Haamujen yö [off]

[Darkness X]

[Joo, en tiedä, mistä ton nimen keksin... 8) Saalistaja tänne Ashleynsa kera, kiitos. ]

Kylä oli todella hiljainen. Itse asiassa oudon hiljainen, Arden ajatteli kävellessään, tai pikemminkin lipuessaan äänettömästi soraisella tiellä. Hän oli tarkkaillut kylää koko päivän varjoisan kadun nurkkauksesta ja silloin se oli suorastaan vilissyt elämää... tai oikeastaan epäelämää, sillä kuten Arden oli ymmärtänyt, kaikki täällä olivat kuolleita. Joka tapauksessa paikka oli ollut täynnä erilaisia olentoja, joista jotkut näyttivät ystävällisiltä ja jotkut hieman vähemmän ystävällisiltä. Vaikka Arden ei normaalisti ollutkaan mikään pelkuri, hän ei ollut uskaltanut näyttäytyä kaduilla ennen pimeää, sillä kuten sanottua, kaikki olennot eivät luultavasti olisi yhtä ystävällisiä kuin Wiikuna, jonka hän oli tavannut hautausmaalla.
Arden huokaisi ja pysähtyi epämääräisen ja nuhjuisen näyteikkunan eteen katsomaan itseään. Uskottava se on, hän ajatteli raskaasti katsellessaan vitivalkoisena hohtavaa kuvajaistaan. Minä olen haamu. Arden toivoi, että olisi sittenkin päättänyt astua kaduille päivällä. Silloin häneen ei ainakaan olisi niin helppo kiinnittää huomiota. Ja silloin minusta ei ehkä tuntuisi, että joku tuijottaa minua...

[saalistaja]

[[Vihdoinkin täällä.]]

Tosiaankin. Ardenin tunne ei ollut aivan perätön.
Ei niinkään haamulta näyttävä vaaleatukkainen tyttö oli pysähtynyt erään talon kulmalle ja huomattuaan hohtavan hahmon hän oli pysähtynyt hiljaa paikoilleen. Hämmentyneeltä näyttävä Ashley oli lipunut parin talon läpi itsekseen ajatellen ja vaitonaisesti ympärilleen katsellen. Tultuaan suoraan puisen talon kulman läpi oli gootti havainnut toisen kulkijan. Haaleat epätodelliset silmät tuijottivat hiljaa Ardenia. Tyttö ei liikahtanutkaan. Hiljaa itsekseen hän mietti, että oliko toinen kenties haamu. Vaiko jokin pahempi. Ash ei tiennyt haamujen ikää täällä tuonpuoleisessa, eikä tiennyt, voiko niitä tappaa mitenkään, mutta piti silti olla varovainen. Haamu astahti hitaasti eteenpäin ja katseli kysyvällä sävyllä toista. Vaaleatukka ei oikein tiennyt, mitä tehdä. Ashley ei varsinaisesti hohtanut pimeässä, hänestä ei saanut mitenkään selville, että oliko hän haamu. Paitsi, tietenkin, koskemalla.

[Darkness X]

Arden käännähti nopeasti vaistotessaan liikettä takanaan ja yllättyi nähdessään nuoren tytön, jota ei taatusti voisi sanoa ainakaan täysi-ikäiseksi. Tyttö oli aivan hiljaa, eikä sanonut mitään. Ardenista tuntui, että hänen pitäisi sanoa jotakin, joten hän kysyi: "Tuota... hei. Mitäs sinä täällä tähän aikaan teet?" Arden ihmetteli, miksi tyttö tuijotti häntä niin, eikä hänelle tullut edes mieleen, että se saattaisi johtua hänen valkoisesta ja läpikuultavasta ulkomuodostaan.

[Plääh. Kökköä :/ Sori myös lyhyt viesti.]

[saalistaja]

Ashley ei kyennyt liikkumaan mihinkään, joten hän vain tuijotti hiljaa tuota vierasta ja outoa yössä kuultavaa hahmoa. Tytön silmät suurenivat aavistuksen, kun Arden käännähti ympäri ja huomasi hänet. Haamu ei kuitenkaan hätääntynyt, koska tiesi, että toinen ei voisi koskea häneen. Vaaleatukka kallisti hivenen päätään toisen sanoille ja jäi kuuntelemaan outoa tyhjää kaikua, jonka ne jättivät jälkeensä. Goottityttö ei aluksi tajunnut sanoa mitään, joten säpsähtikin sitten ankarasti tajuttuaan asian.
"A-ah .. Minä tuota .. m-minä", haaleasilmä änkytti vilkuillen hermostuneesti ympärilleen.
"Minä .. En tiedä." Ashley käänsi ujon ja samalla jotenkin lasittuneen ja tyhjän katseensa Ardeniin.

[Darkness X]

[Anteeksi, että kesti.]

Kuullessaan tytön hermostuneet sanat Arden rypisti kulmiaan ihmetellen, miten on mahdollista olla jossakin tietämättä kuitenkaan, mitä tekee siellä tai miksi. Hänestä hiljaisuus oli erittäin vaivaantunut, etenkin, kun tyttö yhä tuijotti häntä noin. Haamu oli jo aikeissa kysyä, mikä ihme hänessä saattoi olla niin ihmeellistä, että sitä oli tuijotettava herkeämättä, kunnes sattui vilkaisemaan jalkojaan.

Tietenkin. Nythän on yö.

Arden ei voinut olla hämmästelemättä tyhmyyttään nähdessään läpikuultavan ja valkoisen ruuminsa. Miten ihmeessä hän oli voinut unohtaa niinkin merkityksellisen asian, vaikka se oli juuri muuttanut hänen elämänsä - tai tarkemmin ottaen kuolemansa - täysin? Arden nosti läpikuultavinakin vihreiden silmiensä katseen takaisin tyttöön ja ajatteli sanoa jotakin. Hän vain ei kuollakseenkaan keksinyt, mitä.

[Kylläpäs peli eteneekin nopeasti ]

[saalistaja]

[[No, ei se haittaa. Ei ole kiire mihinkään 83]]

Ashley jäi tuijottamaan silmät jotenkin luvattoman suurina toisen läpikuultavuutta.
Vaaleatukka kietoi kätensä ympärilleen ja keikahteli hieman paikoillaan. Hiljaisuuden jatkuessa tyttö laski katseensa maahan ja jäi tuijottelemaan omia jalkojaan. Hetken päästä hän sai kuitenkin jotain järkevää suustaan.
"Olen Ashley Kisha", maiharijalka sanoi hiljaa, mutta kuitenkin tarpeeksi kuuluvasti Ardenille. Ilmeettömät silmät kääntyivät takaisin Ardeniin.
"Sinä olet haamu." Se oli jotenkin tyhmän kuuloista noin totemuksena, olisi varmana pitänyt kysyä asiaa, mutta ei se Ashia haitannut. Tyttö ei edelleenkään liikkunut senttiäkään mihinkään suuntaan ja jatkoi pohjatonta tuijottamistaan. Ehkä vähän häiritsevää, mutta minkäs teit, eihän kukaan voinut vaikuttaa mitenkään häneen.

[Darkness X]

Tytön saadessa vihdoinkin sanottua jotakin ymmärrettävää ei Ardenkaan voinut enää olla hiljaa.
"Arden Lee", hän sanoi ja hymyili hiukan, "sanotaan joskus myös Harmaaksi Vaeltajaksi. Tai ainakin sanottiin."
Loppu tuli hieman katkerasti, vaikka Arden ei sitä itse huomannutkaan. Luultavasti sävy johtui vain kaipuusta tavalliseen maailmaan ja elämään. Tämä paikka oli täynnä kysymyksiä siinä missä vastaukset taas puuttuivat, eikä Ardenilla ollut tietoakaan, mistä hän jatkaisi seuraavaksi.
Toisen puhuessa jälleen ja vieläpä noin suoraan Arden kohottautui yllättyneenä ja tukahdutti saapumaisillaan olleet kyyneleet. "Niin kai olen, ainakin luulisin olevani. Saavuin nimittäin vasta noin pari päivää sitten." Hiljaisuuden ja tuijotuksen yhä jatkuessa hän jatkoi varovaisesti. "No, entä sinä?"

[saalistaja]

Ardenin viimeisen kysymyksen jälkeen Ashley vain tuijotti hetkisen aivan hiljaa toista.
Hieman vino ja tulkitsematon hymy koristi tytön kasvoja. Vaaleatukka otti viimeisetkin askeleet toisen luokse maiharien kolahdellessa kiviseen katuun saaden aikaan onton kaiun tyhjällä kadulla. Gootti pyyhki hymyn hitaasti kasvoiltaan ja käänsi sitten katseensa näyteikkunaan, josta hän pystyi näkemään oman kuvajaisensa, joka näytti aivan normaalilta. Ash vilkaisi kysyvästi Ardenia, kuin tarkistaen, että toinen katsoo häntä ja ojensi sitten kätensä kohti likaista lasia. Tytön kalmankalpeat sormet ikäänkuin pysähtyivät koskettamaan lasia, mutta nopeasti norjalainen työnsi kätensä lasin läpi ranteeseen asti. Suuret silmät kääntyivät katsomaan toista.
"Taidamme kuulua samaan luokitteluun", Ashley sanoi aivan kuin pahoillaan asiasta ja veti sitten kätensä pois värähtäen, aivankuin se olisi tuntunut jotenkin inhottavalta. Samalla musta hansikas valahti ja paljasti syvät arvet, jotka suorastaan paistoivat valkeista käsistä. Tyttö veti nopeasti hansikkaan paikoilleen ja piilotti kätensä selkänsä taakse.
Arvet. Ne muistuttivat liikaa menneisyydestä. Varsinkin, kun ne ovat itse tehtyjä.

[Darkness X]

Kun Ashleyn sormet lävistivät noin helpon näköisesti likaisen näyteikkunan lasin, Arden henkäisi tahtomattaan melko terävästi. Arden ei tiennyt, miksi, sillä olihan hän itsekin kulkenut hautakiven läpi saavuttuaan Tuonpuoleiseen. Kohtaus kuitenkin näytti jostain syystä järkyttävämältä, kun sitä katsoi ulkopuolisena.

Ashleyksi itsensä esitelleen tytön puhuessa jälleen Arden nyökkäsi verkalleen. "Niin taidamme." Harmaana Vaeltajanakin joskus tunnettu olento tuijotti Ashleyta yrittäen nähdä tämän lävitse likaisen talon, jonka seinämää peittivät lukuisat kirjoitukset. Hän näki kuitenkin vain tavalliset, hoikat ja kiinteän näköiset kädet, jotka juuri olivat laskeutuneet alas. "Mutta sinä et näytä yhtään haamulta", Arden huomautti ja katsoi kysyvästi tyttöä aivan kuin elätellen pientä toivonkipinää siitä, että tämä tietäisi keinon muuttua normaalin näköiseksi. Hänen katseensa osui jälleen Ashleyn käsiin ja hän huomasi jotakin. Käsien laskeutuessa alas oli laskeutunut jotain muutakin. Pitkät, kyynärpäihin ulottuvat hansikkaat, jotka tytöllä oli kädessä, olivat valahtaneet alas paljastaen pahannäköiset ja pitkät arvet käsivarressa. Ne näkyivät vain hetken, mutta kuitenkin aivan tarpeeksi kauan, jotta Arden saattoi arvata, mistä oli kyse. Hän katsoi jälleen tyttöä kysyvästi, mutta ei sanonut mitään. Jos tyttö haluaisi kertoa jotakin, hänen olisi tehtävä se itse.

[saalistaja]

Ashley hymähti ilottomasti toisen toteamukselle ja käänsi katseensa katkerasti omaan kuvajaiseensa, joka heijastui likaisesta lasista. Tyttö oli huomannut kysyvän katseen, mutta sivuutti sen.
"Ei kaikki olekkaan aina sitä, miltä se näyttää."
Hetken Ash pysyi hiljaa tuijottaen heijastustaan, mutta keksi sitten huvikseen kokeilla erästä asiaa. Tyttö räpäytti silmiään ja katosi. Pian hän kuitenkin ilmestyi taas näkyviin Ardenin selän takana. Vaaleatukka kurtisti kulmiaan. Tuota hän ei ollutkaan ajatellut aikaisemmin. Aivan täysin muun maailman pois sulkeneena Ashley muutti hetkeksi vasemman kätensä kiinteäksi ja kosketti kivisen talon viileää pintaa.
"Hmh. Luulen, että sinäkin osaat tehdä näin", hän sanoi siirtäen katseensa taas Ardeniin. Käsi muuttui taas lävitsementäväksi ja laskeutui alas. Haaleat silmät katsoivat mietteliäästi toista.
"Miten sinä kuolit?"
Tuo ei luultavasti olisi mikään hyvä kysymys, ainakin se kuulosti kovinkin oudolta, mutta Ash halusi tietää, miten Arden siihen reagoisi. Katse laskeutui maahan, kun gootti muisti rekan kirkkaat valot.

[Darkness X]

Ashleyn kadotessa ja ilmestyessä äkkiä Ardenin taakse tämä hätkähti ja käännähti sitten nopeasti ympäri. Hänestä oli aina tuntunut erittäin epämukavalta olla selin johonkuhun, etenkin sellaiseen, jota hän ei tuntenut. Vihreät silmät tuijottivat ymmyrkäisinä kuin pienen lapsen, miten Ahleyn sormet lähestyivät talon seinää, mutta pysähtyivät sitten juuri, kun niiden olisi pitänyt vajota läpi. "Miten sinä tuon teit?" Arden kysyi sen jälkeen ja kohotti samassa kulmiaan toisen seuraavalle lauseelle kysyen: "Tarkoitatko siirtyä paikasta toiseen tuolla tavalla vai koskettaa jotakin?"

Arden toivoi hartaasti, että jälkimmäistä, sillä se toisi hänet edes hiukan lähemmäs tavallisuuden tunnetta. Arden ei vieläkään ollut tottunut kunnolla uuteen ulkomuotoonsa ja epäili suuresti, ettei niin tulisi koskaan tapahtumaankaan.

Hän havahtui ajatuksistaan kunnolla, kun Ashley lausui suraavat sanat, jotka aivan kuin pysähtyivät ilmaan jättäen jälkeensä soivan hiljaisuuden. Tuon kysymyksen jälkeen Ardenin ajatukset olivat täysin sekaisin ja lausuessaan vastauksen hän vasta itsekin tajusi, miten asiat olivat.

"Oikeastaan... en tiedä."

[saalistaja]

[[Uwah. Anteeksi jumitukseni o___ò]]

Tyttö nosti katseensa Ardeniin.
Ensimmäiseen kysymykseen Ashley ei osannut tai halunnut vastata. Toinen kysymys sai hänet kohottamaan kulmiaan ja kohauttamaan olkiaan.
"En tiedä. Molempia, mahdollisesti. Minä ainakin - ilmeisesti - pystyn."
Vaaleatukka jäi hetkeksi katselemaan omaa kuvajaistaan, joka heijastui likaisesti lasista. Kalpea kuvajainen katsoi takaisin haaleilla silmillään. Ash värähti tahtomattaan ja käänsi nyt katseensa toiseen.

Ardenin sanoille hän pudisti hitaasti päätään aivan kuin ei olisi uskonut.
"Se on hieman .. epäselvää minullekin. Luultavasti", tässä vaiheessa Ashley veti vapisevasti henkeä ja sulki silmänsä, "minä jäin rekan alle." Kalpea tyttö huokasi syvään ja veti hajamielisesti vaaleat hiussuortuvat pois silmiensä edestä. Muisto oli edelleen liian hankala käsiteltäväksi.

[Darkness X]

[Eipä tuo mitään... kuten huomaat, en minäkään mikään übernopea vastailija ole :>]

Ardenin huulet kaartuivat pieneen hymyyn hänen kuullessaan Ashleyn vastauksen. Hän astui lähemmäs seinää, kuitenkin niin, ettei ollut vaarassa vajota läpi.
"Mutta... miten siis tarkalleen ottaen?" hän kysyi jo hieman iloisemmin. "Riittääkö, että siirrän vain kättäni seinää kohti ja keskityn tarpeeksi paljon?"
Arden jäi tuijottamaan kysyvästi toista.

Ashleyn mainittua omasta kuolemastaan Arden käänsi katseensa pois hänestä. Hän oli nähnyt tytön silmistä, miten vaikeaa hänen oli ollut sanoa edelliset sanat, eikä Arden tahtonut näyttää siltä, että tuijottaisi häntä ahnaasti aivan kuin odottaen, milloin tämä purskahtaisi itkuun. "Hmm... olen pahoillani", Arden sanoi, kun ei keksinyt muutakaan, millä ilmaista osanottonsa. Hän oli hetken hiljaa ja sanoi sitten varovaisesti: "Minä... en tosiaankaan muista, miten itse kuolin. Oikeastaan..." Arden rypisti otsansa ja sulki silmänsä pinnistäen muistinsa äärimmilleen. Hän yritti keskittää mielensä hetkeen juuri ennen kuin oli huomannut makaavansa hautausmaalla. "...muistan, etten saanut henkeä ja... ihan kuin olisin vajonnut johonkin... ehkä..." Arden huokaisi ja hymyili hivenen surullisesti. "No, en tiedä... ehkä en koskaan saa tietää, mitä todella tapahtui."


[EDIT: Taidan vetää Ardenin pois kun peli kumminkin jumittaa sen verran ja inspiskin taitaa olla jossain kuusessa :] Kiitos kuitenkin pelistä ^^]

[saalistaja]

[[Ah, ajattelin itsekin ehdottaa sitä, meni minun osaltani aika pipariksi tämä. Anteeksi siitä ja kiitos pelistä]]