Kolikon toinenpuoli [Sovittu]

[Koji]

Punahiuksinen kalpea mies. Tämän huulet olivat hieman veriset ja samoin sormet. Hän nuolaisi verta sormistaan, ettei yksikään pisara menisi vain hukaan tästä elämän eliksiiristä(kirjotetaaks se noin?). Aka nuolaisi vielä verta huulistaan. Mukavan aterian oli tässä äskettäin mies saanut. Suihkulähteen vieressä makasi mahallaan jonkun nuoren naisen ruumis, jossa ei ollut enään yhtään verta jäljellä.
Oli sattunut tulemaan vampyyrin tielle, kun tämä oli saalistamassa. Aluksi hän oli luullut, että saisi aamupalaksi pelkästään pienen kakaran, mutta tätä olikin tullut tuo typerä tyttö puolustamaan. Joten mies sai paremman uhrin. Nyt vampyyri pystyi puolustautumaan helposti, kun oli täysissä voimissaan. Kerrankin... Normaalisti hän ei juonut näin paljoa verta, mutta oli jokin aika sitten vaihtanut persoonaa, siihen pahempaan.

Ilta alkoi olla jo pitkällä. Taivas oli tumma. Täysin tumma. Edes tähdet eivät näkyneet pilviverhon takaa. Ei pienintäkään valonlähdettä ollut. Hyvä, jos oman nenänsä edes näki. Vampyyrille se ei tuottanut mitään ongelmaa. Pieni tuulen vire puhalsi suihkulähteen yli ja sai punaiset - tällä kertaa vapaana - olevat hiukset liehumaan.
Punaiset sielunpeilit kääntyivät katsomaan lähteen väreilevää pintaa. Mitään heijastusta ei siitä näkynyt. Vampyyrit olivat vain tyhjiä kuoria.

[Hiswa]

Tumma, pitkä miehenalku piilotti haukotuksen kätensä taakse kävellessään kohti suihkulähdettä. Oli pimeä ilta ja Jaken työvuoro oli päättynyt muutamia tuntia sitten. Päivittäinen oleminen tupakansavuisessa tavernassa otti koville, varsinkin jos hajuaisti oli kolmisen kertaa normaalia ihmisen hajuaistia voimakkaampi. Jacques Ateara hieroi silmiään ja laittoi hiuksensa poninhännälle sileällä ranneliikkeellä. Hän oli yrittänyt saada aluksi unta motellihuoneessaan, mutta turhaan - vaikka työpäivä oli raskas, ei häntä silti väsyttänyt tippaakaan.
Oi kuinka hän odotti seuraavaa lomapäiväänsä, nuorukainen voisi livahtaa kaupungista ja mennä metsään, valvoa koko yön katsellen tähtiä ja kuutamoa. Muutamia viikkoja sitten Jake olisi nauranut ajatukselle, mutta 'muutoksestaan' lähtien hän oli yhä enemmän rakastanut luontoa ja yötä, ehkä se oli niitä susijuttuja.
Vaikkain vain repalaisiin farkkuihin jotka ulottuivat hänen polviensa alapuolelle pukeutuneena, hän ei silti tuntenut yön kylmyyttä. Vaikka kyllä tuo huomasi, ettei ihan lämmin yö ollut - hänen hengityksensä huurusi.
'Toivottavasti täällä ei ole ketään muita', Jake mietti ja alkoi tutkiskella aukiota. Hieman ärsyyntyneenä hän kuitenkin huomasi hahmon seisomassa suihkulähteen vierellä, katsellen sen pintaa. 'Outoa', tuo mietti ja kurtisti kulmiaan. Seuraavalla hengenvedollaan tuo kuitenkin hastoi jotain joka varoitti häntä vaarasta, veren kuparisen hajun. Jake nyrpisti nenäänsä pienesti. Juuri hänen tuuriaan törmätä johonkin hulluun sarjamurhaajaan..
Nuorukainen otti muutaman varovaisen (ja erittäin hiljaisen) askeleen kohti suihkulähdettä, tutkien silmillään hahmoa. Pimeys olisi ollut ihmiselle hyvin ylivoimainen nähdäkseen mitään, mutta tässäpä emme puhukaan ihmisestä.
Punaiset hiukset, vaaleat vaatteet. Melko laihahko', Jake painoi mieleensä, mutta sitten hänen silmänsä singahtivat maassa makaavaan naisen ruumiseen. Kuollut melkein välittömästi.. Raa'an paljon verta.
".. Iltaa", nuorukainen sanoi syvällä äänellään pehmeästi, mutta tarpeeksi voimakkaasti jotta toinen varmasti kuulisi.

// Tylsähkö perusroolaus. :D //

[Koji]

Aka mietti mitä seuraavaksi. Menisikö jonnekkin muualle etsimään mielenkiintoisia tyyppejä, vai kiusaamaan toisia ihmisiä. Hyökkäämällä vaikka jonkun kotiin ja vähän teurastaa. Tai voihan vaikka mennä pomppimaan katoillekkin ja herättelemään asukkaita. Hän keksi muitakin mukavia ideoita miten piinata saastaisia ihmisiä, jota ilman tosin ei elettäisi. Kamala päänsärky kumminkin esti sen. Ei huvittanut saada ihmisiä kiljumaan kauhusta, joka pahentaisi varmaan särkyä vielä. Vampyyri ärähti itsekseen hiljaa. Tämän öinen reissukin oli saanut muutaman uuden veriläikän vaatteisiin. Voisi varmaan hankkia puhtaat jostain, kun valkoisessa näkyi kaikki muukin lika niin helposti.
Hän tajusi Jacquesin läsnäolon, ennenkuin tämä edes oli sanonut mitään. Pian haju antoikin selville, että tulija ei ollut ihminen. Muttei ihan ihmissudellekkaan haissut, joltain sen kaltaiselta olennolta. Akasta tosin melkein kaikki susiksi muuttuvat olivat ihmissusia.
Punaiset silmät katselivat toista pistävästi pimeydessä. Hän ei luottanut oikein Jakeen, muttei uhkanakaan pitänyt. Olihan vampyyri nyt täysissä voimissaan ja päihittäisi melkein kenet tahansa ihan helposti. Nopealla liikkeellä Aka oli vetäissyt Colt M1911A1:nsa esille ja osoitti sillä toista.
"Onko jotain asiaa?" punapää kysyi töykeästi.