kadoksissa ? [offyy]

[pousi]

eli Saalistelija tänne, ja luulenpa että muutkin ovat yhtälailla tervetulleita? //

Ilta oli tummumassa, mutta tämäpä pieni kylä ei tainnut nukkua koskaan. Siellä täälä vilisi kulkukissoja koirat kannoillaan.
Indi käveli pitkin tietä tutkien uteliaana ympärilleen, viimein varmana siitä että hänet oltiin tainnutettu ja viety syrjäiseen maahan, josta kukaan ei tiedä. Totuus on tarua ihmeellisempi, sillä naisen pieni takaraivo ei ole vielä voinut käsittää kuolemaansa, ja sen seurauksia. Kuin käsikirjoitettuna, nainen väisti ohiviilettävää nuorta miestä saaliinsa kanssa, vähän matkaa perästä jolkotti hengästynyt kauppias joka ei tälläkään kertaa onnistunut saamaan sarjavarasta kiinni. Nainen tutki tuota miestä pitkään halveksuvalla katseellaan, kiinnittäen sitten huomionsa pienempään kojuun, jossa myytiin jonkinlaisia onnenkapistuksia. Hymähtäen Indi siirtyi vaivihkaa lähemmäs, ehkä uteliianaki. Ilmassa leijui mädäntynyt liha, sekä jokin aromikas mauste, se toi Indin mieleen laventelin sekä espanjan eloisat viiniviljelmät - hän alistui kohtaloonsa. olen kadoksissa.

[saalistaja]

[[ Saalistelijahan tulee ja muut ovat oikein tervetulleita ]]

Samaisen kojun vieressä, jonka läheisyydessä Indi liikkui, saattoi havaita pimeän syrjäkujan, joka syöksähti mustana seinän sisään, eikä näyttänyt mitenkään kutsuvalta. Rampa kulkukissa viiletti karkkuun pimeydestä ja rääkäisi mennessään kuuluvasti. Kukaan ei kuitenkaan kiinnittänyt siihen huomiota. Se oli hyvä puoli täällä kylässä, ihmiset eivät ainakaan välittäneet kovasti, mitä syrjäkujilla tapahtui joten siellä sai olla rauhassa. Yönmusta hahmo makasi kylmässä maassa ja tuijotti kohti kujan sisäänkäyntiä, se makasi hieman kauemapana, joten jos joku tulisi, tuo ei välttämättä havaitsisi ihmissutta heti. Valkoiset merkit kylläkin näkyivät pimeässä hyvin. Arethusa ei edes tiennyt, miksi se oli tullut tänne, eihän sen kannattaisi liikkua ylipäätänsä ihmisten ilmoillakaan, mutta ei täältä nyt sitten pääsisi poiskaan vähään aikaan. Kovin häiritsevää. Onneksi tänään ei olisi täysikuu, siitä sai murehtia muutenkin tarpeeksi.

[pousi]

Indi nosti yhden onnenamuleteista käsiinsä, tutkien sitä tarkoin.
Se oli myrkyn vihreä - aivan kuin naisen omat silmät. Kivi oli kaunis, ja kuulsi hieman lävitse soihtujen valossa, nainen hyväili sen karheita uurteita. Ajatuksissaan kömpelönä ihmisenä Indi pudotti amuletin, se kieri hieman kauemmas, pimeään.
-"Parempi olisi antaa se tänne !": korahti kauppias luoden naiseen murhaavan katseensa.
Indi ei vastannut, ei edes katsonut miestä päin, hän kumartui hieman ja siristi silmiään.
Valpas katse etsi riipusta - ei näkynyt. Nainen otti muutaman harha-askeleen pimeyteen, odottaen sitten hetken että pupillit laajenisivat hämärään tottuessaan.
-"AHAA"; nainen huudahti viimein, nopealla liikkeellä kurkottaen kohti kiiltelevää esinettä maanläheisyydessä. Ikäväkyllä nainen ei tiennyt pimeässä lymyilevästä pedosta - jonka kosteana kiiltelevää kirsua luuli amuletiksi.

[saalistaja]

Ihmissusi makoili tyytyväisenä maassa ja sulki hetkeksi silmänsä kiinnittämättä mitään huomiota ulkomaailmaan. Samassa sen verenpunaiset silmät räpsähtivät auki. Jokin vieri sen etutassujen väliin. Hämmentyneenä naaras katseli myrkynvihreää kiveä ja kallisti kysyvästi päätään. Mikä tämä oikein oli ? Aret ei kerinnyt miettiä asiaa sen kummemmin, koska jonkun askeleet tulivat pimeälle kujalle. Punainen katse kohtasi naisen, joka ei ilmeisesti ollut vielä havainnut petoa. Eh, tai ehkä ei sittenkään. Nimittäin tuo nainen huudahti jotain ja kappasi kiinni ihmissuden kirsusta. Siitäkös tämä säikähti ja pomppasi taaksepäin uikahtaen. Ei vitsi, tuohan meinasi varastaa sen nenun. Ihmeissään Arethusa katsoi naista. Se ei kuitenkaan näyttänyt yhtään vihaiselta, pikemminkin uteliaalta. Myrkynvihreä kivi oli kierinyt sen noustessa Aretin jalkojen mukana ja nökötti nyt kahden ison, mustan tassun välissä. Naaras vilkaisi amulettia ja sitten Indiä. Tuotako tuo haki ? Ihmissusi ei tajunnut siinä vaiheessa, että tämän pedon ulkonäkö saattoi säikäyttää Indin, joka ei varmaankaan ollut ennen nähnyt ihmissutta.

[pousi]

Napatessaan haukun kostean kirsun kätösiinsä nainen älähti ja kavahti taakseppäin. Indi silmäili ihmissutta pitkään, leukojen loksahtaessa auki hämmästyksestä.
-"m-minä. anteeksi vain"
Indi änkytti tuijottaen suurta elikkoa suoraan tuon verenpunaisiin silmiin. Nainen ei tiennyt halusiko justa karkuun, vai koskettaa ihmissutta kuin varmistaakseen sen aitouden. Vielä eläessään tuo oli lukenut kirjoja Kreivi Draculasta ja ihmissusista, senmuistasatuolennoista koskaan niihin uskomatta - kuoleman jälkeen sitä alkoi kummasti uskoa, kun niitä näki omin silmin. Indi huomasi sydämmensä pomppivan ennätysvaihdilla ja palan nousevan kurkkuun ihmissudet ovat verenhimoisia petoja hän oli lukenut, oli siis syytä varautua. Indi kavensi katsettaan hieman, vetäen huulensa viivaksi - rukoillen henkikultansa puolesta ääneti.

[saalistaja]

Aret mulkoili vähemmän tyytyväisenä tätä uutta tuttavuutta, mutta naisen pyytäessä vapisevalla äänellä anteeksi, sen ilme muuttui normaalin välinpitämättömäksi. Oli sentään kohtelias. Mitään puhumatta silmäili naaras hetken tätä kirsunvarastajaa. Hphm. Kuitenkaan sitten jaksamatta vihoitella se otti rennomman istuma-asennon ja kallisti korvaansa sivulle tuijottaen Indiä hiljaa. Kappas, toinen näytti pelkäävän. Jokin sykähti iloisesti Arethusan sisällä. Huomaamattaan se piti tuosta tunteesta, joka osoittautui toisten peloksi. Ihmissusi ei kuitenkaan antanut Indille aihetta pelätä lisää.
"Hmh, älä nyt siinä vain seiso", Arethusa tokaisi äänen jäljitellessä käskevää sävyä.
Iso etutassu siirsi varovaisesti amulettia naisen jalkoihin. Ottaisi sen ja häipyisi, ellei olisi jotain kysyttävääkin.
"Ole onnellinen, nyt on päivä."
Naaras luimisti korviaan vilkaistessaan kadulla paistavaa aurinkoa, onneksi se ei ylttänyt tänne varjoihin.

[pousi]

pousi said:

Ilta oli tummumassa, mutta tämäpä pieni kylä ei tainnut nukkua koskaan.

[/i][/quote] oli pakko huomauttaa mutta ei se nyt ole niin justiinsa : D //

Nainen nappasi amuletin kouraansa, juuri aikeinaan juosta mutta tulikin yllättäen toisiin aatoksiin, hän pujotti amuletin hameensa huomaamattomaan tasuun ja veti huulilleen ehkä pilkallisenkin hymyn.
-" Täälläpäin on kovin puheliaita koiria, vai saanko kutsua sinua nimeltäkin ? "
Nainen esitti kysymyksen, jonka joku ihmissusi voisi ottaa loukkauksenakin. Indi pelasi nyt riskipeliä hengellään, mutta ihmissusihan oli juuri sanonut ettei ollut syömässä Indiä illalliseksi.

[saalistaja]

[[ Oi, anteeksi, joku ei taaskaan muista alkutekstejä :'> ]]

Arethusa katseli toisen lähtemisaikeita viileästi, mutta nainen sitten päättikin jäädä härnäämään. Aijai, ei saa kiusata koiraa. Paha koira. Naaras ei kuitenkaan tehnyt mitään radikaalia, loihti vain kasvoilleen vinoon menneen virnistyksen, jossa pitkät kulmahampaat pilkahtivat näkyvästi huulien alta ja naurahti ontosti, mikä kaikui lähes tyhjällä sivukujalla selkäpiitäkarmivasti.
"Haukkuva koira ei pure, mutta tiedätkö pureeko puhuva koira." Se oli toteamus, ei varsinainen kysymys. Aret nousi neljälle jalalle seisomaan ja piti verenpunaisen katseensa Indissä.
"Haluatko koittaa ?"

[[Mhjuu, tästä tämä nyt lähtee sitten, kun on tuo vastapelurikin kadonnut. Kiitos kuitenkin]]

[pousi]

Kylmät väreet kävivät jälleen pitkin naisen selkä piitä. Hän taktikoi hetken, päättäen kuitenkin uhmata pelkoaan ja ehkä samalla sinetöiden kohtalonsa.
-"Minun onneksen olemme keskellä kylää, jossa yö on vilkkaampi kuin päivä - luuletko ettei kukaan riennä apuun jos minä huudan. Luulempa että kylä on täynnä apuun rientäviä miehiä - valmiina tappamaan pikku koiran ahdistelemassa kaunista naista ? "
Nainen antoi itserakkautensa kukoistaa, luoden samalla pahan katseen ihmissuteen.
-" Toisaalta... voisimme tehdä pienen sopimuksen."
Indillä oli ässä hihassaan, näin sievällä leidillä oli varmasti vaikeuksia tunkeilevan roskasakin kanssa, miksi hän ei siis "palkkaisi" henkivartiaa itselleen - keinolla millä hyvänsä.