Post by payzki on Jul 25, 2007 10:49:57 GMT 2
Missä..mikä tämä paikka oli? Hitaasti 16-vuotiaalta pojalta näyttävä olento liikautti vasenta kättään. Hän oli...elossa? Demonin, Artemiksen, päätä vihloi kun muistikuvat palasivat kipeinä ja tuoreina mieleen. Mutta...hänhän oli hypännyt- ja kuollut. Ei siinä voinut selvitä. Äkkiä demoni jo nousikin pystyyn ja katseli vauhkona ympärilleen. Hetken siinä toivuttuaan Artemis viimein rauhoittui ja naksautteli sormiaan. Ympärillä oli ilmeisesti hautakiviä, eli paikkana toimi hautausmaa,tai jokin sensuuntainen. Ei, kyllä tämä hautuumaa oli, selvästi.
" Aiiiiiii. Ei tunnu kivalta."
Vaikeroiden miehen, tai demoninalku väänsi naamalleen tuskaisan irveen, kädessä oli naarmu. Kyllä se ajan kanssa paranisi, mutta kun sattui. Ja Artemis ei juuri nyt pitänyt kivusta lainkaan.
"Mitä nyt? Sattuuko pikkupoikaa?"
Ääni oli kuulunut vain Artemiksen itsensä sisässä, omassa mielessään. Poika oikein tunsi kuinka toinen, häntä hieman vahvempi demoni virnisti vahingonilosta. Sitten ilmassa kuului pieni, tuskaisa huudahdus ja jos katsoi varjoja, saattoi huomata Artemiksen varjon...pidenneen. Ja jos katsoi Artemista itseään, voi helposti huomata että siinä seisoi aivan eri henkilö kuin äsken. Tummat hiukset, ilkeät silmät, eri vaatteet...nyt siinä seisoi Michi. Tämä, vahvempi demoni suoristi selkänsä, katsoi taivaalle hetken, lähtien sitten maleksimaan pehmein askelin pois hautuumaalta.
" Aiiiiiii. Ei tunnu kivalta."
Vaikeroiden miehen, tai demoninalku väänsi naamalleen tuskaisan irveen, kädessä oli naarmu. Kyllä se ajan kanssa paranisi, mutta kun sattui. Ja Artemis ei juuri nyt pitänyt kivusta lainkaan.
"Mitä nyt? Sattuuko pikkupoikaa?"
Ääni oli kuulunut vain Artemiksen itsensä sisässä, omassa mielessään. Poika oikein tunsi kuinka toinen, häntä hieman vahvempi demoni virnisti vahingonilosta. Sitten ilmassa kuului pieni, tuskaisa huudahdus ja jos katsoi varjoja, saattoi huomata Artemiksen varjon...pidenneen. Ja jos katsoi Artemista itseään, voi helposti huomata että siinä seisoi aivan eri henkilö kuin äsken. Tummat hiukset, ilkeät silmät, eri vaatteet...nyt siinä seisoi Michi. Tämä, vahvempi demoni suoristi selkänsä, katsoi taivaalle hetken, lähtien sitten maleksimaan pehmein askelin pois hautuumaalta.