Tuttua ja turvallista vai kenties jotakin muuta

[Jammu]

// Elikkäs demon tänne Jackin kanssa. :D

Julienille oli vieläkin hieman epäselvää se, mitä hänelle oli tapahtunut juuri ennen kuin hän oli joutunut tähän kummalliseen paikkaan. Mies oli ensin varmistanut, ettei paikka ollut Lontoota, eikä edes englantia. Myöskään ranska ei ollut kyseessä. Etsittyään ihmisiä joilta kysellä asiasta hän oli nähnyt kaduilla kävelevän kaikenlaisia joskin kummallisia otuksia. Tietenkin Julien aivoilla hän oli kehitellyt idean siitä, että hän oli unessa. Muutama päivä myöhemmin mies oli kuitenkin tajunnut sen käsittämättömän asian itsestään, hän janosi verta. Se selitti ainakin sen miksi veli oli ollut niin outo ja selitti se myös osan hänen kuolinyönsä tapahtumista. Mies vain itse ei ollut sinut sen ajatuksen kanssa mitä hän oli tiellä kulkiessaan kuullut, hän tosissaankin olisi kuollut.

Julien kulki varsin vilkasta pääkatua nenäpystyssä ja katseli muutamien puotien ikkunoita. Itseasiassa miehellä ei ollut rahaa ostaa mitään, eikä hän edes tiennyt millä täällä maksettiin. Vampyyri mies oli kuitenkin etsimässä itselleen ruokaa, eikä tällä kertaa mitään turhuuksia. Uuden kaulusröyhelön mies olisi kyllä tarvinnut tuhriintuneen tilalle, mutta minkäs sille voi, jos ei vain kykene hankkimaan. Varasta Julienista kun ei saisi millään. Miekkonen käveli rennosti eteenpäin ja etsiskeli ehkäpä mukavaa kapakkaa johon istahtaa. Sellaisesta paikasta luulisi olevan helppo löytää syötävää, mutta jotenkin Julienia osasi inhottaa yli paljon kaikenmaailman kännisten niljakkeiden veri. Siksi ehkä jokin tasokkaampi paikka olisi enemmän herran mieleen. Julien iski silmää matkallaan muutamalle naispuoliselle otukselle, muttei kelpuuttanut niitä. Tänään ei mies mihinkään rottiinkaan koskisi, joten jotain tasokkaampaa olisi löydettävä.
Mies pysähtyikin pian erään varsin kalliinnäköisen paikan eteen. Hm, sisälle ehkä voisi uskaltaa, mutta Julienin olisi parasta ensin edes selvittää millä hän maksaisi.
Hetken mietittyään mies päätyi nojaamaan seinään ravintolan vieressä ja odottamaan josko joku tarpeeksi maukkaannäköinen sattuisi tulemaan ulos.

[demon]

//Täälä ollaan ^^//

Jack seisoi pääkadun erään korkean talon katolla. Tuuli riepotteli tämän hiuksia ja viittaa tämän seistessä aivan katon reunalla. Joku olisi hyvin voinut luulla että mies aikoi hypätä alas. Mutta eihän vampyyri nuorukainen niin tyhmä ollut että tappaisi itsensä kun oli hetki sitten kuollut. Virnistäen Jack vilkaisi alas. Muutama olento seisoi kadulla. Ne eivät juuri jaksaneet miestä kiinnostaa. Jack haistoi ilmaa sulkien silmänsä. Ihmisten ja eläinten haju työntyi tämän sieraimiin. Yhtäkkiä hään tunsi tutun hajun muita selvempänä. Tämä räväytti silmänsä auki ja katsoi katua allaan. Katua pitkin käveli mies nenä pystyssä. Vampyyri tuijotti tuota. Haju lähti mitä ilmeisemmin tuosta. Virne nousi miehen kasvoille ja tämä hyppäsi katon reunalta paloportaille joille oli parin metrin pudotus. Rautaportaat rämähtivät Jackin jalkojen iskeytyessä siihen. Hetkeksi hän oli menettää tasapainonsa ja horjahti. Irvistäen hän tarrasi portaiden kaiteesta tukea. Manaten hiljaa hän tarrasi viittansa helmaan ja katosi varjoihin. Kevyt humaus korvissa ilmoitti siitä että nyt muut eivät häntä enää näe. Tämän näkökenttä muuttui. Kaikki näytti mustavalkoiselta. Kaikki värit katosivat ja aistit muuttuivat terävimmiksi. Hän luikki varjoissa seuraten katseellaan kadulla kulkevaa miestä, mielessään vain yksi ajatus: Oliko tuo todella vampyyri? Jack pysähtyi hetkeksi muttei astunut esiin. Hän oli nyt katutasossa ja näki miehen pysähtyvän ravintolan eteen ja jäävän odottamaan. hitaasti Jack lähestyi. Hän oli aivan Julienin lähellä. Ravintolasta kantautui ääniä. Aterimien kilahtelua ja puheensorinaa. Virnistäen Jack astui esiin. Tämän katse porautui samassa Julieniin.

//Tuli aika lyhyt... Sori.. Mutsi komentaa pois koneelta... -_-"//

[Jammu]

// Ei haittaa, en itekään saa niin pitkiä aikaan useinkaan. :'D Ja näil hahmoil on söpösti yhtäläisyyksiä<3

Julien tarkkaili ovesta ulostulijoita varsin tarkkaan. Jokaisen kohdalla nuori vampyyri joutui kuitenkin nyrpistämään nenäänsä. Hän vain sattui olemaan aivan liian tarkka siitä kenen vereen koski. Liian juopunut kaunotarkaan ei välttämättä tänään toimisi, sillä Julien ei haluaisi kekkuloida kännipäissään ympäriinsä tässä vielä varsin tuntemattomassa paikassa. Paikka näytti kyllä aivan samalta kuin jossakin päin ranskankatuja. Jokatapauksessa tämä erottui siitä niin, että Julien ymmärsi kaikkien puheen, ei tosin tiennyt mitä kieltä se oli, lisäksi täällä liikkui kaikenlaisia otuksia dinosauruksista piparkakku-ukkoihin. Mitä siis voisikaan ajatella, ei mies ainakaan unessa voinut olla muutamaa päivää, ei niin millään.
Julien oli jo menettää toivonsa maukkaasta yöpalasta, kunnes tarpeeksi kauniin oloinen nuorimies tuli yksinään ulos ravintolasta. Julienin silmät kirkastuivat ja tuo oli jo hipsimässä nuorukaisen perään, kun huomasikin jonkun livahtaneen hänen eteensä. Tuon miehen silmät olivat naulitut Julieniin, eikä mies voinutkaan enää jatkaa matkaansa nuorenlihan perässä, sääli. Julien tuijotti tuota vaaleaihoista hetken, ja tunnisti toisesta heti joitakin samoja piirteitä kuin hänen veljessäänkin oli ollut. Mies ei kuitenkaan voinut heti sanoa toisesta mitään tässä paikassa, se kun oli niin täynnä kummallisuuksia. Julien kuitenkin päätti, että kerta herkku meni sivusuun, niin tämä herra saisi sitten olla edes jotenkin avuksi. Nuori vampyyri rykäisi käteensä ja kumarsi toiselle sitten hiukan vanhanaikaisesti.
''Saanen udella syytä siihen miksi olet siinä, enkä minä ole tuon perässä?'', Julien kysyi, nosti nokkaansa hiukan pystyyn ja osoitti sitten sormellaan aikaisemman nuorukaisen perään, katsomatta kuitenkaan poispäin valkoihon silmistä.

[demon]

//Niihä näil tosiaa taitaapi olla ^^//

Virnistäen Jack katsoi edellistä nuorukaista ja sitten Julienia. Hän taivutti selkänsä pienelle kaarelle ja kumarsi, katse kuitenkin koko ajan tiukasti vanhemmassa miehessä. "Njaa... Tiedän vain sen, miksi olen tässä... Syytä siihen miksi et ole tuon perässä, en todellakaan tiedä" mies totesi viileähköllä äänellä, nyökäten nuorukaisen perään. Jack sipaisi mustia hiuksiaan kasvoiltaan ja katsoi Julienia päästä varpaisiin. Virne nousi uudelleen miehen kasvoilla ja tämä nuolaisi huuliaan. "Saanen esittäytyä, Jack von Mahone" vampyyri esittäytyi ja jatkoi: "Ja te olette?" Mies pisti merkille Julienin hiukan koppavan käytöksen, ja sen että tuo seisoi koko ajan nenä pystyssä ja katsoi Jackia alaspäin, kuin tuo olisi jotenkin alhaisempi... Tai siltä Jackistä ainakin tuntui. Ja nuori vampyyrihän ei siitä pitänyt. Huomaamattaan hän kohosi parikymmentä senttiä maanpinnan yläpuolelle saadakseen enemmän itsevarmuutta. Katsellessaan miestä, jokin sai Jackin tajuamaan ettei tuo ollut syntymästään asti vampyyri. Hitaasti hän laskeutui alemmas ja pakotti itsensä seisomaan suorassa Julienin edessä, horjuvasta itsevarmuudestaan huolimatta. Tämän jalat osuivat maahan.

//Entistä lyhyempää... Kiire ku ollaa lähös Hesaan ja pakkaamine on viel keske...//

[Jammu]

Julien nyökkäsi hieman toisen kumartaessa, mutta piti samalla myös itse katseensa tarkasti toisessa. Vastauskin oli miehen mieleen ehkä hieman liian ympäripyöreä, eikä vastannut tarpeeksi hyvin siihen, mitä Julien oikeasti olisi halunnut tietää. Hetkeksi mies mutristi huuliaan tyytymättömänä, mutta taikoi sitten taas perusilmeensä kasvoilleen. Julien oli jo kysymässä jatkokysymyksiä edelliseen vastaukseen viitaten, mutta se taisi jäädä myöhempään, sillä tuo kalpeaihoinen päättikin esittäytyä.
''Rotshchild Julien'', mies vastasi. Samalla tuo pisti toisenkin nimen merkille, eikä se nyt ainakaan kuulostanut miltään rahvaan nimeltä, päin vastoin. Ja tarkemmin katsottuna ei toinen ollut mitenkään pahannäköinenkään. Jostakin syystä hetken ajan Jack näytti äskeistä pidemmältä, mutta pian tuo taas näytti äskeisen pituiselta. Miehen katse käväisi maassa, mutta ei huomannut mitään erityistä, joten tuo oletti vain katsoneensa hetken vähän huonosti.
''Hm, saanen sitten kysyä, että miksi olet siinä?'', Julien sitten viimein kysäisi. Miehen pää kallistui samalla hitusen tuon kulmat painuivat aavistuksen verran ruttuun. Pitihän siihen nyt löytyä jokin hyvä syy, kerta oli toisen maukkaan aterian perässä juoksemisen estänyt. Tai noh, estänyt ja estänyt, voisihan Julien yhä olla herkkunsa perässä, mutta jokin Jackissä pisti hänet vain seisomaan tässä.

//Helsinkii~ Piä kivaa. :D

[demon]

//Ja täälä taas ^^//

Jack mutristi suutaan kuullessaan tuon nimen. Outo nimi... Ainakin toistaiseksi... Julienin kysymys kaikui nuoren miehen päässä. Miksi hän edes muuten oli tässä? Sitä hän ei tiennyt itsekkään, joten Jack näki parhaaksi olla vastaamatta suoraan. Mietittyään hetken, hän avasi suunsa ja vastasi: "Yhtä hyvin voisi kysyä, miksi sinä olet siinä, etkä tuon, aika maukkaannäköisen otuksen perässä" Vampyyri vaihtoi painoa jalalta toiselle, pitäen kuitenkin kattseensa tiukasti toisessa. Tunnustelee kielellään huomaamattomasti hampaitaan. Kevyt tuulenpuuska riepotteli hiukan tämän hiuksia ja viittaa. Kaikessa hiljaisuudessa, Jackin katse eksyi hetkeksi Julienin silmistä, tämän kaulaan. Nopeasti vampyyri ravisti päätään ja riisti katseensa pois toisen kaulasta. Katse poukkoillen, mies yritti löytää Julienin kasvoissa kiintopistettä katseelleen. Lopulta hän päätyi jälleen silmiin. Javk otti toisella kädellään ravintolan seinästä tukea ja nojautui sitä vasten. Ravintolasta poistui aika ajoin porukkaa. Tämän katse kävi nopeasti jokaisen läpi, mutta jok'ikinen näytti enemmän tai vähemmän olevan rapakunnossa... Yksikin komea nuorukainen käveli tämän ohi, mutta katsottuaan tarkemmin, tuo oli ollut umpikännissä. Vaikkei Jack erityisen tarkka ollut siitä, kenen verta joi, ei hän kuitenkaan kännissä itse halunnut hoiperrella pitkin katuja.

[Jammu]

Julien seisoi aloillaan ja odotti vastausta. Kädet kuitenkin nousivat hitaasti ristiin rinnanpäälle tuon katsoessa Jackiksi aiemmin itsensä esitellyttä miestä. Vastaus ei miellyttänyt Julienia vieläkään, mutta ei hän ollut sitä tyyppiä, joka alkaisi kinastella asiasta ja kenties kuluttaisi puoli-iltaa siinä, että saisi vastauksen joka mielyttäisi.
''Hmph, tottahan tuokin tavallaan'', Julien sitten hetken päästä vastasi ja tuhahti hieman. Myönnetty tappio, voi miten rasittavaa. Julien vietti nyt enemmän aikaansa toisen tarkasteluun. Alkoi olla jo aika selvää, että toinenkin oli vampyyri, jos mies itse vieläkään uskoi niiden olemassaoloon, vaikka jo itse kuului siihen joukkoon. Julien vain oli aina elänyt pienessä maailmassaan, missä ei ollut koskaan ollut tilaa yliluonnollisille outouksille.
Julien kyllä tiesi itse jo miksei ollut herkun perässä, syyhän nyt tietenkin oli Jack ja sekin, että oikeastaan tuo nuorukainen miellytti silmää lähes yhtä paljon kuin jo nurkan taakse kadonnut nuori mies. Minkäs Julien miesmaulleen voi, ei oikeastaan mitään. Eikä toisesta edes ateriaa saisi, sääli. Ehkä jotain pientä viihdettä kuitenkin, ehkä tämän keskustelunkin saisi pian johonkin muualle ruoasta, tai sitten ei. Nälkä kun oli itsekullakin. Julienilla muutamankin asian nälkä.

[demon]

Jack antoi katseensa porautua syvälle Julienin silmiin. Hän nojasi nyt selkä edellä seinään, eikä enää välittänyt ohi kulkevista olenoistakaan. Miehen mustat, suorat hiukset valuivat tyylikkäästi kasvoille, peittäen toisen silmän. Jack siveli kasvojaan pitkää arpea pitkin, joka halkoi tämän, omasta mielestään muuten täydellisiä kasvoja rumasti. Vampyyri itse vihasi arpea, ja sitä, että joka kerta kun hän muisti, tai näki arven, Jackin mieleen työntyivät karvaat muistot siitä, kun kerran elämässään meni häviämään. Mies puristi kätensä nyrkkiin ja katseli Julienia. Se että hän oli toista huomattavasti nuorempi, häiritsi miestä hiukan. Kuitenkin Jack tunsi pienen palon syttyvän sisällään. Pieni liekki kyti tämän rinnassa odottaen hetkeä jolloin roihahtaa lopullisesti. Ties mitä tästä voisi syntyä..? "Nyt kun kerran ollaan tutustuttu, voitaisiinko siirtyä johonkin muualle tästä ravintolan oven edestä?" Jack sai vihdoin suustaan. Pieni taka-ajatus kysymyksessä tietenkin oli, muttei vampyyriä todellakaan miellyttänyt paikka jossa he juuri nyt seisoivat, joten pois hän tästä halusi. Jack tuuppasi itsensä irti seinästä ja asteli lähelle Julienia. Hetken hän seisoi lähes aivan kiinni tuossa.

[Jammu]

// anteeksi ihan kamala kesto, mutta olen taas aktiivi, kun sain työt alulle. Lääh.

Toisen katse todella tuntui porautuvat varsin syvälle. Tietty tyylikkyys puri Julieniin ja oikeastaan miehen ei tehnyt lainkaan mieli kadota Jackin luota muualle. Tuollaisiin silmiin sitä usein saattoi hukkua ja kenties liiankin syvälle. Toisen arven sivelykin oli jostain syystä vain aivan älyttömän seksikästä, hemmetti sentään. Julien oli tullut etsimään leikkikalua, mutta toisesta vampyyrista voisi olla harmiakin. Kuitenkaan Julien ei enää saanut revittyä itseään irti Jackin tummista silmistä. Nuorukaisen avatessa suunsa, kesti Julienilla hetki tajuta, että toinen tosissaan oli puhunut. Mies tarkensi nyt katsettaan toisen silmiin ja rykäisi hieman.
''Houkutteleva ajatus. Toisaalta olen niin uusi tässä mestassa, että en edes tiedä missä viettää aikaani'', mies naurahti. Naurahduksesta pieneen hymyyn jäänyt suu kuitenkin muuttui lähes saman tien vakavammaksi. Toinen oli niin lähellä, että Julienilla ei ollut mitään vaikeuksia haistaa toisen tuoksua. Halu koskettaa toista kasvoi, mutta Julien piti kätensä paikallaan alhaalla, eikä liikkunut senttiäkään suuntaan tai toiseen.
''Jos osaisin lukea ajatuksia niin mielelläni tietäisin mitä päässäsi liikkuu'', Julien sanoi kielen samalla matkatessa koko ylähuulen poikki.

[demon]

//Eipä mitää ^^ Itelläki pientä epäaktiivisuutta täs ollu...//

Jack henkäisi hiljaa, lähes äänettömästi. Hän heilautti päätään hiukan, niin että mustat hiukset heilahtivat pois tämän silmän päältä. Naisellisten, tummien silmien katse ei irtautunut Julienista hetkeksikään. Mitä hän oikein Julienista halusi? Varmaan näin ensialkuun seuraa. "Enköhän mä jotain keksi, vaikka aika uusi itsekkin olen" Jack sanoi hiukan viekoittelevasti ja jatkoi: "Ehkä parempi ettet tiedäkkään kaikkee mitä ajattelen. Osan voit arvata. Siihen ei tarvita mitää ajatuksen luku taitoo..." Virne kareili nuoren vampyyrin kasvoilla. Leudon tuulenpuuskan puhaltaessa mustat hiussuortuvat kalpeiden kasvojen eteen, Jack kääntyi ja astui hiukan kauemmas. Kääntyessään hän kuitenkin ikäänkuin vahingossa hipaisi pitkillä hämähäkkimäisillä sormillaan Julienin rintakehää.

//Äh... Lyhyttä. Ei oikee inspis iske just ny..//

[Jammu]

Julien ei aikonut hetkeen sanoa mitään uutta, ennen kuin toisesta tulisi jotakin irti. Tietenkin vampyyri oli yrittänyt saada toisen mielenliikkeistä jonkinlaista kuvaa, mutta hän oletti, ettei toinen kuitenkaan kertoisi hänelle mitään. Sitä paitsi he olivat vasta tavanneet. Tämä seikka ei tosin koskaan rajoittanut mitään Julienin tekemisiä.
Hm, vai että pitäisi toisen ajatuksia ihan ruveta arvailemaan. Julienin toinen kulma kohosi hivenen korkeammalle kuin toinen. Koko ajanhan hän yritti selvittää kaikki ne pienetkin yksityiskohdat mitä nuorempi vampyyri ajatteli, mutta oli se hänen kaltaiselleen ota tai jätä tyyppille hyvinkin vaikeaa. Vampyyri ei vastannut enää mitään, vaikka mieli teki pistää vähän vastaan ja saada toinen vihjaamaan edes jotakin. Tällä hetkellä mies kuitenkin tyytyi vain sanattomien asioiden, eleiden, seurailuun.
Jackin sormet hänen rintakehällään olivat miehelle kuin käsky seurata perässä, vaikka siitä ei tasan ollutkaan kyse. Tässä vaiheessa vampyyri ei enää vaihtaisi mistään hinnasta iltaseuraansa. Miehen suunpieli nousi hetkeksi puolittaiseen hymyyn miehen astellessa nuorempansa vierelle.
''Aletaanpas sitten painua. Sinun perässäsi''

[demon]

Jack virnuili ja katsoi Julienia. Hän vaihtoi painoa jalalta toiselle ja ketkautti lantiotaan samalla.
Tässä vaiheessa ei enää peräännyttäisi. Ei vaikka kuinka haluaisi. Ei sillä että Jack haluaisikaan. Virne muuttui hymyksi kuullessaan toisen sanat: "Aletaanpas sitten painua. Sinun perässäsi... Hän ketkautti päätään ja pyysi seuraamaan. Viitta hiukan hulmuten Jack käveli eteenpäin rauhallisesti. Vampyyri lähti pääkatua pitkin astelemaan miettien samalla minne veisi toisen. Hänellä kun ei oikeastaan ollut kotia. Sitten tämän mieleen tuli kuva taloista kaupungin laidalla. Siellä hän oli yönsä muutamaan kertaan viettänyt. Joku niistä saisi kelvata nytkin. Sinne siis... Hidastaa kävelyään hetkeksi niin että on nyt Julienin vieressä. Katsoo tuota ja iskee silmää. Virne kasvoillaan hän käänsi katseensa eteenpäin. "Mennää mun luo..." nuorukainen sanoi seksikkäällä äänellä.

//Edelleen lyhyttä... pahoittelen...//

[Jammu]

//Ja mulla aina kestää. D: Hiton ennakkotehtävät, murr.

Julien käveli lähes yhtä rauhalliseen tahtiin kuin toinenkin. Mikäs syy hänellä olisi kiirehtiäkään toisen edelle, kun miehellä ei ollut edes mitään tietoa suunnasta. Uteliaana herra seuraili katseellaan tietä ja taloja, joiden ohitse he ehtivät pujahtaa. Ehkä olisi vain ihan hyvä painaa mieleen reitti, josta hän pääsisi takaisinkin, sitten kun sen aika olisi. Toisen vampyyrin hidastaessa tahtiaan ja tullessa hänen viereensä, käänsi mies katseen horisontista. Silmänisku sai Julienin hieman värähtämään ja pieni virne meinasi kohota tuon kasvoille, mutta hän sai kuitenkin pidettyä sen aisoissa. Nuoremman vampyyrin sanojen jälkeen oli Julienin pakko tosin virnistää, vaikka toinen ei sitä enää nähnytkään. Oltiin siis matkalla toisen ''kämpille''. Eipä Julienilla ollut mitään vastaansanomista ja niinpä hän nyökkäsi.
''Minne vain sinun seurassasi''

[demon]

//Pitäis varmaa tehä töpö tonne "hylätyille taloille" kuhan vaa jaksais... Noh. Kirjotan tän viestin ja kiirehdin tekemään sen...//

Jack hymyili ja suunnisti kohti hylättyjä taloja kaupungin rajamailla. "Tämähän meni juuri niin kuin pitikin..." hän ajatteli ja katseli eteensä. Hän olisi tahtonut sanoa jotain, muttei aivan tiennyt mitä. Mitään järkevää ei tullut mieleen joten nuorukainen päätti pitää suunsa kiinni. Pitkät sormet tarrasivat mustan viitan liepeeseen kuin pyytäen tukea ja turvaa. Viileä yö tuuli leikitteli Jackin hiuksilla ja viitan liepeillä. Ennen kuin tämä huomasikaan, hylätyt talot olivat jo melkein heidän edessään. Jackin tummien silmien katse haroi näkymää ja ei mennyt aikaakaan kun Jack oli jopäättänyt asuntonsa. "Toivottavasti tuolla ei asu ketään... käväisi miehen mielessä. Nyt hän kääntyi katsomaan Julienia. Hänen oikean kätensä hämähäkkimäiset sormet hakeutuivat Julienin toiselle kädelle ja puristuivat lempeästi sen ympärille.

Edit: //Tuuha tonne sit Julienis kans ^^ tuonpuoleinen.proboards77.com/v45index.cgi?action=display&board=hyltyt&thread=260&page=1//