Suden hetkellä [Sazu! :D]

[avis]

Valkea susi jolkotteli metsässä, hiljaa, kuin se olisi lentänyt epätasaisen ja ryteikköisen maan yllä. Jalat vain hipaisivat maata. Puiden lehvästön läpi siivilöityvä auringonvalo sai sen sileän turkin läikkymään hopeisenharmaata suden kiitäessä eteenpäin. Punaiset silmät katselivat tarkkana, korvat olivat pystyssä ja valmiina poimimaan ympäristöstä pienimmänkin äänen.

Äkkiä susi pysähtyi. Se nosti päänsä, käänteli korviaan, katseli ympärilleen. Jokin uusi tuoksu leijaili sen vasemmalta puolelta, hieman edestäpäin. Susi käänsi päänsä, ja näki järven. Se välkehti kauniisti kirkkaassa valossa ja tuuli sai aikaan pieniä laineita. Järvi oli kuitenkin synkkä, vaikka päivä oli kaunis. Tuonpuoleisessa kaikkialla oli jonkinlainen "varjo" - edes metsä ei vaikuttanut tavalliselta. Kaiken korean ja kauniin alla piili vain surullisen synkkä sydän, joka ei enää tuntenut oikeaa elämää.

Susi suuntasi järven rantaan. Nyt se vain asteli rauhaisasti jolkottelun sijaan. Suuret mustat etukäpälät painoivat ranta-alueen kosteampaan maahan siistit painaumat, merkkinä vierailusta. Erään suuren kiven vieressä susi viimein kyyristyi maahan ja jäi makuulle sen varjoon. Turkki kuumensi inhottavasti päivän aikaan. Susi sulki silmänsä, mutta oli koko ajan valppaana. Sen hengitys oli syvää ja raskasta, aivan kuin se olisi uupunut koko ajan enemmän, vaikka makasi aivan paikallaan varjossa.

'Kai minun on pakko palata oikeaan muotooni pian', susi mietti itsekseen, ja haukotteli päästäen pienne inahduksen, 'Niin paljon kuin minä pidänkin siitä että olen osa luontoa tässä muodossa.'

Juuri kun tämä demoni, Thorn nimeltään, oli aikeissa muuttaa itsensä takaisin sudesta ihmisen muotoon, hän kuuli jostakin ympäristöstään pienen rasahduksen, ja samassa ponkaisi jaloilleen. Jotta hän voisi muuttaa muotoaan turvallisesti, oli paikan oltava vailla ristin sielua. Valkoinen, päästään hieman kellertävä häntä viuhtoi hermostuneesti sivulta toiselle, punaiset silmät pälyilöivät metsäistä maastoa hänen takanaan ja korvat kuuntelivat uutta merkkiä mahdollisesta toisesta tulijasta.

[sazu]

[Sazu saapuu]

Aurinko siivilöi puiden välistä, mutta tuuli tuiversi hiljaisena. Ruskean otuksen karva heilui tuulen mukana. Suuri otus ei itse liikkunut kovinkaan kovaa. Se asteli vailla minkäänlaista epäluuloa metsässä. Sen sorkat painoivat selvät jäljet sammaloituneeseen rytöikköön. Hirvi kohotti päätään ja vilkaisi taakseen. Ketään ei näyttänyt olevan paikalla. Celestiaksi kutsuttu hirvi loikkasi kannon yli ja jatkoi jolkottaen eteenpäin.

Järven pinta säreili auringon osuessa veteen. Pinta lainehteli hiljalleen. Hirvin askeleet hidastuivat ja se huomasi tulleensa järvelle. Celestia kohotti päätään ja ryhdistäytyi. Neitokainen lähti arvokkaana kulkemaan rannalle ihan kuin olisi suurella lavalla esiintymässä.
'Täällä ei ole ristin sielua',
naaras totesi kyllästyneenä. Katse kääntyi vaistomaisesti kiviin, kun sieltä kuului rapinaa. Susi. Päästään kellertävä susi seisoi kiven vieressä. Celestia käveli suden ohi. Se ei välittänyt toisesta pennin vertaa. Hirvi käveli järveen, kahlasi veteen ja joi pitkin siemauksin järvivettä. Sen jälkeen se vasta kääntyi katsomaan toista ilkeästi.
"Voi, säikähtikö pieni susipoloinen?",
kysymyksessä oli suurta ivaa.

[Njää, aika lyhyt, ei ollut inspistä]

[avis]

[Eip se mitään ]

Thorn katsoi metsästä ilmestynyttä eläintä. Suuri hirvi, ja aika erikoisen näköinenkin vielä. Sininen harja ja lasit päässä se vaikutti hyvin epäsopivalta järven ympäristöön. Ehkä sekin oli oikeasti demoni, mutta eläimen muodossa? Vaiko sittenkin aivan tavallinen hirvi? Thorn ei ollut varma, mutta arveli, että täällä eläimetkin saivat kyvyn puhua sanoin - mutta hän ei kyennyt siihen sutena, sillä se ei ollut hänen oikea muotonsa. Hänen olisi pian muututtava takaisin tai hän olisi liian uupunut tekemään sen.

Hirven kysymys sai hänet ärsyyntymään vielä enemmän, kuin se että joku häiritsi häntä muodonmuutoksen hetkellä. Hän irvisti hirvelle, joka katsoi häntä, ja hänellä oli mielessään jo paljonkin vastaansanottavaa tähän ivalliseen heittoon.

Thorn istahti alas ja veti syvään henkeä. Muodon muuttuessa hänen oli pakko pidättää hengitystä. Ensin hänen etujalkansa alkoivat muotoutua kynneliisiksi, mustiksi käsiksi. Sitten ruumis, takajalat, lopulta häntä katosi. Lopuksi vielä pää takaapäin alkaen tuli takaisin ihmisen muotoon. Hän ähkäisi helpottuneesti ollessaan jälleen ihminen, ja veti taas henkeä.

Kontallaan maassa, hengästyneenä, hän kohotti kasvonsa hirvelle, joka yhä katsoi häntä.
"Mitä sinä sudella tarkoitat? Eivätkö nuo lasit ole sitä varten, että likinäköisenä voisit katsella vastaantulijoita hieman tarkemmin?"

Thorn väläytti hirvelle parhaan ilkimyshymynsä, ja punaiset silmät tuikkivat vaalean tukan takaa tarkkaavaisina.

[sazu]

Celestia tuijotti toista ivallisen kiinnostumattomana, vaikka ei antanutkaan katseen liikkua pois sudesta. Sitten se alkoi muuttua. Hetkeksi hirven silmät laajenivat ennen kuin se sai tutun ilmeensä takaisin.
'Kukakohan mahtailija tuo meinaa olevansa',
Celestia tuhahti samalla hiljaa.
Naaras käveli toisen luokse hyvän etäisyyden päähän kuuntelemaan toisen puhetta.
Celestian silmät kapenivat viiruiksi toisen sanoessa sitä likinäköiseksi. Naaras kuopaisi maata ja veti henkeä.
"Sinuna olisin ihan hiljaa, sillä et tiedä kenelle sitä oikein puhut! Sattuimoisin minä en ole likinäköinen, semmoinen pieni avuton rääpäle. Minä sentään nään sinut ja ilmeesi, mutta sinä et taidakaan nähdä minua kovin hyvin.",
Celestia seposti. Se veti henkeä ja ryhdistäytyi. Tuollainen rääpäle ei sille uhittelisi.
"Ja laseistani sen verran, ne ovat koristi. Ne koristavat minun sievää päätäni senkin aivoton ruma saastainen susi!",
Celestia kohotti ääntänsä ja painotti hyvin selkeästi sanaa susi. Eihän toinen ollut enää suden muodossa, mutta helppohan sitä oli vielä ainakin sanoa sudeksi.
Celestia voittaisi tämän pelin. Se ei anelisi toiselta armoa.

[avis]

Thorn kuunteli hirven sanoja. Se halusi siis pelata, ja mikäpä siinä.

"Kuules, hirvi, tiedätkös mitä sudet tekevät?", hän kysyi ja hypähti alas kiveltä kevyesti. "Ne syövät teitä.", hän sanoi, kävellen hirveä kohti rauhallisilla askelilla, kädet puuskassa. "Ne syövät teitä hyvin, hyvin mielellään."

Thorn puhui tyynesti ja kohotti toisen kätensä Celestian silmien korkeudelle. Hän heilutteli mustia, pitkäkyntisiä sormiaan hyvin uhkaavasti, vetäen kätensä sitten nyrkkiin: "Ja minähän olen susi." Thorn näpäytti hirven kuonoa kevyesti etusormensa kynnen kärjellä. Hän toivoi hirven pelkäävän, mutta ei ollut tästä lainkaan varma.

[sazu]

Celestia katseli toista hiljaisena, mutta sitten kun se alkoi puhumaan susista hirveä alkoi kuvottaa. Se perääntyi pari askelta ja katseli toiseen silmät suurina. Toisen nostaessa sitten kynttään ja näpäyttäessään Celestian kuonoa naaras joutui hysterian valtaan. Se perääntyi silmät teevadin kokoisina.
"Älä syö minua kiltti susi, minä en ole syömisen arvoinen.", Celestia vaikersi hiljaa se peruutti puskaan ja töksäytti itsensä siihen. Celestia tuijotti silmät suurina pelosta toista.
"Kiltti susi.. Älä syö minua", se parahti ja koitti saada itseään puskan sisään kuin siellä olisi piilossa. Toinen ei saisi tehdä tälle mitään.

#Joo, aika köyhää. :'D Se muuttuu hysteeriseksi kun näkee petoja.#

[avis]

Thorn katsoi hirveä hymyillen leveästi, ja hänen punaiset silmänsä kapenivat raoiksi. Celestia selvästi pelkäsi melkein kuollakseen, ja sekös oli Thornista hauskaa. Olihan hän "voittanut pelin" ja ajanut vastustajan nurkkaan.

Thorn naurahti vaimeasti. Hän ei usein naureskellut. "Saatan minä sinut säästääkin, en minä juuri hirvistä pidä... te tuppaatte olemaan niin... happamia." Ei hän ollut koskaan syönyt palaakaan hirveä, tai muutakaan eläintä. Demonina hän saattoi elää aivan pienellä määrällä ruokaa melko pitkän aikaa. Nyt hän halusi kuitenkin pelotella ja nöyryyttää hirveä vähän aikaa.

"Mikäs sinä sitten olet? Joku puhuva elukka, vai oletko muuttanut muotoasi saavuttuasi tänne?", hän kysyi, ajatellen että oli päässyt niskan päälle. Suuri hirvi voisi kuitenkin käydä hänen kimppuunsa yllättäen ja haavoittaa pahastikin, jos tämä tajuaisi Thornin olevan enimmäkseen vaaraton. Toisekseen, Thornia kiinnosti tietää mikä hirvi loppujen lopuksi oli. Hänhän voisi olla Thornin kaltainen, ja silloin Thorn olisi pulassa.

[sazu]

Celestia tärisi pensaan juuressa hiljaa ja värähti sitten rajusti, kun Thorn alkoi puhua. Naaras ryhdistäytyi ja pujahti sitten pensaasta pois sopivan välimatkan pähän Thornista. Celestia katseli Thornia hiljaa ja kavensi sitten silmänsä viiruiksi. Miten hän oli toista niin paljon säikähtänyt. Naaras alkoi kerätä pikku hiljaa itsetuntonsa rippeitä takaisin kasaan. Se heilautti pientä häntäänsä ja kopiskeli kopeana takaisin rannalla katsomatta seuraisiko Thorn hänen perässään. Seuraava erä Celestian olisi voitettava.

Järven rannaltakin Celestia kuuli toisen kysymyksen. Celestia kohotti päätään ja veti korvansa luimuun. Siniset letit heiluivat hiljakseen tuulessa. Celestia tuijotti toiseen tuimasti.
"Mitä se sinulla kuuluu mikä minä todellisuudessa olen?", Celestia ärähti tälle tuimaan sävyyn ja kopisteli sorkkiaan. Se seisoi hetken hiljaa tuijottaen verenpunaisiin silmiin. Lopulta hirvi luovutti ja käänsi katseensa noista karmaisevista silmistä. Naarasta pelotti edelleenkin.

Celestia oli hiljaa. Se välillä luimisteli ja mulkoili toiseen, mutta mietti sopivaa vastausta.
"Olen Celestia, sirkuksesta saapunut hirvi. Työskentelin siellä monet vuodet ennen kuin se joutui konkurssiin.",
Celestia sanoi hiljaa. Hirvi ei vilkaissutkaan edes toiseen. Sen olisi tämän jälkeen päästävä takaisin niskan päälle. Tuo toinen ei saisi voittaa Celestiaa tässä pelissä.
Mutta ehkä heistä voisi tulla ystävyksetkin?, Celestia irvisti. Hänen ajatukset eivät olleet nyt aivan selkeät. Eihän hänestä ja tuosta voisi koskaan tulla minkään sortin ystävyksiä.

[avis]

//ääk, sori kun kesti. Oli inspis vähän karkuteillä >.<//

Thorn hymähti. Pelkkä tavallinen hirvi, joka pelkäsi häntä. Jossakin mielensä syövereissä hän huokaisi helpotuksesta kuullessaan tuon. Hän asteli hirven luo rantaan, pienen matkan päähän tästä.

"Hauska tutustua, Celestia", Thorn vastasi hyvin ivallisella äänellä ja kumarsi liiotellen, kun toinen esitteli itsensä. "Minä puolestani olen Thorn, demoni etsimässä tietä oikeaan elämään. Minä tulin tänne joskus, ja joskus kai lähden poiskin."

Thorn katsoi hirveä, joka selvästi vältteli hänen katsettaan. Hänellä oli outo suhtautumistapa omiin silmiinsä; hän ei pitänyt niistä, sillä harva pystyi katsomaan niihin kauempaa kuin hetken. Samalla hän kuitenkin oli hyvin ylpeä omituisesta silmien väristään.

"Taisivat siellä sirkuksessa olla hieman eksoottisempien eläinten puutteessa, kun pitivät hirviä", hän totesi hyvin lakonisesti. "Osaatko tehdä temppuja?"

//Tämä piilo*ttuilujen keksiminen alkaa mennä vaikeaksi! XD *ei osaa eläytyä hahmoonsa*//

[sazu]

#Eipä tämäkään ole kauhean antoisa pelattava, kun sen pitäisi olla kaikille ilkeä, mutta sitten pitäisi saada jotain toimintaakin peliin. #

Celestia vilkuili toista. Vai että oli tuo toinen Thorn. Kummallinen nimi. Celestia aukaisi suunsa ja ajatteli heittää jotain ivallista sanottavaa toisen nimestä, mutta hiljeni sitten. Ehkei se olisikaan niin kannattavaa.
"Vai, että oikeaan elämään. Oletkin niin kauhea, että sinä et voi koskaan saada onnellista elämää. Jäät tänne ainiaaksi",
Celestia suhahti. Sitten se nauroi todella pilkallisesti päin toisen naamaa. Lopulta hirven nauru vaimeni ja se jäi hetkeksi tuijottamaan Thornin silmiä. Ne olivat kummalliset. Hetken päästä Celestia käänsi katseensa pois ja vetäisi korvansa luimuun.
"Minä olin sirkuksen paras!",
Celestia sihahti. Neitokainen päätti heittää nyt ivaa toisen nimestä.
"Eipä kannattaisi sirkushirviä pilkata, jos on tuollainen nimi kun sinulle. Thorn. Vähän niinkui torni, mutta sitä on yritetty koristaa jättämällä kirjaimia pois ja vaihtelemalla niitä. Pelkäsitkö sinä, että tornit kaatuvat päällesi ja lopulta vanhempasi laittoivat nimeksesi Torni?",
Celestia heitti. Hirvestä tuntui, että se olisi pääsemässä takaisin niskanpäälle.

"Ja kyllähän minä - taivaallinen lahjakkuus-, osaan paljon temppuja"

#Khää, idea vähän puuttui.#