Jouduinko väärään paikkaan? (offline)

[niriro]

Ympäristö oli sumin peitossa eikä maastokaan ollut mitenkään ruusuinen näky. Alueelta kuului vain korppien raakuntaa. Sumu peitti täysin paikan allensa eikä ollut mitään tietoa edes missä saattoi olla. Kuollut hänen piti tietääkseen olla joten oliko tämä se helvetit sitten?
Maassa istuen jotain kiveä vasten hän tunnisteli kädellä maata, vain kuollutta ruohoa ja lehtiä. Yläpuolella oli iso kokoinen puu joka oli täysin kuollut kanssa, vai tummat oksat roikkuivat sen ympärillä. Sumu peitti eteenpäin näkemisen, ettei voinut paljonkaan sanoa missä hän saattoi olla. Ylös nousemine tuntui liian raskaalla juuri nyt, jotenkin kaikki voimat olivat hävinneet kehosta. Selässä tuntui ihmeellistä kipua joka ei tuntunut hälvenevän millään. Jokainen raajakin tuntui tuskalta liikuttaakseen niitä, jopa käden liikuttaminen sai aikaa kipua selässä.
Korppi lennähti tumman hahmon yläpuoleiseen puuhun ja raakkui muutaman kerran ennen kuin sen katse kääntyi seuraan maassa olijan kasvoihin.
Dark käänsi liilat silmänsä muualle vaikka ei nähnytkään mitään eteensäpäin, hänen kätensä viereen maahan tipahti tumma sulka. Sulka oli varmaan peräisin puussa olleelta korpilta, hän puhalsi sulan pois näkyvistään ja otti tukea kivestä hänen vierellään. Kivi ei ollut normaali kivi, se tuntui sileältä ja pyöreältä, kuitenkaan sen enempää jääden paikalleen ihmettelemään. Nousi sai aikaa jälleen selkään voimakasta kipua lennähtäen yllättäen pystyyn ja kaatuen eteenpäin naamallensa maahan. Pään kääntyessä selkäänsä kohden hän huomasikin itsellään tummat isot siivet, hämmästys oli sen verran kova että katse kääntyi pois. Hengitys muuttui raskaaksi ja liilat hiukset heilui yllättävän puuskan mukana taaksepäin. Dark käänsi uudestaan katseensa itsensä selkään ja näki edelleen kaksi tummaa siipeä.
” Mitä hittoa? ”
Sanat vierivät huulille samalla kun kaveri nousi uudelleen seisomaan. Hänen siipensä eivät tuntuneet raskaalta, mutta selässä oleva kipu ei antanut periksi vieläkään. Paikallaan seisoen katse kiersi ympäristöä josta ei paljon selvää saanut. Sumun seassa näkyi monia erilaisia hautakiviä, mutta paikka ei tuntunut olevan se sama missä hän oli monet kerrat elämänsä aikana käynyt. Puussa oleva korppi ei ollut liikkunut mihinkään sen aikana kun Dark oli yrittänyt nousta ylös. Hän vain pudisti omaa päätään ja käänsi katseensa jälleen ympärillään näkyviin hautoihin sumun keskellä.

[vohveli]

[No minä ilmestyin n__n]

Solae ilmestyi jonnekkin hautausmaan laitamille, vähän kauemmas ihmisestä.
Ihmisten huudot, kiljunta ja taputus oli haihtunut. Oli aivan hiljaista, lukuun ottamatta korppien rääyntää.
Kivistys ja puristus kaulan ympärillä oli haihtunut, tyttö pystyi jälleen hengittämään. Koira veti happea pari syvää henkäystä ja katsoi sitten kaulaansa. Siinä oli hirtto naru. Mutta muu osa ruumiista ei ollut ihan tavallista. Karvoja, tassut? Solae kiljaisi, se tiesi olevansa kuollut, mutta että pitikö olla jokin elukka? Naaras tutkiskeli itseään. Se oli koira. Olivatko hindut sittenkin oikeassa, muuttuiko ihminen kuoleman jälkeen joksikin eläimeksi?
'Pitää ottaa rauhallisesti, olen kuollut, olen koira, inhottava piski...'
Solae ajatteli ja tyynnytteli itseään. Se katseli ympärilleen. Sumuista, paikka näytti jonkin sortin hautuumaalta. Sumun takia koira ei edes nähnyt jonkin matkan päässä olevaa siivekästä ihmistä. Narttu kävi makaamaan, ketju kilisi vähän koiran liikauttaessa vasenta etutassuaan parempaan asentoon. Solae päätti jäädä siihen hetkeksi selvittämään ajatuksiaan.
Se mökötti maailmalle, se oli julma. Varsinkin Israel, miksi sinne piti muuttaa? Siellä vain kunnon ihmisiä syytellään murhista ja hirtetään sitten, vaikkei ole syyllinen. Eräs kyynel valahti koiran poskelle, se luuli olevansa yksin.

[Öh... Lyhyt ja kökkö -.-' ]

[niriro]

Tumman hahmon liilat silmät kiiluivat sumun keskellä, hän ei jaksanut seistä, mutta ei halunnut enää istua paikoillaan mutta järkytys oli sen verran suuri, etteivät jalat kantaneet häntä vieläkään eteenpäin pois täältä ihmeelliseltä hautausmaalta. Korppi istui edelleen hänen yläpuolellansa välillä raakkuen kuin olisi ollut jotain asiaa hänelle. Paikallaan hän seisoi keskellä sumua kun yllättäen hänen siipensä tekivät äkkipyrähdyksen ja sen voimasta Dark kaatui jälleen maahan ja paikalla oleva pöly pöllähti ilmaan.
” Hitto”
Kiroilu kuului hautausmaalla kun hahmo yritti päästä jälleen seisomaan kantamattomilla jaloillaan. Sumu vain jatkui ja jostain kuului ketjujen kalinaa. Hämmästys kävi kasvoilla, mutta katosi aika pian pois, se tästä vielä puuttuisi että täällä olisi kummituksia.
” Ja pöh ”
Herra tuhahti ja käänsi katseensa kilinän suuntaan, olkoon mitä oli, häntä se ei kiinnostanut. Korpin raakunta vain kaikui sumuisella hautausmaalla vaikka puussa istuva korppi sattuikin olemaan hiljaa. Darkkia ärsytti, kuin paikka olisi yrittänyt pelotella häntä. Hän oli kuollut ehkä puoliksi, mutta luonnetta se ei hänessä kuitenkaan ollut muuttanut suuntaan tai toiseen. Katse näki pelokkaan pojan ja nuoren naisen, mutta kaikki nämä pyyhkiytyi hetkessä pois mielestään, sellaisiin mielikuviin ei nyt ollut aikaa perehtyä eikä liilahiuksinen edes halunnut tehdä sitä. Hänellä oli nyt tärkeämpää tekemistä, löytää ulos pääsy tällaisesta paikasta missä yksi musta korppi yritti seurata häntä koko ajan.
Askeleet lähtivät kulkemaan kohti hautausmaiden välejä, tummat siivet lepattivat auki selässä. Vihlonta sai Darkin jälleen pysähtymään. Selkä ja jalat eivät antaneet hänelle rauhaa, varsinkin selän kipu ei antanut periksi vaikka kuin sitä tumma hahmo toivoikin itseltään. Hän nojautui hautakiveä vasten ja yritti nähdä sumun keskeltä hautausmaan porttia. Korppi oli jäänyt sinne mistä hän oli lähtenyt, mutta siirtynyt hautakiven päälle katselemaan. Liilat silmät katselivat kylmällä katseella korppia ennen kuin kääntyivät jälleen pois. Dark suoristi itsensä ja lähti hiljaisin askelin kävelemään eteenpäin suurella hautausmaalla.

[vohveli]

Solae huokaisi syvään, se oli nyt kuollut. Parempi varmaan näin, hirtossa koettu kipu oli kumminkin sen verran kova.
Kaikista pahinta oli kumminkin se, että entinen naisen alku oli nyt koira, naaras, narttu. Pitäisi totutella tekemään kaikki uudestaan, mikä pahinta, koirana. Miksi Solaen oli pitänyt muuttua juuri siksi eläimeksi, mitä se inhosi kaikkein eniten?

Naaras kuuli kiroilua ja askeleita. Oliko täällä joku? Ketju kilisi ja kalisi koiran noustessa seisomaan, ja lähtien kävelemään äänien suuntaan.
Paikka oli kyllä aika pelottava, sumua, hautakiviä, korppien rääyntää. Juuri siksi Solae halusi mennä varmistamaan, oliko täällä haamuja, vai joku. Tavallisesti naaras olisi jäänyt paikoilleen kököttämään.
Ketju kilisi koiran talsiessa eteenpäin. Neljä jalkaa tuntuivat omituiselta kävely muodolta, olihan nyt tuplasti jalkoja. Ei ollut käsiä, joilla tarttua johonkin. Solaeta kumminkin heikotti sen verran. Juuri kun sumun seasta alkoi näkyä tumma ihmisen hahmo, koira rämähti maahan, suoraan ketjunsa päälle.
"Aih saatana..."
naaras sähähti hiljaa, ja yritti hahmottaa hahmosta jotakin. Ihminen se oli, aika varmasti, mutta sillä oli jotain ylimääräistä selässä. Solae olisi halunnut päästä pystyyn ihan hiljaa, mutta ketjujen takia se ei onnistunut. Pitikö vielä semmoinenkin olla?! Narttu kirosi mielessään, päästessään meluisasti ylös. Se jäi tuijottamaan hahmoa, jolla oli näemmä vaikeuksia.
Seropi horjahti vähän, hautakiveä päin. Juuri sen terävään reunaan. Koiran suusta pääsi koiramainen inahdus. Semmoista se ei olisi päästänyt ihmisenä, tuo äsköinen inahdus oli vain... Tullut. Kylkeä ja kaulaa vihloi, mutta koira palasi jälleen jaloilleen. Olisikohan hahmo itse Kuolema?

[Göggö tulitusta >)

E:// Heheheei! Oletkos sinä siellä Reviirissä pelannut/pelaat tuolla Niriro nimellä? ...Luulen muistavani Ö_Ö If juu kan rimember, niin minä pelasin siäl ennen nimellä Ico n__n ]

[niriro]

Katse kääntyi jälleen kalinan suuntaan, hän ei todellakaan ollut yksin hautausmaalla vaan siellä oli joku toinenkin hänen lisäkseen. Raakunta kaikui jälleen hautausmaalla, joo o. No olihan siellä heitä tällä hetkellä jokseenkin kolme sillä Korppi ei antanut tilaa hänelle edes hengittää välillä vaan piti koko ajan silmällä liikkeitä.
Dark näki yllättäen kauempaa koiran joka oli sotkeutunut omiin ketjuihinsa, ihmeellinen paikka tämä oli. Nyt koirakin vielä, onneksi ei sentään kummitus vaikka herra olisi voinut olla valmis sellaisenkin näkemään täällä. Paikka muuttui sumuisemmaksi, mutta silti liilahiuksinen hahmo näki toisen kauempana. Ihan kuin se olisi halunnut tulla häntä kohti.
Valtava kironta kukkui hautausmaalla kuin ulvonta keskellä kuun valoa, pimeä kyllä oli mutta kuuta ei näkynyt sitten nimeksikään. Ei tainnut olla kuun aika olla näkyvissä, mutta Darkilla oli nyt muut huolenaiheet mielessään sillä hänen edessään oli koira, normaaliko? Sitäpä juuri ei tiennyt ennen kuin näkisi toisen kunnolla.
Dark päätti lähteä vain pois paikalta, hänellä ei ollut aikomustakaan mennä auttamaan toista, sillä hän ei osannut välittää toisen murheita. Kylmä katse päällä hän lähestyi koiramaista hahmoa ohittaakseen tämän mitään sen suurempia selittämättä. Siivet selässä tuntuivat liikkuvan levottomasti ja korppi lennähti pois näkyvistä hetkeksi aikaa.
’ Ihmeellistä’
Ajatuksia ei paljon ollut, mutta jotenkin niitä ei edes tarleso sana. Hänellä oli vain tärkeätä löytää ulos hautausmaa alueelta eivätkä toisen huolet haitannut häntä ollenkaan. Kuitenkin meinatessaan kävellä toisen ohi hän yllättäen pysähtyi ja käänsi katseensa koirahahmoon. Liilat silmät katsoivat tätä hetken aikaa ennen kuin Demoni vain hymähti itselleen ja päätti jatkaa kulkuaan eteenpäin.
” Normaali ”
Enempää herra ei sanonut, mutta ei ottanut montakaan askelta eteenpäin kun näki jälleen musta korpin edessä olevassa kuolleessa puussa katsoen häntä tuimasti, kuin olisi tehnyt jotain tavattoman väärääkin.

# Kyllä, minä olen Reviirin Niriro ja pelaan siellä vieläkin. Muistan kyllä sinut nimimerkin perusteella. En kyllä muista mahdoimmeko pelata kertaakaan yhdessä.
En ole nähnyt vielä kenelläkään samaan nimimerkkiä kuin minulla on ja toivottavasti ei löydykään ^^’ #

[vohveli]

[Mussunmussun ^^ Jajuu, ei me taidettu pelata...]

Värisokeana ei ollut helppo erottaa kunnolla hahmoa sumusta. Ihminen se oli, ihan varmana, tai joku sen tapainen. Enkeli? Kun sillä oli siivetkin selässä.
Koira otti pari kilisevää ja kalisevaa askelta eteenpäin, päin ihmistä, jonka Solae oli olettanut olevan enkeli.
Korpit raakkuivat ikävästi, kuulo aistikin sattui olemaan vahvempi. Koko keho ei tuntunut omalta, eipä tietenkään. Ei se varmaan ollutkaan.
Naaras heilautti vähän päätään, sillä otsatukka oli tiellä. Ihminen lähestyi, askel askeleelta. Ihme kyllä, Solaeta ei jännittänyt. Ei jaksaisi enää kiinnostaa maailman meno. Kaikki ne oli vat yksiä ***kapäitä. Hirttää nyt viaton... Koiraa **tutti aika mukavasti sen kuolema, mutta mielummin kai sitten täällä, kuin vankilassa.
Ihminen vaikutti kovinkin suurelta verrattuna koiraan. Se olikin mies, jolla oli siivet.
Mies käveli ohi, ja Solae kuuli sen mutisevan jotain normeista.
"Selvä..."
koira sanoi hitaasti ja venytetysti, oikeastaan oli tarkoitus vain ajatella, mutta sana lipsahti suusta.
'Friikki.'
narttu ajatteli. Kaikenmoisia sitä oli täälläkin liikkeellä.

[niriro]

Sanat kuullessaan hahmo kääntyi jälleen koiraa kohden.
’Ei kai hän kuullut väärin vai puhuiko tuo koira äsken?’
Mieleen tulvi asioita niin tiukkaan tahtiin että hän varmasti kuvitteli tuon koiran puhuvan hänelle. Paikka muuttui jälleen sumuisemmaksi ja ympärillä olevat hautakivet alkoivat poistua näkyvistä. Kumma koiran hänen kanssaan yksityisellä hautausmaalta ei kuulostanut yhtään hyvältä, mutta kuitenkin tässä paikassa ei kaikki ollut jotenkin normaalia. Toinenkaan ei näyttänyt koiralta vaikka olikin koira. Hän tunsi kuinka tummat siivet liikkuivat hänen selkäänsä vasten ja tumma korppi oli hävinnyt puusta hänen vierellään. Ainoastaan ääni kaikui sumuisella hautausmaalla ilman tietoa siitä oliko paikalla edes yhtään korppia.
Demoni ajatteli olevansa ihan hullu jos tekisi jotain tyhmää juuri nyt, mutta hänen uteliaisuutensa vei voitoin vaikka hän ei välittänytkään toisesta pätkääkään.
” Puhutko sinä äsken?”
Dark kysyi koirahahmolta ja katseli tätä liiloilla silmillään, häntä hieman hävetti puhua koiralle, mutta ei paikallakaan ketään muuta ollut joten kukaan ei voinut tietää jos koira ei osannutkaan puhua mitään. Paikka tuntui oudolta ja mitättömältä, ei hän ainakaan kuollut voinut olla jos ei helvetti sitten ollut tämän näköinen paikka. Pimeä ja sumuinen hautausmaa ei oikein kuulostanut sopivalta paikalta olla kuollut lopullisesti.

[vohveli]

Solae kävi istumaan. Ei kai tässä mitään tärkeää tekemistä ollut, joten siihen pystyi jäämään. Ketju kilisi ja kalisi naaraan liikutellessa tassuaan.
Täällä oli pimeää, sumuista ja hiljaista, lukuun ottamatta muutamien korppien raakuntaa. Vasta äsken oli kuulunut huutoa, itkua, kiljuntaa, taputusta, oli ollut valoisa, kuuma ja aurinkoinen päivä. Silloin Solae oli saanut kunnolla happea vuoden jälkeen, kun se oli ollut linnassa. Syyttömänä. Narttu murahti yksinään. Nyt, kaikki oli mennyt. Äiti eli yksinään siellä Israelissa, poikakaverikin oli murhattu vuosi sitten. Ja muka Solaen syy, pah! Koira itse asiassa olisi halunnut tietää, kuka sen oli tehnyt. Ehkäpä poikakaveri löytyisi täältä jostakin?
''Maailma on julma' Solae ajatteli. Sitä ei jaksaisi kiinnostaa enää tippaakaan maailman meno, niin epäreilu kun se oli.
Koira kuuli selkänsä takana ihmisen puhuvan. Narttu katsati taakepäin. Se oli se sama friikki, joka oli sanonut Solaen olevan normi.
"Itekseni"
koira totesi siivekkäälle ihmiselle.

[niriro]

# Anteeksi Vohveli, mutta vedän hahmoni pois tästä pelistä.. Intoni on +- nolla, ettei kiinnosta nyt yhtään. Anteeksi että olet joutunut odottamaan#

[vohveli]

[Juuh, ei mittään ^_^]

Solae murahti ja tepsutteli sitten poies.