Blondi onnistui eksymään~ //Off

[nel]

Adrastosin tapoihin ei kuulunut vanhalla puolella käyminen, hänellä oli ongelmia ymmärtää sikäläisiä ihmisiä eikä häntä oikeastaan kiinnostanut edes yrittää ymmärtää. Nyt hän oli syystä tai toisesta onnistunut eksymään vanhalle puolelle, vaikkei miehellä ollut tosiaankaan ollut tarkoitusta tulla tänne.
Ja eksyminen oli juuri oikea sana, ainoa paikka jonka hän edes muisti täältä oli se hautausmaa, jolle blondi oli aikoinaan ilmestynyt. Olisi kai parasta mennä sinne ja suunnata sieltä kotia kohti, sitä samaa reittiä mitä hän oli jonkin aikaa sitten kulkenut uuteen kaupunkiin.

Kello oli jo paljon ja hautausmaa oli sumuinen, kuten nyt kunnon hautausmaan kuuluikin. Oikeastaan se oli kuin kauhuelokuvasta, vaikkei Adrastosilla ollutkaan elossa ollessaan ollut tapana sellaisia katsella.
Ja nyt tämäkään paikka ei näyttänyt kovinkaan tutulta, enemmänkin pelottavalta ja luontaantyöntävältä, Adrastos itse oli saapunut tänne viimeksi päivälle. Tosin hän pystyi pitämään pelkonsa kurissa jo senkin takia, että oli armottoman huomolla tuulella.
Jostain kuului korpin raakuntaa, mutta Adrastos kieltäytyi kuulemasta sitä, työnsi kaikken pelottavan tarkasti pois mielestään keskittyen siihen, että täältä hän pääisi helpoimmin kotiin.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas käveli tylsistyneenä hautausmaalla. Kevyt sumu oli levinnyt hautojen yläpuolelle, ja muutamia lehtiä lensi niistä ainoista puista mitkä kasvoivat tällä kitukasvuisella maalla. Maassa ratisi oksat ja kuolleet lehdet, ja ainoa pieni hohto oli josatin kaukaa tuleva, hyvin etäinen. Nuori vamppyyri asteli nopeaita askelia pitkin hautoja, tuntematta oikeastaan mitään; pelkoa tai viehättävyyttä ei tässä paikassa liiemmin ollut. Farkas asteli ja näki suuremman haudan, ties mikä joukko hauta olikin. Aikansa kuluksi vampyyri kuitenkin istui sen päälle, enempää välittämättä.

Pian se näki tarkoilla silmillään kaukaa astelevan olennon. Farkas hymyili itsekseen, vihdoinkin seuraa. Sumussa se näki pitkähkön hahmon. Vampyyri hymyili niin että paljasti kulmahampaansa ja sanoi maireasti: "Iltaa"

[nel]

Adrastos, jonka näkö ei koskaan ollut ollut niitä parhaimpia, ei tajunnut vampyyrin olevan paikalla, ennen kuin tämä puhui. Mies oli ensin aikeissa vain ärähtää pahantuulisesti ja kävellä eteenpäin välittämättä tuosta kulmahammashirviöstä, mutta tuli toisiin ajatuksiin. Hän voisi saada toisen neuvomaan tien ulos täältä, tai mikä vielä parempaa, saada tämän jopa saattamaan hänet kodilleen.
Ehkei ihan kodilleen, Adrastos ei halunnut päästää nuorukaista kotiinsa. Ties mitä vampyyri olisi saanut päähänsä rikkoa.

"Iltaa", Adrastos sanoi lopulta ja katseli Farkasia mittaillen. "Taidat olla täkäläisiä?" Hän jatkoi epäkohteliaaseen sävyyn, millä hän yleensäkin puhutteli tuntemattomia, etenkin mitättömän ja yksinkertaisen oloisia henkilöitä, kuten Farkasia, jonka Adrastos päätteli olevan jonkinlainen jälkeen jäänyt lapsi heti ensi silmäyksestä lähtien.
Miehellä oli aina ollut paha tapa lokeroida ihmiset automaattisesti vaarallisiin idiootteihin ja vaarattomiin typeryksiin.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas vain virnisti hullunkurisesti ja pudisteli päätään, kun toinen oli sanonut viimeisimmän lauseensa. "En kyllä tiedä olenko ihan täkäläinen. Olen siellä missä tahdon." Vamppyyri sanoi naurahtaen perään, yhä päätään pudistellen. "Sinäpä et taida olla ollut täällä kovin pitkään? Et ole oppinut ihan tämän paikan tavoille" Farkas puri huultaan, ja kulmahampaat paljastuivat. Hän voisi hyvnkin hyökätä tuon kimppuun, niinkuin oli tehnyt sille rakillekkin.

//Lyhyttä//

[nel]

Adrastos päästi sarkastisen hymähdyksen pojan viimeisille sanoille ja kohautti olkiaan.
"Joten mitä teet? Käyt kimppuuni? Siitä vaan, pelasta päiväni", mies totesi ilkkuvalla äänensävyllä. Hän pyöräytti silmiään ja loi katseensa Farkasiin, joka oli hänen silmissää erikoinen ilmestys. Mies mittaili silmillään pojan vaatteita ja totesi, ettei tämä ollut rikkaimmasta tai selväpäisimmistä päästä, sekopää mikä sekopää. "Tai sitten voisit vain olla kiltti poika ja neuvoa, miten pääsen takaisin sivistyksen pariin. Tai ehkä voisit jopa näyttää tietä, voisin antaa sinulle lantin tai pari."
Adrastos hymyili ylimielisesti.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas säilytti ensin itse hillintänsä kohtuullisen hyvin, mutta kuultuaan tuon ärsyttävän ylimielisen fruittari pojan viimeisimmän sanan, tuhahti vamppyyri turhan kovaa; "Mitä *ittua minä täällä helvetissä kolikolla teen!?" Ja muisti sitten toisen sanat takaisin sivistyksen pariin... Farkas naurahti itsekseen, tai itseasiassa se kuului ääneen. Toinen, mikäkin blondi, tahtoi sivitykseen! Ei täältä pääse koskaan pois, kun kertaalleen on jo kuollut. Vamppyyri pudistel päätään ja voivotteli ivallisesti ääneen.

//Tee hee hee, lyhyttä.//

[nel]

Adrastos pyöräytti silmiään. Hänhän halusi vain uudelle puolelle, oliko se liikaa vaadittu. Olisi pitänyt jättää kysyminen väliin, ei tämä idiootti auttanut häntä, kunhan ulvoi tuossa kuin mikäkin hyeena, osaamatta lopettaa. Jos miehellä olisi ollut fyysinen yliope vampyyriin, hän olisi luultavasti kumauttanut tätä tuntuvasti päähän tai vatsaan.. mutta samapa se, jos hän löisi, Farkas saisi vain enemmän naurun aihetta. Tietenkin Adrastos olisi voinut yrittää ymmärtää toisen tunteita, tuollaisesta tunteensa ulospäin näyttävästä henkilöstä se ei ollut kovinkaan hankalaa, mutta blondi ei vaivautunut. Toinen ei tosiaankaan ollut ymmärtämisen arvoinen.
"Lopetitko jo?" Adrastos totesi ivallisen huvittuneella ääneen. "Voisit vain sanoa suoraan, ettet löydä edes tuonne läheiselle kirkolle ilman opasta, molempien aikaa säästyisi."
Blondi virnisti ja käveli Faekasin ohi imitoiden tämän ivallista voivotteluuan.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas alkoi nauraa vielä kovempaan ääneen, mutta lopetti sitten. Farkas keskitti voimansa, ja muuttui lepakoksi. Se lenteli tuon naurettavan blondi pojan yläpuolella, tehden hulluja syöksähtelyitä. Se vei paljon voimia, mutta kuitenkin vamppyyri oli sen verran kestävä, että jaksoi pitkään lennellä. Lopulta se laskeutui tuon vieraan olka päälle.

[nel]

Adrastos pyöräytti silmiään. Hänen keskustelukumppaninsa tosiaan taisi olla pahemman luokan ääliö, ääliö jonka tekemisistä ei ottanut mitään selvää. Muuttua nyt noin vain lepakoksi, ilman mitään kunnollista syytä ja nauraa suunnilleen joka asialle, mitä toinen suustaan päästi.
Idiootti mikä idiootti, eikä blondin tarvitsisi sietää sitä - tai oikeastaan tarvitsi, vaikka hänellä olikin suuret luulot itsestään, hän tiesi, ettei pärjäisi kovinkaan monelle reilussa taistelussa. Ja koska ilmeisesti hänen keskustelukumppaninsa oli vampyyri, jos nyt sen lepakoksi muuttumisesta saattoi päätellä, tämä tuskin olisi mikään helppo vastus suututettuna.
"Ah kyllä, on varmaan hienoa osata muuttua siivekkääksi rotaksi."

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas tepasteli toisen olkapäällä, ja kun kuuli blondin sanat, se olisi halunnut vastata, mutta eihän lepakot nyt osaa puhua. Siksi hän vain virnisti pikkuisen. Farkas lepakko haukotteli hiljaa, ja katseli väsyneenä ympärilleen. Sitten se lähti kiipeämään toisen vaaleita hiuksia pitkin, ja pian se nökötti tyytväisenä toisen päälaella.

//Lyhyttä//

[nel]

Lepakon kiipeäminen kutitti mahdottomasti, mutta blondi onnistui olemaan nauramatta, toinenhan olisi saanut väärän käsityksen siitä, olisi luullut että hän nautti tuon siivekkään rotan tempuista.
Adrastos olisi halunnut repiä lepakon hiuksistaan ja viskata sen niin kauas, kuin pystyisi. Se ei kuitenkaan käynyt päinsä, hän ei halunnut repiä puolia hiuksistaan siinä mukana, se vain pilaisi lopullisesti hänen huonosti alkaneen päivänsä.
"Olisitko ystävällinen ja tulisit pois hiuksistani?" mies kysyi kyrsiintyneeseen sävyyn ja olisi tuijottanut lepakkoa jäätävästi, jos vain olisi pystynyt siihen.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas hihitteli lepakko mudossaankin, mutta lopulta singahti alas. Se katseli toista, joka oli iso, ja voisi vaikka liskata hänet, hänen nököttäessään ihan jalkojen edessä. Oli yhtä hiljaista kuin pimeääkin, mutta se oli yleistä täällä päin. Äkkiä Faras, lepakko muodossaan, vaistosi, että joku olisi myös siellä. Aivan lähellä. Hän kääntyi, ja näiki kauempana sulavasti liikkuvan hahmon. Kissa! Hidas älyisesti farkas jäi tuijottamaan tuota ierasta petoa, joka oli ilmeisesti äkännyt heidät. Kissa oli enään n. puolentoista metrin päässä, kun se kyyristyi. Farkas ei tajunnut mitään, ennenkuin suuri kissa hyppäsi tätä kohti. Lepakko päästi vain pienen kirkaisun, kun oli jo kissan alla. Hän muutti nopeasti muotonsa ihmiseksi, ja huusi kovaan ääneen:
"Hyi Saakeli!!" Ja kissa tietysti säikähti kovaa ääntä, ja lähti juoksemaan. Farkas lähti yhtä vihaisena kuin säikähtäneenä kissan perään, ja sai juuri ja juuri kiinni tämän hännästä. Kissa huusi hullun lailla, kun Farkas nosti sen ylemmäs. Yhdellä puraisullaan, kissan kaulasta, sai hän sen hetkessä vaikenemaan. Sitten hän heitti kuolleen kissan pois, nuollen huuliaan samalla. Äkkiä hän kuitenkin tunsi vihlaisevan kivun, ja katsoessaan oikea käsivarttaan, oli siinä pitkä haava, josta tihkui verta. Lepakko muodossa oli kissa ehtinyt siis raapaista.
"HyvÄ! Mahtavaa!" Farkas sanoi hampaitaan kiristäen. Ei kipu mitään, mutta hän päätteli, että turha tällä kädellä lennellä. Hän uokaisi, ja nuolaisi omaa verta. Ei, se ei tuntunut samalta. Hän pyyhkäisi toisella kädellä vain verta pois, vilkaisten sitten toiseen.

[nel]

Adrastos ei ollut kuullut kissan tulevan tai mitenkään aistinut sen paikalla oloa, ennen kuin se syöksyi Farkasin kimppuun. Mies katsoi karvakasaa aivan yhtä tunteettomasti, kuin oli vielä heti sitten katsonut poikaa. Blondi ei myöskään reagoinut juuri lainkaan kissan alkaessa jahdata hänen ah, niin mukavaa keskustelukumppaniaan, miehen toinen suupieli tosin vähän nyki hymyn suuntaan, mutta Adrastos hillitsi hymynsä.
Ja kauaa ei tätä hupia kestänyt, sillä pian kissa oli jo kuollut, yhdestä puraisusta ja Farkastos nuoleskeli huuliaan. Tosin vaalea mies oli taas vähällä virnuilla vahingoniloista hymyään Farkasosin huomatessa haavansa. Tuolla kädellä ei tosiaankaan lenneltäisi vähään aikaan.
"Sen siitä saa, kun ylpeilee ah-niin-vaikuttavilla kyvyillään ja muuttuu turhan takia siivekkääksi rotaksi", mies totesi pistävästi ja loi keskutelukumppanilleen kylmän hymyn.

[langennut]

Farkas Qwant

Farkas mulkoili blondia kohti, mutta virnisti sitten vain. Sitten se istui maahan, ja riisui parilla liikkeellä viittansa, jonka hän sitoi hampaitaankin hyödyntäen kiinni käteensä, tyrehdyttämään verenvuodon. Hänestä tuntui oudolta ilman viittaa, ja siksi hän kokeilikin kädellään selkäänsä vähän väliä. Vamppyyri istui yhä maassa, ja kysyi toiselta suoraan: "Haluaisitko sinä vamppyyriksi?" Sitten se virnisti ja tahallaan paljasti hampaansa.

[nel]

Adrastos olisi voinut antaa Farkasille useammankin ohjeen, miten tämän olisi kannattanut sitoa haavansa, mutta koska hän ei henkilökohtaisesti pitänyt pojasta, hän ei tehnyt sitä. Blondi vain tyytyi katselemaan toista kasvoillaan edelleen sama halveksiva ilme. Tämä idiootti ei osannut edes sitoa omaa haavaansa, oli siinäkin olevinaan vampyyri.
Hampaiden paljastukselle Adrastos vain virnisti sanomatta mitään. Oliko tuon tarkoitus olla uhkaava ele? Ilmeisesti.
"En. Ja vaikka haluaisinkin, en usko että minusta voisi tulla sellaista. Enkä suosittele sinuakaan koettamaan, tulisit vain sairaaksi. Vereni ei ole normaalia."