Post by saalistaja on Oct 10, 2007 17:18:59 GMT 2
Part 1
Säkkipimeässä metsässä ei voinut erottaa mitään. Valoa ei näkynyt missään, kaikki oli mustaa.
Yhtäkkiä pieni valkea koira syöksähti holtittomasti suurien puitten välistä. Pieni sydän hakkasi, hakkasi. Vihreät silmät pälyilivät pakotietä pimeästä metsästä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Jackrussel jatkoi pinkomistaan läähättäen kuollakseen. Pois, pois. Silkka kauhu paistoi pienen eläimen silmistä. Sen piti .. olla täällä. Ne tulevat! Uroskoira oli jo menettää toivonsa, kunnes näki puitten välistä pilkahduksen valosta. Siellä!
Uutta toivoa saaden koira jatkoi juoksuaan hieman varmemmin, mutta kuitenkin horjuen pahasti uupumuksesta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan sen suunnitelman mukaan. Jokin musta syöksähti vasemmalta osuen suoraan pienen koiran kylkeen. Kimeä kauhunkiljaisu kajahti metsässä.
Uroksen hengitys rohisi. Pieni ruumis oli paiskattu vasten puunrunkoa ja nyt se makasi veltosti maassa. Jackrusselin vasempaan kylkeen oli ilmestynyt kolme pitkää ja syvää viiltoa, joista valuva veri sai valkoisen turkin tahraantumaan. Enää ei vihreistä silmissä näkynyt pelkkää kauhua - nyt niistä kuvastui myös epätoivo. Verinen koira ponnisteli voimattomasti ylös maasta. Verta tipahteli tummien lehtien päälle, jotka olivat leijailleet jo aikoja sitten kuolleina maahan. Uros hengitti rohisevasti ottaessaan askelia eteenpäin. Valkeiden hampaiden välistä valui verta pitkin koiran valkeaa leukaa. Jackrussel lyyhistyi maahan parin askeleen jälkeen. Sumeneva katse painettiin alaspäin, kuolleisiin lehtiin. En saa luovuttaa. Laahaten itseään etutassujensa avulla eteenpäin pääsi tuo pieni koira ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua päämääräänsä. Ohut hauras hymy koristi uroksen kasvoja. Rotukoiran edessä kohosi vahva bambumuuri, jonka takaa kurottelivat palmut. Rehevät puut peittivät lähes kokonaan auringon valon, mutta jostain runkeutuva säde osui verisen jackrusselin kasvoille. Suuret palmut ja mustat puut olivat takertuneet aidan yli toisiinsa. Kevyt huokaus kirposi koiran huulilta.
Pieni ruumis valahti veltoksi muurin eteen. Silmänräpäyksessä kajahti ilman halki koiran kumea ulvonta. Hänet oli huomattu. Muurin päältä loikkasi kuolleiden lehtien päälle keskikokoinen koira. Tuo tarttui varovasti verisen toverinsa niskasta kiinni ja loikkasi sitten takaisin muurille. Pian koira katosi.
Sysimustan metsän varjoissa välähtivät kalmankalpeat silmät.
He eivät olleet turvassa .. enää.
----------
Haluatteko kenties kuulla, mitä tuolla oikein on meneillään? Mitä nuo varjoissa väijyvät pedot ovat? Olisi mukavaa kuulla mielipiteitänne, minä kun olen kovin laiska kirjoittamaan.
;3
-Sals-
Säkkipimeässä metsässä ei voinut erottaa mitään. Valoa ei näkynyt missään, kaikki oli mustaa.
Yhtäkkiä pieni valkea koira syöksähti holtittomasti suurien puitten välistä. Pieni sydän hakkasi, hakkasi. Vihreät silmät pälyilivät pakotietä pimeästä metsästä. Mitään ei kuitenkaan näkynyt. Jackrussel jatkoi pinkomistaan läähättäen kuollakseen. Pois, pois. Silkka kauhu paistoi pienen eläimen silmistä. Sen piti .. olla täällä. Ne tulevat! Uroskoira oli jo menettää toivonsa, kunnes näki puitten välistä pilkahduksen valosta. Siellä!
Uutta toivoa saaden koira jatkoi juoksuaan hieman varmemmin, mutta kuitenkin horjuen pahasti uupumuksesta. Kaikki ei kuitenkaan mennyt aivan sen suunnitelman mukaan. Jokin musta syöksähti vasemmalta osuen suoraan pienen koiran kylkeen. Kimeä kauhunkiljaisu kajahti metsässä.
Uroksen hengitys rohisi. Pieni ruumis oli paiskattu vasten puunrunkoa ja nyt se makasi veltosti maassa. Jackrusselin vasempaan kylkeen oli ilmestynyt kolme pitkää ja syvää viiltoa, joista valuva veri sai valkoisen turkin tahraantumaan. Enää ei vihreistä silmissä näkynyt pelkkää kauhua - nyt niistä kuvastui myös epätoivo. Verinen koira ponnisteli voimattomasti ylös maasta. Verta tipahteli tummien lehtien päälle, jotka olivat leijailleet jo aikoja sitten kuolleina maahan. Uros hengitti rohisevasti ottaessaan askelia eteenpäin. Valkeiden hampaiden välistä valui verta pitkin koiran valkeaa leukaa. Jackrussel lyyhistyi maahan parin askeleen jälkeen. Sumeneva katse painettiin alaspäin, kuolleisiin lehtiin. En saa luovuttaa. Laahaten itseään etutassujensa avulla eteenpäin pääsi tuo pieni koira ikuisuudelta tuntuvan ajan kuluttua päämääräänsä. Ohut hauras hymy koristi uroksen kasvoja. Rotukoiran edessä kohosi vahva bambumuuri, jonka takaa kurottelivat palmut. Rehevät puut peittivät lähes kokonaan auringon valon, mutta jostain runkeutuva säde osui verisen jackrusselin kasvoille. Suuret palmut ja mustat puut olivat takertuneet aidan yli toisiinsa. Kevyt huokaus kirposi koiran huulilta.
Pieni ruumis valahti veltoksi muurin eteen. Silmänräpäyksessä kajahti ilman halki koiran kumea ulvonta. Hänet oli huomattu. Muurin päältä loikkasi kuolleiden lehtien päälle keskikokoinen koira. Tuo tarttui varovasti verisen toverinsa niskasta kiinni ja loikkasi sitten takaisin muurille. Pian koira katosi.
Sysimustan metsän varjoissa välähtivät kalmankalpeat silmät.
He eivät olleet turvassa .. enää.
----------
Haluatteko kenties kuulla, mitä tuolla oikein on meneillään? Mitä nuo varjoissa väijyvät pedot ovat? Olisi mukavaa kuulla mielipiteitänne, minä kun olen kovin laiska kirjoittamaan.
;3
-Sals-