Post by anar on Oct 22, 2007 15:39:05 GMT 2
Kuljen nickillä Anar. Minut on myös saattanut joskus havaita sellaisilla nickeillä kuin Namáriel, Namárië, Strider, stranger ja kalmakoira.
"Se näyttää melkein aina surulliselta. Se on vähän niin kuin sellainen kiltti tyttö, jolle on tehty paljon pahaa."
Olen ensi maaliskuussa 16 hurjaa ja äärimmäisen pitkää, tuskallista vuotta elänyt tyttö, joka pukeutuu lähinnä mustaan, jonka voisi luonnehtia gootin, hevarin ja punkin sekoitukseksi tai sitten vain oman tiensä kulkijaksi, jota ei voi luonnehtia lainkaan moisten rajoittavien kategorioiden avulla. Minulla on melko pitkät, lapaluihin asti ylettävät, aaltoilevat hiukset, jotka toistaiseksi ovat kullanruskeat, ja joissa on myös mustaa. Minua on joku eksynyt sanomaan kauniiksi ja laihaksikin ja paljon monia asioita, jos joku tahtoo nähdä, miltä näytän, uskaltautukoon katsomaan irc-galleriasta nickiä kalmakoira.
"En tiedä, mutta sen olemuksessa on jotain sellaista... pimeää. Kuule, en suosittelisi koskaan antamaan sen sitoa sinua käsiraudoilla sängyn päähän, ties mitä se keksii."
Luonteeltani... No. Olen hyvin sekasortoinen, hullu taiteilija, melko pidättäytyväinen ja lähes aina surumielinen. Hymyilen harvoin aidosti, sitäkin harvemmin nauran. (Olen saanut kuulla tästä.) Tai no en kyllä tiedä siitä sekasortoisuudesta, kaikki koulukaverini sanovat minua hyvin järjestelmälliseksi ja keskiarvoni on reilusti päälle ysin. En luota ihmisiin enkä tule oikeassa elämässä kovin helposti toimeen kenenkään kanssa. Olen myös äärimmäisen huono ylläpitämään ihmissuhteita ja olen oikeastaan menettänyt uskoni ihmisiin jo kauan aikaa sitten. Olen vahva ja yleensä sitä vaaditaan myös läheisiltäni, sillä muutoin otan helposti ohjat käsiini ja olen herkkä manipuloimaan ihmisiä, jos toinen on vähänkään helposti manipuloitava. Netissä sen sijaan vallitsee parempi persoonani, ja pyrin aina tulemaan kaikkien kanssa toimeen sun muuta mukavaa. Oikeastaan minulla on kaksi persoonaa, mikä luo suurta ristiriitaa sisälleni, mutta ei siitä sen enempää, etten huolestuttaisi kaikkia liiaksi.
"Sä olet mun lasienkeli. Rikkoutuvainen, ei edes kovin ehjä, ja kaunis kuin enkeli."
Mitähän muuta... No, pidän eläimistä, piirtämisestä, valokuvaamisesta, nukkumisesta, musiikista, aitoudesta, mystisyydestä, pimeästä, mustasta, verenpunaisesta, veren mausta. Olen myös sadomasokisti ja se näkyy oikeassa elämässä selkeästi. Kuuntelen sitä musiikkia, mikä kuulostaa hyvältä. Minun korviani miellyttävät eniten sellaiset bändit kuin Sonata Arctica, Nickelback, Zen Café, Apulanta, CMX. Jos haluan kuunnella jotain pirteämpää, se on T.a.t.U;a, E-roticia tai Totoa, luultavimmin. Sieltä täältä on myös yksittäisiä biisejä, joiden kohdalla en todellakaan välttämättä katso genreä. Tärkeimpiä ovat lyriikat ja se, että ne kolahtavat ja kovaa, soiton ja laulun ei tarvitse edes olla niin kummoista. Minun elämässäni on kuitenkin tärkeintä se yksi ihminen, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta ja jonka puolesta vaikka kuolisin milloin tahansa epäröimättä. Olen siis kihloissa, tosiaan.
En pidä.. No, ihmisistä, valehtelusta, kaksinaamaisuudesta, takinkääntäjistä, eläinrääkkäyksestä, pissiksistä, tusinablondeista, fruittareista, homoräpistä ja sen sellaisista asioista. Oikeastaan siedän ihmisiltä hyvin vähän, ja mitä enemmän porukkaa tapaan, sitä enemmän pidän koiristani. Niitä minulla on kaksi, kolmas löhöää mummoni seurana hänen koiransa kuoltua. Netissä kyllä on hienoa tuntea erilaista porukkaa, koska silloin eivät rajoita niin monet asiat, kuten se, että ei koskaan tarvitse tavata kasvotusten.
No, minun elämäni on ollut vähän mitä se on ollut kaikki nämä vuodet, mutta ihme kyllä olen vielä hengissä. Minulla on hyvin harvoin päiviä, jolloin minua ei sattuisi johonkin kohtaan kehoani tai jolloin en sairastelisi, mutta sille en mahda mitään. Harrastan ratsastusta, olen harrastanut jo jotain kuusi tai seitsemän vuotta. Kuvataidetta olen harrastanut since I was five years old. Olen myös aiemmin harrastanut jousiammuntaa ja olen pyrkinyt tätä pitämään sen verran vetreänä, että jos pitää ampua niin osun minne pitääkin. Ennätys on kolmen nuolen viineellä kolme nuolta kymppiin.
Hmm. Tämä kertomus lienee lopuillaan, peruspuitteet ovat toivon mukaan hahmottuneet. Toki tästä olen jättänyt paljon kertomatta, mutta sille nyt ei voi mitään. Ehkä lisäilen tänne jotakin mukavaa, jos sille päälle satun.
xxx
Anar
"Se näyttää melkein aina surulliselta. Se on vähän niin kuin sellainen kiltti tyttö, jolle on tehty paljon pahaa."
Olen ensi maaliskuussa 16 hurjaa ja äärimmäisen pitkää, tuskallista vuotta elänyt tyttö, joka pukeutuu lähinnä mustaan, jonka voisi luonnehtia gootin, hevarin ja punkin sekoitukseksi tai sitten vain oman tiensä kulkijaksi, jota ei voi luonnehtia lainkaan moisten rajoittavien kategorioiden avulla. Minulla on melko pitkät, lapaluihin asti ylettävät, aaltoilevat hiukset, jotka toistaiseksi ovat kullanruskeat, ja joissa on myös mustaa. Minua on joku eksynyt sanomaan kauniiksi ja laihaksikin ja paljon monia asioita, jos joku tahtoo nähdä, miltä näytän, uskaltautukoon katsomaan irc-galleriasta nickiä kalmakoira.
"En tiedä, mutta sen olemuksessa on jotain sellaista... pimeää. Kuule, en suosittelisi koskaan antamaan sen sitoa sinua käsiraudoilla sängyn päähän, ties mitä se keksii."
Luonteeltani... No. Olen hyvin sekasortoinen, hullu taiteilija, melko pidättäytyväinen ja lähes aina surumielinen. Hymyilen harvoin aidosti, sitäkin harvemmin nauran. (Olen saanut kuulla tästä.) Tai no en kyllä tiedä siitä sekasortoisuudesta, kaikki koulukaverini sanovat minua hyvin järjestelmälliseksi ja keskiarvoni on reilusti päälle ysin. En luota ihmisiin enkä tule oikeassa elämässä kovin helposti toimeen kenenkään kanssa. Olen myös äärimmäisen huono ylläpitämään ihmissuhteita ja olen oikeastaan menettänyt uskoni ihmisiin jo kauan aikaa sitten. Olen vahva ja yleensä sitä vaaditaan myös läheisiltäni, sillä muutoin otan helposti ohjat käsiini ja olen herkkä manipuloimaan ihmisiä, jos toinen on vähänkään helposti manipuloitava. Netissä sen sijaan vallitsee parempi persoonani, ja pyrin aina tulemaan kaikkien kanssa toimeen sun muuta mukavaa. Oikeastaan minulla on kaksi persoonaa, mikä luo suurta ristiriitaa sisälleni, mutta ei siitä sen enempää, etten huolestuttaisi kaikkia liiaksi.
"Sä olet mun lasienkeli. Rikkoutuvainen, ei edes kovin ehjä, ja kaunis kuin enkeli."
Mitähän muuta... No, pidän eläimistä, piirtämisestä, valokuvaamisesta, nukkumisesta, musiikista, aitoudesta, mystisyydestä, pimeästä, mustasta, verenpunaisesta, veren mausta. Olen myös sadomasokisti ja se näkyy oikeassa elämässä selkeästi. Kuuntelen sitä musiikkia, mikä kuulostaa hyvältä. Minun korviani miellyttävät eniten sellaiset bändit kuin Sonata Arctica, Nickelback, Zen Café, Apulanta, CMX. Jos haluan kuunnella jotain pirteämpää, se on T.a.t.U;a, E-roticia tai Totoa, luultavimmin. Sieltä täältä on myös yksittäisiä biisejä, joiden kohdalla en todellakaan välttämättä katso genreä. Tärkeimpiä ovat lyriikat ja se, että ne kolahtavat ja kovaa, soiton ja laulun ei tarvitse edes olla niin kummoista. Minun elämässäni on kuitenkin tärkeintä se yksi ihminen, jota rakastan enemmän kuin mitään muuta ja jonka puolesta vaikka kuolisin milloin tahansa epäröimättä. Olen siis kihloissa, tosiaan.
En pidä.. No, ihmisistä, valehtelusta, kaksinaamaisuudesta, takinkääntäjistä, eläinrääkkäyksestä, pissiksistä, tusinablondeista, fruittareista, homoräpistä ja sen sellaisista asioista. Oikeastaan siedän ihmisiltä hyvin vähän, ja mitä enemmän porukkaa tapaan, sitä enemmän pidän koiristani. Niitä minulla on kaksi, kolmas löhöää mummoni seurana hänen koiransa kuoltua. Netissä kyllä on hienoa tuntea erilaista porukkaa, koska silloin eivät rajoita niin monet asiat, kuten se, että ei koskaan tarvitse tavata kasvotusten.
No, minun elämäni on ollut vähän mitä se on ollut kaikki nämä vuodet, mutta ihme kyllä olen vielä hengissä. Minulla on hyvin harvoin päiviä, jolloin minua ei sattuisi johonkin kohtaan kehoani tai jolloin en sairastelisi, mutta sille en mahda mitään. Harrastan ratsastusta, olen harrastanut jo jotain kuusi tai seitsemän vuotta. Kuvataidetta olen harrastanut since I was five years old. Olen myös aiemmin harrastanut jousiammuntaa ja olen pyrkinyt tätä pitämään sen verran vetreänä, että jos pitää ampua niin osun minne pitääkin. Ennätys on kolmen nuolen viineellä kolme nuolta kymppiin.
Hmm. Tämä kertomus lienee lopuillaan, peruspuitteet ovat toivon mukaan hahmottuneet. Toki tästä olen jättänyt paljon kertomatta, mutta sille nyt ei voi mitään. Ehkä lisäilen tänne jotakin mukavaa, jos sille päälle satun.
xxx
Anar