä puhumiseksi;
" Ai demoni? Ei, en ole. Minä...annoin erään demonin vallata itseni. Nyt siitä on tullut riesa, koska..se muuttui toiseksi persoonakseni, ja haluaa pyrkiä ulos vaikka loppuelämäkseen hihhuloitsemaan minun kehooni. Tämä demoni on nimeltään Michi. "
Artemis katsoi hieman surullisesti maahan miettien voisiko tuolta otukselta kysyäkkin jotain. Sitten poika kyllästyi hiljaisuuteen, olihan nyt seuraakin, ja kysyi;
" Sinä...et? Et ole ollut samanlainen kuin nyt? Mh, mikä hiivatin paikka tämä on?"
Taas hermostuneena demoninhulttio tuijotti laituria ja yhtä naulaa, joka törrötti hieman ylempänä kuin muut. Ei hän ollut edes vanhempiaan löytänyt...mutta saattoihan olla sekin mahdollisuus että hekin olivat täällä. Koskaan ei Artemis ollut tuntenut kenenkään huolenpitoa, orpokotikin oli ollut sinänsä kamala paikka. Ruuat olivat olleet hirveänmakuisia, eivätkä orpokodin omistajat piitanneet huollettavistaan minkään vertaa. 'Mukava' ilmapiiri, siis. Täällä hänellä oli sentään Loveless ja...no, Michi. Olihan Michikin toisinaan ihan siedettävä, ellei otettu lukuun niitä ärsyttämisyrityksiä ja marisemista. Ja olihan Michissä tietynlaista tyyliä. Onneksi Michi ei voinut lukea ajatuksia...
Kesken mietteiden Artemis tunsi taas kipua päässään. Poika tarrasi päähänsä ja huudahti kivusta. Siipi katosi ja sen tilalle tuli kaksi mustaa siipeä, pituus kasvoi, silmät vaihtoivat väriä, samoin kuin hiukset, korviin tuli kaksi rengasta. Muutoksien aikana demoni oli kyyristynyt ja lennähtänyt polvilleen. Loveless oli paennut pois jalkojen alta hieman kauemmas. Leveä virne valtasi demonin kasvot ja pää nousi. Hetken kuluttua tuo myös avasi suunsa;
" Hauska tutustua. Minä olen Michi."
//Mikään lyhyt ollut, valepukki. On niitä PALJON lyhyempiäkin nähty eri paikoissa. x'3//
|
|
|
|
Post by friikki on Jul 30, 2007 23:36:29 GMT 2
// XD //
Tuo kuunteli Artemista, käyden samalla makuulle. Susi pelästyi hieman kuullessaan että tuo poika jutteli itsellensä, ja tuo ehtikin luulla ja poikaa hulluksi. Clownilla ei ollut mitään aavistustakaan että tuo itse olisi se mielipuolinen. Harmaaturkki nyökkäili toisen kertoessa Michistä ja kuinka tuo oli vallannut Artemiksen. Susi tuntui ainakin ulkoapäin ymmärtävän kaiken, ja epäilyt pojan hulluudesta katosi oitis. Clown oli aivan hiljaa, ja katseli Artemiksen käärmettä, Lovelessiä nimeltään. Kohta susi otti jo rennommin ja laittoi päänsäkkin kivisen satamakadun päälle. Clownin silmät painuivat hieman kiinni, ja tuo katseli puoliksi avonaisilla silmillänsä Artemista. Susi oli lähellä nukahtamista, kunnes tuo kuuli pojan huudon.
Uros kapusi salamana pystyyn ja kiinnitti katseensa Artemikseen. Clownin silmät levisivät hämmästyksestä nähdessään toisen muodonmuutoksen. Pieni kauhu hiipi tuon päähän, ja hetken tuon päässä soi ääni, joka käski paeta. Kauhusta kankeana tuo vain tuijotti eteensä ja katsoi Artemista joka puhui. Tai oikeastaan Michiä. Hetken susi oli aivan hiljaa, saamatta sanaa suustaan. Kohta tuo häpeissänsä sanoi nopeahkosti: "Samoin. Olen Clown." Huomaamattaan tuo kumarsi hieman. Susi tunsi hieman alistuvansa, sillä tuosta tuntui ettei tämä Michi olisi mikään positiivinen tuttavuus, mutta saattoihan tuo olla väärässäkin.
|
|
|
|
Post by payzki on Aug 1, 2007 16:53:13 GMT 2
Virnistäen kevyen ylimielisesti Michi huomasi Clownin kumartavan hänelle, vaikkakin se oli vain kevyt. Demoni ei vaivautunut kumartamaan takaisin, sillä tämä ei nähnyt siihen mielestään hyvää syytä. Sitten tuo vasta tajusikin Lovelessin ja osoitti seuraavat sanansa sille selvää halveksuntaa sanoissaan;
" Loveless. Luikertele saastaisen olemuksesi kanssa muualle, jätä minut hetkeksi rauhaan."
Hetken käärme selvästi katsoi demonia kunnes lähti hitaasti poispäin. Michi ynähti hiljaa ja kääntyi sitten tarkastelemaan Clownia kunnolla.
"Hmmmh, susi, vai? Et mikään tavallinen,huomaan. Muttet demonikaan.
Hymyillen tuo leväytti siipiään hieman enemmän auki. Artemis, joka nyt vuorostaan pystyi puumaan Michille tämän pään sisässä, huokaisi. Artemiksen tuntien, tämä ei pitänyt yhtään Michin puhetavasta Clownille. Ei Michi kuitenkaan mikään ystävällinen ollut, vaikkei nyt iin ylöimielinenkään, jotain siltä väliltä kai. Nyt vanhempi demoni tutkailikin ympäristöään.
"Tämäkö on se Tuonpuoleinen, mistä niin paljon olen kuullut? Ei kummallisenpi paikka tosiaan, mutta kelpaa. Täälläkin voi saada...elämänkokemuksia.
Itsekseen mutisten tuo käänsi taas katseensa Clowniin. Omasta mielestään tietenkin Michi oli komeampi, mutta mieleltään tuo ei saattanut ollakkaan. Nyt tämä kuitenkin vain naksautti sormiaan ja tuijotti hieman tylsistynyt ilme kasvoillaan susiotusta. Mitä tuollekkin tekisi, juttelisiko vai käskisikö häipymään? No, mitäpä haittaa pienestä tuttavuudesta olisi, vaikkakaan Clownista ei voisi mitenkään tulla Michille edes mitään läheskään ystäväntapaista, ehkä vain joku tutuntapainen.
|
|
|
|
Post by friikki on Aug 6, 2007 22:17:41 GMT 2
Susi pysyi taukoamatta aavituksen matalana. Vaikka tuo ei tuntenut kipua, tai sitten tulkitsi kivun tunteen väärin, tuli tuolle jonkinmoinen pakko alistumisen tunne. Hukka hätkähti kun Michi komensi käärmettä ei-niin-kivalla äänensävyllä. Clown seisoi tiukasti liikkumatta, aivan paikoillansa kunnes tassut alkoivat hieman puutua suden jännittäessä niitä. Tuo pari kertaa nosteli vuoron perään tassujansa, kunnes jähmettyi taas paikoillensa Michin kääntyessä sitä kohden. Hetken hukka tarkkailli toista, kuin arvioiden sen kykyjä että edes hieman pystyisi väistelemään toisen iskuja jos taistelu syntyisi tästä kaikesta. Hetken tuijotuksen jälkeen susi avasi suunsa, ja sanoi hieman epäröiden: "Tuota noin..." Harmaaturkki ei saanut sanojansa loppuun kun tuon kurkkua kuivasi ilkeästi. Parin yskäisyn jälkeen tuon mieli alkoi muuttua pikku hiljaa. Hilpeys nousi tuon päähän ja olemus muuttui miellyttävämmiksi, tosin joidenkin mielestä ärsyttävämmäksi. Olemus muuttui siroksi, ja ehkä hieman... tyttömäiseksi? Susi tepsutteli hetken edestakaisin kunnes avasi suunsa, ja tuon ääni oli kimeähkö ja hihittävä: "Etkai ole vilustunut?" Tuo räpäytti pari kertaa silmiänsä. // Clown nyt vähän on tuollainen outo '  // |
|
|
|
Post by payzki on Aug 7, 2007 10:00:26 GMT 2
Michi vain katseli kun Clown siinä ei näyttävän oikein tietävän mitä tehdä. Hyvä niin, eipä koituisi turhia selkkauksia. Kulmat kohosivat aavistuksen verran, kun Clown tuntui täysin muuttavan persoonallisuuttaan.
" Mitäääh?"
Se oli yllättynyt älähdys, Michikö...vilustunut? Ja mitä, mitä tämä tällainen oli? Outoa. Sitten kulmat kurtistuivat ja katse kävi taas kylmäksi.
" Minä mitään vilustunut ole...neiti- tai kumpi lienetkään.
Huokaistuaan raskaasti tuo kääntyi taas selin Clowniin, Äskeinen oli ollut pilkkaus, mutta tuskimpa tuo olento oli edes sitä ymmärtänyt, olentoparka tuntui olevan aivan kadoksissa omasta minästään. Sitten tapahtui jotain täysin yllättävää; Michiltä pääsi kuin pääsikin iso aivastus, eikä tämä edes kerennyt peittämään. Eihän tämä voinut olla mahdollista, koska Michi ei edes koskaan ennen ollut aivastanut. Kamalaa, ainakin Michin tapauksessa. Toivottavasti tuo idioottimainen otus ei nyt vain innostuisi siitä mitenkään. Sitten tapahtui jotain vieläkin kamalampaa, Michiä alkoi kylmää, silti tämä nyt kykeńi jo peittelemään sitä.
Hetken aikaa siinä vain tuijotettuaan kylmäkiskoisesti otusta tämä marssi nopein askelin pois.
//Anteeksi... Michi nyt vain harppoi pois. Mutta kiitos kuitenkin pelistä. :'3//
|
|
//