Poissa maailmasta (Offline) ~Langennut~

[niriro]

Tumma korppi ei ollutkaan saattanut tummaa hahmoa ulos luonnosta vaan jonkun suuren järven rannalle. Paikka oli hienon näköinen, mutta Demoni halusi päästä takaisin ihmisten ilmoille, hän ei halunnut viettää metsässä enää hetkeäkään aikaa. Tumma korppi istui jälleen järven vieressä läheisessä puussa, mutta sen verran ylhäällä ettei minkään kivenheitot sinne saakka yltäisi.
” Hiton korppi”
Dark manasi ja katseli liiloilla silmillään siivekästä otusta joka näytti kuin nauravan hänelle päin naamaa. Hänen ei siis auttanut muuta kuin etsiä itse joku ulospääsy luonnosta ihmisten ilmoille. Paikka antoi suojaa kaikille epätodellisille niin kuin hänellekin mutta oliko tämä tarvis. Siivet avautuivat kuin tarjotakseen lentämistä.
” Ei!”
Hahmo sanoi vihaisena ja siivet laskeutuivat takaisin selkää vasten, jo nyt oli kumma kun häntä ei uskottu. Siivet halusivat hänen kokeilla lentämistä, mutta hän itse ei ollut valmis vielä. Tarvittaisiin aikaa että hän uskaltaisi avata siipensä ja lähteä lentoon kuin lintu. Paikka oli hiljainen, tuulenvire vain heilutteli puita tuulessa.

[langennut]

Farkas Qwant

Nuori vamppyyri käveli kauempana järven rantaa pitkin. Omiin ajatuksiinsa vajonneen hän ei nähnyt toista. Farkas tapansa mukaan otti isoja askeleita ja tuijotteli veteen. Näkyi kuvajaisena kaunis maisema, mutta ei häntä. Hänhän oli vamppyyri. Farkas meni ihan järven rantaan, ja katseli alas. Vesi ei ollut hänen lempi elementtejään, ja hän mieluiten jätti edes koskematta siihen. Oli aika valoisaa, ja kun aurinko tuli esille, hyppäsi Farkas nopeasti varjoon. Ei aurinkoa, ei aurinkoa. Farkas ei todellakaan pitänyt auringosta. Hän oli jo selkeästi toisen hahmon näkö eteäisyydellä, mutta ei huomannut mitään.

[niriro]

Demoni huomasi järven rannalla jonkun, pojan ehkä. Nääh, ei täällä sellaisia ole. Kaikki olivat jotenkin erilaisia, olihan paikka sentään tuonpuolinen. Ei hän yksikään täällä ollut normaali, kuitenkaan niin kuin tavallisestikin ei Dark halunnut puhua kenenkään kanssa. Toinen saisi tulla häneltä kysymään jos jotain asiaa sattui olemaan, ei häntä kiinnostanut seura.
Luonnosta pois pääseminen oli tällä hetkellä tärkeää ja mikään muu ei. Toinen kuitenkin näytti apealta, mutta ei tumma hahmo edes siitäkään välittänyt. Hän ei välittänyt kuin itsestään. Maailma oli aurinkoinen tällä hetkellä ja se asia suututti Darkia. Hän halusi olla mieluummin pimennossa kuin auringon valossa.
Tumma korppi seurasi Demonin menoa korkealla puussa ja odotti mitä tulisi seuraavaksi tapahtumaan järven rannalla.

[langennut]

Farkas Qwant


Farkas Haukotteli makeasti, ja oli juuri käymässä pitkälleen ruohikkoon, kun lopulta huomasi hahmon kauempana. Farkas huokaisi. Hän ei olisi halunnut mennä tervehtimään toista, mutta vielä ärsyttävämpää olisi, jos tuo vain tuijottalisi siellä. Farkas huokaisi toistamiseen, ja nousi ylös. Hän mietti vielä hetken toista tuijottaen, miten menisi sinne. Se oli kuitenkin aika kaukana, joten Farkas päätti mennä lepakkona sinne. Ja hän keskittyi, ensin pienentyi, ja sai karvapeitteen. Lopulta kuono ja siivet tulivat esiin. Farkas räpytteli hetken paikoillaan, ja lähti sitten lentoon, ihan puiden vieressä, mahdollisimman varjossa. Pian hän oli jo hahmon luona, ja istui sen eteen.

[niriro]

Dark katseli korppia vihaisena, että sen pitikin tuoda hänet tällaiseen paikkaan, yllättäen kuitenkin huomaten että toinen olikin lähistöltä kadonnut ja hän olikin yksinään, vai jokin lepakko lenteli häntä kohti.
”Johan nyt”
Herra sanoi hieman ihmeissään, ei hän ihan heti tajunnut mistä saattoi olla kyse eikä kyllä välittänytkään. Tuuli ulvoi ja heilutti liiloja hiuksia tuulen mukana, järven pinta aaltoili hieman ja korppi oksalla alkoi raakkua tällä kertaa hiljaisella äänellä ilman sen suurempaa meteliä aiheuttamatta. Demoni huomasi lepakon lentävän hänen eteensä, hän vain kohautti olkapäitään ja katseli hetken muualle tajutessaan yllättäen että olikin keskipäivä.
” Eikö lepakoiden pitäisi olla nukkumassa tähän aikaa?”
Dark sanoi ajatuksensa ääneen ja katse kääntyi lepakkoa kohden.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas lensi lepakko muodossaan (nähtyään toisen hämmästyvän) ihan toisen nenän eteen. Pieni räpyttelis iinä paikoillaan, ja haukotteli tahallaan leveästi, jolloin hampaat näkyivät, toivoen että toinen ymmärtäisi. Ja varmaan ymmärsikin, hän ajatteli ja istui toisen olkapäälle.

[niriro]

Tumma hahmo hymähti itselleen ja katseli lepakkoa joka tuntui todellakin olevan väsynyt. Kuitenkin toisen istahtaessa olkapäälle lennähti siipi lepakkoa kohti huitoakseen toisen pois hänen lähettyviltään. Sillä ei ollut mitään asiaa tulla niin lähelle, ei vaikka kuinka olisi ollut pelkkä lepakko.
” Kuka luulet olevasi?”
Dark kysyi hieman ärtyneenä, kukaan ei ennen ollut tullut tekemään noin läheistä tuttavuutta häneen, eikä hän halunnut sitä nytkään. Toisen olisi parempi varoa mitä tekee Demonin kanssa samassa paikassa yhtä aikaa. Tumma siipi laskeutui takaisin hahmon selkää vasten ja liilat silmät katselivat lentävää hahmoa kylmällä katseella. Ensimmäinen ja viimeinen kerta kun joku tulee noin lähellä häntä eikä hän edes tunne tuota lepakon kuvatusta. Tuuli puhalsi jälleen voimakkaasti ja sai puut heilumaan oikein kunnolla. Lehtiä tipahteli veteen ja puussa oleva korppi katseli touhuja sillä silmällä että tästä alkaisi muodostumaan jotain jännää.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas lepakko singahti siiven kovasta iskusta melkein veteen. Pieni räpytteli nopeasti takaisin varjon puolelle, ja mulkoili toista. 'Eikö se tajunnut..' Farkas ajatteli närkästyneenä, ja hän vilkuili taakseen. Korppi istui oksalla. Yhtäkkiä Farkas lehahti lentoon ja huusi korvia vihlovasti. Farkas halusi vain että toinen tajuaisi sen olevan vamppyyri. Häntä ei huvittanut sanoa sitä itse ääneen. Se kuulosti jotenkin masentavalta. Näin se oli helpompaa.. Farkas yritti lentää aivan toisen pään vierestä, kirkuen kovaa.

[langennut]

//Heii, pistäs vauhtia, ei tässä kovin pitkään jaksa jumitella -.-'//

[niriro]

# Anteeksi Langennut, mutta vedän hahmoni pois tästä pelistä.. Intoni on +- nolla, ettei kiinnosta nyt yhtään. Anteeksi että olet joutunut odottamaan turhaan.#