|
|
Post by helo on Nov 4, 2007 21:47:19 GMT 2
Wiikuna peruutti kauemmas Cynderistä kuullessaan toisen äänen koventuvan.
"Sitähän minä sinulle sanoinkin! Että kaikki oli minun vikani ja minä olen pahoillani siitä!"
Ääni oli kova ja karkea ja naaras häpesi sitä. Mutta se ei voinut sille mitään.
"Kuinka monta vuotta siitä onkaan, Cynder? Ja kaiken sen jälkeen... me tervehdimme toisiamme näin!"
Nyt ääni oli täynnä pelkkää katkeransuloista sävyä.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 4, 2007 21:53:33 GMT 2
Kuullessaan Wiikunan sanat, Cynder nielaisi. Naaras oli oikeassa, tämä ei ollut ihan sellainen tapaaminen, jonka uros unissaan oli nähnyt. Eihän se uniin uskonutkaan, liian hyviä ollakseen totta.
"Et tainnut ymmärtää",
Pedontappaja sanoi hiljaa.
"Sinä et tehnyt mitään väärin. Minä..."
Pedontappaja koitti aloittaa, mutta lause jäi kesken. Se tunsi äkkiä olonsa hyvin heikoksi.
"Epäonnistuin ja aion korjata virheeni."
|
|
|
|
Post by helo on Nov 5, 2007 6:27:57 GMT 2
"Onko meidän pakko puhua siitä? Sinä et tehnyt mitään väärin ja jos kerta haluat niin kivenkovasti väittää, en sitten kai minäkään. Mutta jos jatkamme tätä, emme loppujen lopuksi tee muuta kuin syyttele toisiamme kilpaa."
Vaikka Cynderissä oli kaikki niin tuttua, tämän sanaharkan vuoksi pasuunasaurus tuntui hirveän etäiseltä ja vieraalta. Naaras tunsi värisevänsä tahtomattaan ja purevan huultansa. Ei sen näin pitänyt mennä.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 5, 2007 17:54:29 GMT 2
"Olet oikeassa",
uros sanoi hiljaa ja hengitti rauhallisesti, koittaen koota itseään.
"En vain pysty uskomaan, että sinä todellakin olet siinä",
pasuunasaurus nielaisi ja katsahti Wiikunaan, sallien pienen hymyn kaartua sen kuonolle.
"Olet kasvanut paljon kauniimmaksi mitä ikinä unissani pystyin kuvittelemaan."
|
|
|
|
Post by helo on Nov 5, 2007 20:59:29 GMT 2
Hölmöjä sanoja. Typeriä sanoja. Sanoja, jotka eivät voisi korvata enää mitään.
"Älä viitsi, Cynder. Olit vielä pikkuinen silloin ja niin minäkin. Älä tee itsestäsi pikkuista isona."
Ja mitäköhän tuo tarkoitti? Nälkä.
Wiikuna kääntyi ympäri ja töni yhden kurpitsan eteensä, kumartuen syömään. Näin pääsi pois Cynderin katseen alta. Pois pakoon kaikkea pahaa. Hetkeksi.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 6, 2007 16:43:24 GMT 2
Cynderin katse valpastui hetkeksi. Uros oli koittanut tarjota kohteliaisuutta naaralle, mutta tämä vain kääntyi pois. Tosin, olihan uros tehnyt noin monen monta kertaa, joka tarkoitti vain yhtä asiaa, ainakin sen itsensä kohdalla.
"Jaaha",
se sanoi ja äkkiä hiljaisuus katosi, juhlahumun sekoittuessa taas sen korviin.
"Voimme siis palata takaisin juhlimiseen vai?"
Pasuunasaurus kallisti päätään ja mutristi suutaan.
|
|
|
|
Post by helo on Nov 6, 2007 21:16:42 GMT 2
Wiikuna repi kurpitsasta isoja palasia, aivan kuin olisi kuollut nälkään. Se nieleksi ja haukkasi lisää, aivan kuin olisi voinut sivuuttaa vastaamisen kokonaan.
"Mikäli haluat",
se sitten mutisi suupielestään.
"Jos kerta olet yhä juhlatuulella."
Naaras ei itse tiennyt, miksi oli muuttunut äkkiä hieman etäämmäksi, vaikka ei se suoraan tiuskinut, mutta silti. Se ei itsekään tiennyt. Ei ilkeyttään vaan kenties pelkoaan.
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 7, 2007 18:34:23 GMT 2
Cynderin suu oli viivasuora, kun se katsoi naaraan syöntiä. Hmm. Juhlat olivat hieman lössähtäneet ja uros tunsi itsensä epäröiväksi. Tätä asiaa ei sulatettaisi helpolla.
"Asutko siellä suolla tällä hetkellä?"
Pedontappaja kysyi äkkiä.
|
|
|
|
Post by helo on Nov 7, 2007 20:57:24 GMT 2
Epämääräinen myöntävä urahdus kuului syömisen lomasta. Wiikuna ei halunnut puhua mistään suosta, se olisi halunnut puhua nyt ja heti kaikki asiat selviksi Cynderin kanssa, mutta jostain syystä toinen oli niin etäinen ja niin vieras, että Wiikunaa ihan pelotti. Missä oli se lapsuuden tuttu ja turvallinen Cynder?
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 8, 2007 8:42:08 GMT 2
Cynder mietti hetken sanojaan, ennen kuin viitsi alkaa taas puhua.
"Minusta tuntuu, että meidän pitäisi antaa tämän asian nyt hieman rauhoittua",
Pedontappaja siirsi katseensa väkijoukkoon.
"Jos minä tulisin sitten myöhemmin tapaamaan sinua sinne suolle?"
|
|
|
|
Post by helo on Nov 8, 2007 16:45:21 GMT 2
"Karkaa vain, jos haluat",
Wiikuna sanoi aitoa loukkaantuneisuutta äänessään. Juuri nyt, kun se oli kaiken herkimmillään, valmiina hajoamaan hetkenä minä hyvänsä... Toinen ehdotti häipyvänsä. Miestenlogiikkaa parhaimmillaan.
"Enhän minä sille minkään voi."
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 8, 2007 18:14:21 GMT 2
"Hei, en sanonut karkaavani, sinulle se on vain..."
Pedontappaja aloitti, mutta sulki äkkiä suunsa. Se oli meinannut vastata samalla törkeällä tavalla, kuten se oli tottunut vastaamaan entiselle isännälleen. Uros muisti, ettei naaras tiennyt mitään mitä pasuunasaurus oli tehnyt viimeisien kymmenien vuosien aikana. Cynderillä tulisi olemaan paljon selitettävää tulevaisuudessa.
"Kai minä sitten ajattelin karkaavani, jos asian noin muotoilet",
Cynder nosti toista kulmaansa.
|
|
|
|
Post by helo on Nov 8, 2007 18:38:35 GMT 2
Jaahas. Niinhän Wiikuna olikin ajatellut. Se ei edes vilkaissut urokseen.
"Tiedätkö, minä ajattelin usein tämän päivän koittavan. En vain koskaan uskonut, että olisimme voineet kasvaa näin erillemme. Mutta... aikaa on kulunut yli kolmekymmentä vuotta. Mikään ei kestä ikuisesti. Aika muuttaa meitä. Huonompaan suuntaan tällä kertaa, mutta silti."
|
|
|
|
Post by mammutti on Nov 10, 2007 13:01:32 GMT 2
Cynder ei oikein tiennyt minne katsoa.
"Minä en odottanut. Toivoin vain",
uros huokaisi.
"En olisi jaksanut, ellen olisi muuttunut."
|
|
|
|
Post by helo on Nov 10, 2007 19:05:57 GMT 2
Wiikuna ynähti vain jotain ja nousi ylös.
"Pahoittelen, taisin menettää ruokahaluni."
Naaras lähti suunnistamaan poispäin. Pois, pakoon kaikkea pahaa.
# Teetkö sen uuden töpön? #
|
|
