Children hurt and you hear them crying~ [offline]

[sulka]

# otsikosta sen vertaa että olen pahasti addiktoitunut Black Eyed Peasin biisiin Where is the love, siitä sanoja tuoss. D8 #

Tyypillinen kesäyö. Ei ollut pimeä, mutta kuitenkin aurinko oli painunut mailleen, eikä siitä näkynyt vilaustakaan. Pienet, heikot tähdet tuikkivat ankarasti vaalealla taivaalla ja lyhtypylväiden valot loistivat lähes aution torin läheisyydessä. Ihmisiä ei torilla tai muuallakaan paljoa näin myöhään, ymmärsivät usein turvallisuutensa päälle. Täydellisen tunnelman tuhosi varsin massiivinen kurina, joka kuului mustahiuksiselle vampyyrille, jonka yllä oli tällä kertaa hyvin yksinkertainen asu; musta niskalenkkitoppi ja valkoinen hieman ennen polvia loppuva leveä hame. Hänellä oli niin nälkä, että voisi juoda ties kuinka monta kymmentä litraa verta nyt heti. Terävät kulmahampaat olivat valmiina painumaan jonkun epäonnisen pehmeään kaulaan ja imemään kaiken veren noin vain. Edessäpäin seisoi nuori, ehkä noin 18-vuotias poika selin Ceriseen, ja siniset silmät kiinnittyivät heti poikaan. Hän. Arvokkaasti nainen jatkoi kävelyään normaalisti, mutta aukaisi suutaan hieman enemmän raolleen lähestyessään nuorukaista. Tämän kohdalla pitkät kynnet tarrasivat pojan olkapäihin, ensin kääntäen tämän ympäri jonka jälkeen kaataen tuon maahan. Poika pääsi hätääntyneen vinkaisun kuin nurkkaan ajettu eläin kun Kirsikka asettui hajareisin tämän päälle ja upotti pitkät kulmahampaansa tämän kaulaan. Hetken päästä tuo samainen nuorukainen oli päästänyt viimeisen henkäyksensä, ja makasi maassa elottomana. Jo tässä vaiheessa jokainen otus oli kaikonnut torilta kauas pois, haluamatta joutua ehkäpä seuraavaksi uhriksi.

# raar, kökköä. D8 #

[mammutti]

#Lallalaa... Tästähän tulee kivaa. *virnuvirnu*#

Kevyt tuuli puhalsi toriaukean lävitse ja se kiemurteli viekkaasti kohti yhtä sen reunaa. Se hulmautti paljon hajuja ilmaan osuessaan johonkin isoon. Cynder kohotti päätänsä ja haistoi ilmaa varovaisesti. Se oli saapunut hiljaa torille, kurkatakseen millaista ihmisten asutuksen luona oikein oli. Viime kerrasta olikin aikaa, sillä se oli typeränä silloin kävellyt päivänvalossa paikalle, saaden epämiellyttävän luotisateen niskaansa. Nyt, yön pimeyden turvin se uskalsi kävellä torille.

"Hmm?"
Uros tunsi kuonossaan oudon hajun ja pysähtyi äkkiä.
"Jossain on vuodatettu ihmisenverta",
se totesi itselleen, mutta ei hätkähtänyt asiaa kamalasti. Oli torilla mitä tahansa, se pystyi kyllä hidastamaan vihollista tarpeeksi kauan päästäkseen pakoon.

Pedontappaja asteli varovaisesti torilla olevan suihkulähteen luo ja laski päänsä alas juodakseen. Ketju sen kaulassa kolahti kivireunaa vasten ja vesi pärskyi uroksen puhaltaessa siihen laskiessaan kuononsa pinnan alle. Sen häntä heilui laiskasti puolelta toiselle.

[sulka]

Kuulessaan kolahduksen nainen siirsi mustat hiukset kasvoiltaan pois, ja katsahti nopeasti ympärilleen. Missään ei näkynyt ketään, mutta suihkulähteen luota kuului ääniä. Vampyyri hiippaili lähes äänettömästi tarkkailemaan tulijaa, ja tuhahti huomatessan toisen olevan joku pahainen leludino. Dinosauruksia täällä hän ei ollut nähnytkään, nyt oltiin sitten sekin ihme koettu. Mihinköhän juuri tämä maailma oli menossa ? Cerise astui varjoista, pyyhkien suupieliään. Veriset kulmahampaat lepäsivät alahuulella, joka oli värjääntynyt myöskin verestä punaisiksi. Rautainen maku maistui vieläkin suussa, ja nainen pystyi vielä kuvittelemaan veren valuvan kurkkua pitkin aina vain alaspäin. Se oli ollut hyvää, oikeata laatuverta. Pitäisi kiittää luovuttajaa, mutta tuopa taisi maata maassa kuolleena, hups.

"En tiennyt että täällä on nykyään mutanttejakin." nainen tuhahti sarkastisesti, katsellen samalla kynsiään. Kynnet pitäisi leikata, ne tulivat pahasti tielle erilaisissa asioissa. Kuten vaikkapa saalistuksessa. Dinosaurus näytti kovin isokokoiselta, mutta aina hän yhtä dinoa vastaan pystyisi puolustautumaan, hänellähän oli yllätyshyökkäyksen etu - muttuminen lentäväksi lepakoksi ja tietenkin hän saisi milloin tahansa suden voimat ja tappavat hampaat. Eiköhän näistä omistakin hampaista johonkin ollut. Ihmisiä ei näkynyt enää oikeastaan missään, eikä tuon äskeisen perusteella ollut ihmekkään. Valkoisen mekon taskussa pullotti musta pussi täynnä rahaa, tuon rahan hän oli varastanut nuorukaiselta joka oli saanut toimia iltapalana. Paljon rahaa, jolla saisi vaatteita ja muuta tarpeellista. Vampyyrina olossa oli hyvätkin puolensa, nimittäin ei tarvinnut ostaa ruokaansa - sen kun vain otti. Pitkä ja kalpea käsi kaivoi valkoisen hameen taskusta nenäliinan, jolla Kirsikka pyyhkäisi suutaan.
"Valitan veritahroja, söin vasta äsken." Cerise tuhahti, eikä oikeastaan edes ollut pahoillaan. Hänhän näyttäytyi millaisena halusi, ja jos joku tulisi siitä urputtamaan - no, sanotaanko että tuo henkilö kokisi pitkän ja tuskallisen kuoleman.

# miten nää viestit on täällä pidempiä ko muissa ropeissa. XD #

[mammutti]

Naisen astellessa suihkulähteen luo ja puhuessaan dinosaurukselle, Cynder kohotti päänsä vedestä pois. Kirkas vesi valui sen huulien yli, kun uros katsoi vampyyriä vihreillä silmillään tutkivasti. Lipaisten kielellään märän alahuulensa kuivaksi, se virnisti pedonhampaillaan, jotka selvästi erottuivat sen kasvinsyöjän kehosta.

"Mutantit ja verenimijät kuuluvat samaan lahkoon. Emme kumpikaan ole sitä, mitä alunperin olimme",
Pedontappaja naurahti pienesti ja käänsi katseensa vedenpintaan. Siitä heijastui lamppujen hennossa valossa uroksen naama ja siinä kiinni olevat metallinpalat. Niin paljon oli muuttunut entisestä elämästä, mutta Cynder ei tiennyt pitäisikö siitä olla iloinen vai surullinen.

Vampyyrin ottaessa nenäliinan esille ja pyyhkiessään sillä suutaan, uros ei voinut muuta kuin virnistää. Ainakin nainen oli hieman sivistyneempi ruokailutavoiltaan, kun eräs toinen verenimijä, jonka uros tiesi.
"Eipä tuo haittaa, kunhan et edes tyhmyyksissäsi ajattele juovasi minusta",
Cynder totesi ja vilkaisi sivusilmällä toista. Nainen oli kaunis, sitä ei voinut kieltää. Tosin kauneimmat kukat pistävät terävämmin kuin muut.

[sulka]

"Oh, vertaat minua sinuun ? Tämä alkaa lähennellä jo loukkausta. Minä en sentään ole hyllyvä kasa joka lyllertää neljällä jalalla." Cerise murahti tylsästi, tietäen että leludino puhui totta. Verenimijä, se hän oli. Terävät kynnet hipaisivat huulia, kunnes käsi siirtyi jälleen sivulle. Hän oli pelkkä kansalainen, ja käyttäytyi kuin kuningatar. Oliko se ylpeyttä, vai mitä ? Nainen palasi kuitenkin maanpinnalle, antaen kovan kuorensa jälleen paikkautua.

Kaikenlisäksi toinen uskalsi vielä virnistellä. Hmph, hänhän tekisi mitä haluaisin.
"Sitä en ole kokeillutkaan, mutten halua herätä eräs aamu mutantiksi muuttuneena, joten pysyttelen mieluummin ihmisissä." Kirsikka totesi, laskien kätensä valkoisen hameen päälle, nostaen toista kulmaansa.
"Hm. Nähtävästi sinä olet dinosaurus, mutten ole kuullut vielä nimeäsi, otus." vampyyri tuhahti, lisäten kuitenkin vielä loppuun otuksen, ettei kuulostanut ihan pehmeäpäiseltä typerykseltä. Huokaus karkasi huulien välistä ja nainen istahti vesilähteen reunalle ristien kätensä. Katse vaipui maahan ja hiukset valahtivat hieman eteenpäin sivuprofiilin peitoksi. Hän ei pitänyt tuijotuksesta.

# lyhyttä. #

[mammutti]

Cynder ei reagoinut toisen loukkaukseen ulkoisesti, mutta sisäisesti sanat sattuivat. Olihan uros toki kuullut loukkauksia paljonkin, mutta viime aikoina se oli ottanut niistä liiaksi itseensä. Johtui varmaan siitä, että kaupungin lähellä kasvit olivat happamia ja lihapuodin takakujalla oli ollut päivän vanhoja jänteitä ja nahanpalasia pussissa. Pelkkä ajatuskin siitä, mitä pasuunasaurus oli tehnyt, sai sen värähtämään tahtomattaan. Toisaalta, ruokaa ei ollut eläimen aina helppo löytää ja kaikki piti käyttää hyödyksi. Silti dinosaurus ei hevillä antanut anteeksi itselleen, jonka takia toisten sanat sattuivat enemmän mitä normaalisti.

"Otukseksi sinä minua silti varmaan kutsut, joten nimelläni ei ole suurta merkitystä",
uros totesi tyynesti ja kallisti päätään. Nainen oli ihan mielenkiintoinen, ei siinä mitään, mutta ihmisiin tai ihmisentyylisiin olentoihin ei kannattanut luottaa helposti. Vampyyri saattoi olla yhteyksissä johonkin suurempaan juttuun, joka saattaisi olla kaveerannut vuosia sitten olleen laboratorion kanssa. Koskaan ei tiennyt kuka vieras juttukaveri oikeasti oli.

"Pedontappajaksi minua sanotaan, vaikka otus olenkin. Mutta onko Mustalla Ruusulla nimeä?"
Cynder kysyi leppoisasti hymyillen. Koko nimeään se ei sanoisi naiselle, ellei tämä myöhemmin osoittautuisi luotettavaksi. Tosin, tapaisivatko he enää tämän pimeän yön jälkeen oli mysteeri.

[sulka]

"Taidat olla oikeassa", nainen tuhahti nostaen katseensa dinosaurukseen. Toisella oli jonkinlainen ketju kaulassaan, sekä päähän oli kiinnitetty jonkinlaisia metallilaattoja. Hännässä oli myöskin samankaltaisia, ja vampyyri nosti kulmiaan hieman miettien samalla mitenköhän nuokin olivat paikoilleen joutuneet.

"Pedontappaja, hm. Musta Ruusu ? Ooh, älä turhaan minua sillä nimellä kutsu, kutsu minua.. Kirsikaksi." Cerise sanoi kierosti hymyillen, räpäyttäen silmiään sievästi. Jäänsiniset silmät lukittautuivat dinosauruksen omiin, tuijottaen tätä läpitunkevasti. Yht' äkkiä vampyyri kääntyi, katsahtaen veteen.
"Nämä kesäillat ovat kuumia, toivottavasti syksy tulee pian." nainen hymähti, kaivaen hameensa taskusta viuhkan. Välillä tuntui että tämän hameen taskuihin mahtui vaikka mitä, eivätkä taskut edes mitenkään paistaneet esilläolollaan. Tottuneesti Kirsikka avasi viuhkansa hyvin nopeasti, alkaen sitten leyhyttelemään sillä ilmaa kasvoillensa. Nainen työnsi sirot jalkansa kylmään veteen, sulkien samalla silmänsä. Kuitenkin silmät avautuivat pian yhtä nopeasti kuin musta viuhka.
"Mistä olet saanut nuo metalliset laatat ?" Cerise kysyi, ajatellen että leludinolla oli käynyt tuuri hänet tavatessaan. Hän ei ollut nälkäinen, vaan.. hm, mikä sana se olikaan.. aivan, hyvällä tuulella.
"Kai tiedät että sinulla olisi voinut käydä huonompikin onni tavatessasi minut ? Voin sanoa etten ole mikään kiltti täti joka jakelee päivisin lapsille kukkia. En edes kestä päivänvaloa", Musta ruusu tuhahti sivellen kynsillään toista kättään.

# aar, ihana tuo Musta ruusu. pääsi lempinimiinkin, rakastuin siihen. X'DDD #

[mammutti]

"Kirsikka",
uros sanoi puoliääneen, tunnustellen nimeä suussaan. Nimi heläytti heti sen mieleen ajatukset syvästä rakkaudesta ja jonkin suuremman kaipuusta. Kuka ikinä olikaan nimennyt vampyyrin aikanaan, oli osoittanut nimellä suurta rakkautta ja hellyyttä toista kohtaan. Cynder hymyili sisäisesti, nimi ei oikein sopinut sen mielestä naisen tämän hetkiseen tilanteeseen. Kirsikankukat olivat kauniita, hentoja ja niitä piti varjella koko sydämellään, sillä ne eivät itse osanneet kohdata tätä maailmaa kunnolla. Sen sijaan nainen osasi selvästi ottaa sen mitä tarvitsi, joutumatta edes luopumaan viehkeydestään. Piikeillä varustettu ruusu tuo oli, ei mikään hento seinäkukka.

Toisen mainitessa syksyn, Pedontappaja sulki silmänsä. Syksyn jälkeen tuli aina talvi. Vaikkei talvi ollutkaan kaupungin lähellä niin kova ja raaka mitä vuorten takana kauempana, se sekoittaisi pasuunasauruksen ravinnonhankinnan ja se joutuisi kai taas varastelemaan ihmisten jätteistä lisäravintoa puiden kaarnojen lisäksi. Siitä uros ei pitänyt lainkaan.

Vampyyrin mainitessan Cynderin metallilaatat, uros raotti silmiään ja vilkaisi toista tarkemmin. Toivottavasti naisella oli vain liian utelias mieli, eikä sillä ollut mitään muuta mielessä.
"Sain ne tavallaan pakolliseksi lahjaksi",
se totesi tyynesti ja laski päänsä taas vedenpinnalle juodakseen. Kielen kauhoessa vettä, se ei voinut olla vilkaisematta naisen siroja jalkoja ohimennen.
"Kyllä minä teidät vampyyrit tiedän. Vielä en ole kohdannut luonteeltaan hellää verenimijää täällä ollessani tai sellaista joka olisi hypellyt innoissaan varjoissa auringon helottaessa taivaalla",
Pedontappaja totesi ja nosti päätänsä, antaen ylimääräisen veden valua pois leuasta.
"Sinä sentään olet osoittanut jotain naisellista sivistyneisyyttä tähän mennessä tapaamiini verrattuna."

[sulka]

"Kyllä. Cerise oikeastaan. Se on ranskaa ja tarkoittaa kirsikkaa", nainen sanoi, nostaen jalkansa vedestä. Hän käveli kauemmas, vehreän puun luo ja poimi sieltä vaaleanpunaisen kukan, katsellen sitä hiljaisena. Sitten vampyyri raotti huuliaan ja puhalsi kukan lentoon, niin että yötuuli tarttui siihen kuljettaen sitä kauemmas. Mustat hiukset hulmusivat tuulessa, kunnes tuuli rauhoittui ja lopulta lakkasi kokonaan. Yht' äkkiä nainen nousi varpailleen, alkaen tanssia hiljaisesti, silmät suljettuina. Nuorempana tuo oli harrastanut balettia, eikä hän ollut unohtanut mitään. Kädet ja jalat kulkivat harmoniassa, liikkuen hennosti ja sirosti, sillä välin kun nainen itse oli menneisyydessä. Sileät kädet silittivät lapsen poskea, ja päässä kaikui lempeällä, rauhallisella äänellä vain yksi sana.
'Kirsikankukkani, kirsikankukkani..'

Tanssi kuitenkin loppui kuin seinään kun Cerise havahtui todellisuuteen, katsahtaen dinosaurusta paheksuvasti. Hän ei olisi halunnut toisen näkevän äskeistä, ja istuutui jälleen suihkulähteen reunalle laskien jalkansa taas veteen ja huljutellen niitä.
"Pakollinen lahja ei kuulosta hyvältä. Helliä vampyyreja ei enää taida ollakkaan, kukaan ei halua olla heikko hellyydellään", Kirsikka vastasi tuijottaen toista suoraan tämän vihreisiin silmiin.
"Mutta entäpä sinun oikea nimesi ?"

[mammutti]

Toisen kävellessä poimimaan kukan ja puhaltaen sen lentoon, Cynder kääntyi katsomaan häntä tarkemmin. Kun toinen alkoikin äkkiä tanssia, uros räpsäytti silmiään ja seurasi intensiivisesti toisen liikkeitä. Tuntui siltä kuin tunnelma ja aika olisi äkkiä jähmettynyt ja ainut elävä olento koko maailmassa oli vain Cerise. Ilman pystyi melkein nähdä väistyvän hänen käsiensä sulavien liikkeiden edestä. Katsellessaan lyhyttä esitystä Pedontappaja muisti missä oli kerran aikaisemmin kokenut samanlaisen tunteen. Juuri ennen kuin Spinosaurus oli iskenyt hampaansa kiinni pasuunasaurukseen, sen askeleet olivat äkkiä muuttuneet sulaviksi ja ajattomiksi. Silloin Cynder ymmärsi miksi kasvinsyöjän viimeisiä hetkiä sanotaan yleensä kuoleman tanssiksi.

Kun nainen palasi suihkulähteen luo, Cynder säpsähti hereille ajatuksistaan ja se alkoi painautua makuulle yöilman viilentävän kivireunan viereen. Toisen katsoessa Pedontappajaa suoraan silmiin ja kysyessään toisen oikeaa nimeä, uros värähti hieman. Vampyyrin silmät olivat kuin kristallit, ajattomat timantit, jotka eivät mene rikki ennen kuin koko maailma kääntyy.
"Pedontappaja on ensimmäinen ja ainoa nimeni. Ei otuksille yleensä anneta ylimääräisiä nimiä. Ne kuuluvat ihmisille, jotka haluavat erottua",
se vastasi ja painoi päänsä maata vasten. Jos Cerise vielä utelisi enemmän, Cynder saattaisi lähteä liikuskelemaan muualle. Vapauttaan se ei vaarantaisi yhden Mustan ruusun takia.

[sulka]

# aar rakastan sun kirjotustyyliä. D8 #

"En usko tuota, mutta jos kerran haluat pysyä 'Suurena tuntemattomana', niin siitä vain", Cerise tuhahti, siirtäen katseensa jälleen veteen. Uutta vettä ryöppysi vanhan tilalle, korvaten tämän. Nähtävästi dino alkaisi pian nukkua, tai sitten se vain lepäsi. Ajatukset lipuivat ajattomuuteen, ja pian mielikin vyöryi mukana. Lähiaikoina nainen oli nähnyt tarkkoja väläyksiä menneisyydestään, ja ehkäpä nyt tulisi jälleen yksi niistä.

'Lapset, tulkaa sisälle !' kuului ääni talosta, ja lapsijoukko ryntäsi sisälle, jossa äiti ja isä seisoivat vierekkäin vakavina.
'Asia on nyt niin, että isi muuttaa pois, ja Hrye, Jackson ja Michael muuttavat isin mukana,' äiti sanoi hiljaa, kuin tällä olisi ollut kurkku kipeänä. Pieni tyttö, Cerise, seisoi järkyttyneenä paikallaan. Vihainen mulkaisu kävi isässä, ja tyttö juoksi tämän luo alkaen lyödä nyrkeillään tämän jalkoja, kunnes vaipui maahan itkien.
'Tämä on isin syytä, isin syytä että sisko ja veljet lähtee! Vihaan isiä!' pikkutyttö kirkui kyynelten poltellessa poskilla, kun tummatukkainen äiti tuli ottamaan itkevän Kirsikan syliinsä. Seuraavana päivänä tyttö seisoi talon kynnyksellä orpona, tuijottaen paikalta pois kaasuttavaa autoa. Takapenkillä olevat Hrye, Jack ja Mich vilkuttivat viimeistä kertaa puolisiskolleen.
'Tämä on isin syytä.' tyttö totesi haikeana, istuen sitten kynnykselle.

Nainen palasi todellisuuteen, hengähtäen syvään. Hrye, Jackson ja Michael. Kaikki riistetty häneltä, miksi ? Isä oli lyönyt äitiä, mutta äiti rakasti isää eikä halunnut tämän lähtevän ja ottavan mukanaan lapsia. Rakkaus ei koskaan auttanut, sen Cerise oli oppinut pienenä.

[mammutti]

Cynder painoi päänsä tiukemmin maata vasten. Jos vampyyri olisi tiennyt sen aikaisemmat kokemukset täällä Tuonpuoleisessa, hän ei olisi yhtään ihmetellyt uroksen varautuneisuutta ihmisiä ja ihmisentyylisiä olentoja kohtaan.
"Jokainen saa uskoa mitä haluaa",
se sanoi hiljaa ja katseli ympärillä olevaa kaupunkia.

Täällä suurinosa ihmisistä asui. Päiväsaikaan tori oli täynnä erilaisia, elämäänsä tyytyväisiä tai tyytymättömiä persoonia, jotka kaikki kumminkin olivat yhdessä asiassa täysin samanlaisia. Kun kyseessä oli oma henki ja sen puolustaminen, he eivät pelänneet käyttää kovia otteita. Näin se oli jokaisen elävän olennon kohdalla, mutta ihmiset olivat vieneet tämänkin muita olentoja pidemmälle. He nimittäin ajattelivat tulevaisuutta ja suunnittelivat omaa puolustautumistaan etukäteen. Joko varaamalla haulikon eteiseen tai koittamalla luoda jotain, joka puolustaisi niitä niiden puolesta henkeen ja vereen.

"Asutko sinä tässä kaupungissa?"
Uros äkkiä kysyi. Kysymys vain tuli jostain sen mieleen, eikä se edes ajatellut sen enempää kysyessään sen. Cynder heilutteli häntäänsä hiljalleen. Yö oli yllättävän rauhallinen kasvinsyöjälle, vaikka se makoili verenimijän vieressä. Tosin, olihan se sitä aikaisemminkin tehnyt.

#Kiitos, kiitos... *heiluttaa prinsessatyylillä kättään* Palvokaa minua. xD Sori, saan aina hirveät ihkutuskohtaukset, jos joku kehuu minua ja lopuksi se muuttuu ylinäyttelemiseksi. XDD Sinäkin kirjoitat ihanan mieltä ravitsevasti. Tyksin tuota menneisyyskohtaa. ^_^

Lisäksi repesin tuolle "Suuri Tuntematon". Se on Maa aikojen alusta. XDDD#

[sulka]

# onko ? X'DD voi ei. #

Yö alkoi jo loppua, se oli mennyt liiankin nopeasti. Vielä oli pimeää, mutta parin tunnin päästä naisen olisi pakko lähteä lepäämään.
"Ei, en minä asu täällä. Minä asun kylässä, joka on hieman kauempana. Tosin en vietä siellä aikaani, mutta siellä nukun. Muuten en siellä oleilekkaan, illalla lähden pois." Cerise vastasi, miettien kuinka ironista tämä olikaan. Nykyään hän nukkui päivät ja valvoi yöt, ennen hän oli tehnyt täysin samoin, mutta oli tosin ollut ihminen. Paitsi yöllä hän ei ollut tehnyt samoja asioita, vaan käynyt clubeilla tanssimassa ja juomassa. Nyt hän vain kulki yöllä, joskus saattoi syödäkkin. Joskus vain istui auringonnousuun asti tai käveli ja käveli kunnes jalkoja särki liikaa. Hänellä ei ollut mitään sisältöä elämässään, vaan pelkkää tyhjää. Tosiaan, hän saattoi tavata toisia henkilöitä, mutta vain harvoin. Tämäkin leludino oli uusi tuttavuus pitkästä aikaa. Tai edes minkäänlainen tuttavuus. Tosin, hän ei saisi ajatella näin. Hän ei tarvinnut ystäviä, eikä ketään. Hän pärjäsi yksin, lannistuessaan nousi aina uudelleen kuin maahan poljettu kukka. Hänen oli pakko, ettei joutuisi petetyksi tai.. ettei hän joutuisi jälleen pettymään. Ettei häntä vahingoitettaisi enää ikinä.

"Missä sinä asut ?" Kirsikka kysyi, siristäen silmiään. Ei häntä oikeasti kiinnostanut, tämä oli vain sitä normaalia näyttelemistä, kunnes esirippu laskeutuisi kaksikon lähtien eri teille. Ihmisenä hän oli antanut vääriä puhelinnumeroita, flirttaillut mutta jättänyt nuo miesparat heti sen tapaamisen jälkeen. Pyytänyt numeroa, muttei ollut koskaan soittanut. Suojellut sydäntään, kuten vampyyri itse kuvaili silloin. Hän oli etsinyt herra Nyt Oikeaa, muttei ollut löytänyt. Aivan, täydellisen yksinkertaista. Hän ei tarvinnut ketään, ei ollut tarvinnut ikinä. Hänen isänsä oli hylännyt hänet, sanonut ettei halunnut nähdä omaa tytärtään. Ja Cerise oli vannonut kostavansa. Hän haluaisi lävistää isänsä miekalla, tappaa tämän hitaasti ja tuskallisesti, seurata tämän kitumista samalla katsellen vierestä kuinka tuo menettäisi elämänsä hänen edessään, hänen kädestään.

# .. ei se oo sadisti. D8 #

[mammutti]

Cynder nyökkäsi toisen vastaukselle. Ehkei kaupungissa asuminen sopinut vampyyreille, vaikka paikka olikin verenimijöille kuin paratiisi ruuan suhteen. Pedontappaja oli itsekin joutunut toteamaan, että ihmiset eivät uhatuiksi tullessaan olleet mitään helpoimpia vastuksia.

Tuonpuoleisessa liikkui vaikka mitä olentoja, mutta silti ihmiset tuntuivat pitävän tätä paikkaa suurimmaksi osaksi pystyssä. Koko kaupunkiakin taisi pyörittää joku ihmeen mies, josta kukaan ei tuntunut tietävän mitään tai sitten kukaan ei tahtonut puhua hänestä. Tosin, monikaan ihminen ei ollut puhunut pasuunasauruksen kanssa. Kahdesta syystä: joko ne juoksivat sitä pakoon tai se juoksi niitä.

"Asun vähän missä sattuu. Nyt olen viihtynyt tämän kaupungin lähiluonnossa, mutta päiväksi olen siirtynyt nukkumaan kauemmas",
uros vastasi ja huiskautti häntäänsä. Sitä väsytti hieman, sillä se oli koittanut herätä aikaisemmin mitä yleensä, koittaen päästä takaisin normaaliin rytmiin, eli että yöllä nukutaan ja päivällä valvotaan.
"Tähdet ovat nyt kauneimmillaan",
pasuunasaurus tokaisi ja katsahti ylös. Kimaltelevat pisteet täyttivät koko taivaan, mutta kaupungin uudemman osan valot himmensivät niiden loistoa. Kauempana olevilta vuorilta tämä näky olisi ollut todella kaunis.

MUOKS://

#Anteeksi, mutta otan Cynderin nyt irti täältä. En ole itsekään ollut mikään aktiivinen, mutta en halua pelejä roikkumaan, joten pai. ^_^#

Cynder katsoi tähtiä, mutta äkkiä se tunsi oudon väristyksen kulkevan pitkin kehoaan. Uros katseli hieman hermostuneesti ympärilleen ja nousi ylös.
"Anteeksi, mutta minun on nyt parempi palata takaisin sinne minne kuulun",
uros nyökkäsi pahoittelevasti ja hätkähti lasinrikkoutumisen ääntä, joka kuului jostain läheltä.
"Näkemiin, Musta Ruusu, näkemiin",
pasuunasaurus sanoi ja lähti juoksemaan kahdella jalalla pois torilta, kadoten vielä hetken kestävään pimeyteen.