Ardenin ihmettelyä [offi]

[helo]

Wiikuna ei paljon tiennyt ravintoloista tai muistakaan ihmisten kummajaisista, mutta se oli oppinut, että ihmiset menivät sinne syödäkseen. Ihmiset olivat nirsoja. Heille ei kelvannut puiden lehdet tai ruoho maassa, toisin kuin Wiikunalle. Eivätkä he metsästäneet niinkuin pedot, ainakaan syödäkseen. Joten, dinosaurukselle oli vielä suuri ihme, mitä ihmiset sitten söivätkään.
Mutta sen se tiesi, että ravintoloissa niin tehtiin.
"Voi, kyllä me syömme!" Wiikunaa nauratti pelkkä ajatus ja se hymyili tyytyväisesti.

"Ja tunnemme. Me syömme, juomme, nukumme, lepäämme, juoksemme, väsymme, rakastumme, vihastumme ja tulemme surullisiksi, aivan kuten oikean maailman olennot. Tämä on kuin toinen elämä, täällä joudut elämään ihan samalla tavalla, kuin toisaallakin. Monet meistä, kuten esimerkiksi minä, unohtavat, että olevat edes kuolleita. Minä olin ennen niin erilainen, etten edes kunnolla enää muista siitä mitään. Tämä on minun elämäni ja kun tämä on ohi, sitten olen vapaa. Mutta älä käsitä väärin, kyllä täällä on hyvä elää."
Wiikuna jäi hymyilemään ja vetämään henkeä sanojensa jälkeen.

[Darkness X]

Arden nyökkäsi verkkaisesti kuultuaan Wiikunan sanat. Jostain syystä hänelle tuli noiden sanojen jälkeen omituisen tyhjä olo. Ehkä se oli vain haikeutta. Haikeutta mennyttä kohtaan.
Arden nyökkäsi vielä toisen kerran ja koska ei keksinyt mitään vastattavaa, vaihtoi kokonaan puheenaihetta. "Kuule... voisitko kertoa hieman lisää tästä paikasta? Ajattelin vain, että enhän minä täällä hautausmaallakaan voi ikuisesti seistä..."
Hän naurahti ja sanoi sitten: "Ainakin haluaisin tietää, missä täällä voisi... asua?"

[Anteeksi vähän lyhyt viesti]

[helo]

Asumisesta Wiikuna tiesi kaiken. Niinpä se avasikin jo suunsa kertoakseen parhaimmat metsät, joiden keskellä oli jokia ja hyvät puolet omasta suostaan, kaikki tasangot ja vuoret...
Mutta Wiikunan kokemuksen mukaan ihmiset olivat kovin nirsoja, eivätkä eläneet missään noista paikoista. He elivät suurissa hökkeleissä, joita kutsuivat taloiksi. Siellä ei edes aurinko paistanut tai vesi satanut. Wiikunasta ne olivat hyvin ahdistavia paikkoja, mutta ihmiset olivatkin outoja.
"On täällä kylä",
naaras sitten lopulta sanoi hymyillen.
"Voin näyttää sinulle tien, jos tahdot."

[Darkness X]

Arden huojentui todella suuresti kuullessaan, että tässä paikassa olisi kylä ja että Wiikuna voisi näyttää tien asutuksen luo. Häntä ei toki haittaisi nukkua taivasalla, sillä hän oli kyllä tottunut siihen lukuisilla retkillään, mutta silti tuntuisi turvallisemmalta, jos tietäisi olevansa edes suht lähellä asutusta. "Olisi... olisi hyvä, jos tosiaan viitsisit näyttää minulle tien kylään", Arden sanoi ja lisäsi kiireesti: "Siis vain sen verran lähelle, että osaan itse sinne, ettei sinun turhaan tarvitse tuhlata aikaasi minun takiani."

[helo]

"Juu, mikäs siinä",
Wiikuna myöntyi hymyillen.
"Minusta on mukava tavata olentoja, jotka eivät heti halua tappaa minua. Kenties meistäkin tulee ystäviä?"
Wiikuna tuumi lähes enemmän itselleen kuin Ardenille. Sitten se lähti häntä heiluen liikkelle ja pysähtyi hieman kauemmas.
"Tuletko?"
se sitten hymyili Ardenille.

# Teenkö seuraavan töpön kylään 8) ? #

[Darkness X]

Arden naurahti kuullessaan Wiikunan toisen lauseen. olentoja, jotka eivät heti halua tappaa minua...
"Noh, sehän on hyvä, sillä minä en aio tappaa sinua ollenkaan", Arden sanoi hymyillen yhä dinosauruksen sanoille. Ne olivat kuulostaneet Ardenin korviin jollain tapaa hellyyttäviltä ja hänestä tuntui, että dinosaurus oli kokenut kovia menneisyydessään. Niinpä Arden hymyili ehkä aavistuksen verran myötätuntoisestikin vastatessaan tämän kysymykseen: "Tulenhan minä."

[Juu, voisithan vaikka tehdäkin :>]