Those, whose eyes can't see us ~ ((Tika))

[Hiswa]

// Olen myöhäinen laiskimus, mutta tässä se töpö vihdoin. :'D //

Suurehko nuori mies tallusteli kädet taskussaan pimeällä kujalla ainoana valonlähteenään muutamien metrien päässä olevat katulamput, jotka hohtivat himmeää valoaan antaen ympäristölle hieman aavemaisen tunnelman. Nuorukainen oli saapunut tähän pimeään paikkaan suoraan hautuumaalta, ja päällä hänellä oli vain resaiset farkut ylettyen hieman hänen polviensa alapuolelle. Vaikka hänen vaatteensa olikin niin vähäiset, ei kylmä silti hiipinyt tuon ytimiin niin kuin ehkä normaalille ihmiselle tässä tilanteessa, - itseasiassa hän tunsi olonsa oikein mukavaksi.
'Pitäisi varmaan etsiä jokin paikka yösijaksi', Jacques ajatteli tutkiskellen ympäristöään. Useimmat talot olivat hylättyjä, monen ikkunat ja ovet olivat naulattu kiinni, mutta joissakin rakennuksissa oli joko puoteja joiden ikkunat olivat ehkä hieman pölyiset, mutta silti selvästi käytössä. Kerran he ohittivat myös erään kapakan, mutta sen ympärillä näytti olevan sen näköistä porukkaa että Jaken järkevämpi puolisko kannusti häntä vain kävelemään ohitse. Ja alkoholihan hänet oli tähän soppaan alunperinkin saanut, kuka selväpäinen muuten menisikään harjoittelamaan haulikolla ampumista läheisiin susiin jotka olivat rauhoitettuja heimolakien nojalla?
Jacquesin ajatukset pakottivat häntä tuhahtamaan ja pudistamaan päätään. Takaisin ei ollut menemistä, vaikkei häntä olisikaan laitettu vankilaan rauhoitetun eläimen tappamisesta ja alkoholin käytöstä alaikäisenä, olisi hänet joka tapauksessa laitettu sinne oman äitinsä murhaamisesta. Jake huokaisi, ja vasta sitten hänen takanaan kuuluvien askelten ääni muistutti häntä hänen seuralaisestaan. Hän pysähtyi äkisti, rypistäen otsaansa aivan kuin miettien jotain. "Pitäisikö meidän etsiä majapaikka?", tuo kysyi tarpeeksi kovalla äänellä jotta Caitlyn varmasti kuulisi, ja käänsi sitten päätään hieman taaksepäin, etsien katseellaan toista.

// Ps. Otsikko vammaa. //

[Tika]

Caitlyn Dawson

Nuori neitonen laahusti jokusen metrin Jaken perässä. Caitlyn laittoi takkinsa vähän paremmin, niin että musta kangas lämmittäisi vähän kasvojen alaosaakin.
’Täällä alkaa olla kylmä... Antaisin melkein mitä tahansa, jos saisin pipon ja lapaset jostain’, ajatteli tämä ja hieroi käsiään yhteen, jotta ne vähän lämpenisivät. Samalla neito vilkaisi Jakea edellään.
’Sitä kyllä saa miettiä, että miten hänellä ei näytä olevan yhtään kylmä! tuhisi tämä mielessään ja värähti hiukan. Yö oli jo pitkällä, ja valoakaan ei paljoa noista lampuista lähtenyt, sen verran että näki missä tie menee. Caitlyn vilkaisi taivaalle, mutta ei nähnyt tähtiä eikä kuutakaan. Pilvinen yö.

Neito tukahdutti haukotuksen käteensä, ja yritti pysyä toisen perässä. Tätä jo väsytti, olisi niin mukava päästä johonkin nukkumaan, tai edes jonnekin lämpimään. Caitlyn tarkkaili rakennuksia joiden ohi he kulkivat, jos vaikka joku niistä olisi hotelli tai vastaava. Tämä katseli kaihoisasti jopa baariin, mutta koska Jake vain käveli eteenpäin, huokaisi tämä ja seurasi miestä. Yksin neito ei halunnut mennä minnekään. Tai ei ainakaan baariin. Niinpä niin.

Tyttö hätkähti hiukan toisen kovaäänistä kysymystä. Hiljaisuutta oli kestänyt niin kauan, että äänen kuuleminen yhtäkkiä hätkähdytti.
”No kyllähän se aina voisi hyväksi olla...” sanoi tämä toisen kääntyessä katsomaan.
”Mutta minulla ei ainakaan ole mitään ideaa, että missä täällä saattaisi olla hotellia tai mitään”, totesi tämä sitten ja peitti taas haukotuksen käteensä. Neito oli aivan liian väsynyt ajattelemaan mitään järkevää, niinpä majapaikan etsiminen luultavasti lankeaisi toisen harteille.

[Hiswa]

Jake katseli Caitlynia sivusilmällä, mutta jatkoi sitten kävelemistä hymähtäen. Jokin majapaikka olisi pakko löytää ja pian, ties vaikka naikkonen pyörtyisi kohta unenpuutteesta. "Etsitään vaikka jokin majatalo", Jake sanoi kuin ohimennen, nyt pitäen hieman tarkempaa silmää minne he menivät ja mitä rakennuksia he ohittivat.
Yön pimeys ei varmasti olisi vaikuttanut niin pimeältä jos nuorukainen olisi ollut susimuodossaan, mutta se taas ei oikein käynyt päinsä. Äkkiänäinen ajatus teki tiensä Jaken mieleen ja hän sanoi sen ääneen, kurtistaen otsaansa: "Minulla ei ainakaan ole rahaa."
Miten ihmeessä he voisivat maksaa majapaikasta? Tosin, ainahan he voisivat tehdä töitä maksaakseen velkansa, mutta..

// Pätkä. x)
Muttajoo, mun tyypillä ainakaan ei ole mitään mukanaan millä maksaa. //

[Tika]

Caitlyn Dawson

"Ööh, okei", sanoi tämä hiukan hidasjärkisesti ehkä, kun ei ollut tottunut majatalo termiin. Eihän kukaan Lontoossa puhunut majataloista, hotellit olivat paljon tutumpi nimitys tälle.

Hmm? Ei rahaa? Ach, voi tätä nykyaikaa. Ei Caitlyn toisaalta ihmetellyt sitä, ettei toisella ollut rahaa. Tuollahan oli hädin tuskin vaatteita! Pienoinen huokaus karkasi neidon huulilta, kun tämä alkoi kaivelemaan taskunsa pohjia. Jospa jokunen seteli olisi siellä säilynyt? Hetken päästä tämä löysikin muutaman satasen. Onneksi neito oli vierastanut luottokortteja, ja pitänyt ennemmin mukanaan käteistä.
"Minulla kyllä on rahaa, mutta en oikeastaan tiedä hyväksytäänkö tälläistä rahaa täälläpäin... Ainakin voimme mennä johonkin majataloon ja kysyä asiasta", totesi tämä samalla kun he astelivat eteenpäin. Neito piti myös tarkkaan silmällä tienvarren rakennuksia, jos vaikka huomaisi jonkun majatalon. Pian tämän silmiin ponnahtikin kyltti.
"Hei katso! Tuo lienee - örmh - majatalo", sanoi Caitlyn sanaa hiukan vierastaen, ja jatkoi:
"Näyttää olevan nimeltään Vuotava noidankattila [[ANTEEKSII XD En voinut vastustaa x)]]. Eiköhän mennä sinne?" tuhisi tämä ja katsahti kysyvästi Jakeen.

[Hiswa]

Susimies katseli hiljaisuudessa kun Caitlyn selitti että hänellä olisi rahaa, hän oli nimittäin melko varma ettei amerikan taikka Britannian valuutta kävisi täällä.
Jake oli jo kävellyt majatalon kohdalle kun Caitlyn osoitti sitä. Nuorukainen ei ollut aivan varma saisiko hän yhtään minuuttia nukuttua siellä, paikka näytti melko huonokuntoiselta, mutta kaippa pakon edessä olisi mukavuuksista hieman taivuttava. Valo loisteli kadun toiselta puolella olevasta Vuotavan noidankattilan ikkunoista, ja sen lämpöisyys itseasiassa alkoi hieman vetämään puoleensa.
Sisällä näytti melusta päätellen olevan ainakin muutamia, eh, ihmisiä, joten kaipa paikkaan voisi mennä. Jake katsahti Caitlyniin. Mielessään hän oli jo muodostanut suunnitelman, miten saisi majatalon omistajan pään käännettyä jotta he voisivat siellä yöpyä.
"Ojenna rahasi", Jake sanoi käskevällä mutta samalla lempeällä äänellä, katsoen Caitlynia suoraan silmiin, kuin pyytäen tätä luottamaan häneen.

[Tika]

Caitlyn vaihtoi painoa jalalta toiselle melko kärsimättömästi. Neito oli väsynyt, nälkäinen ja kylmissään, ja tuosta majatalosta hohkasi lämpö ja valo. Eiköhän siellä ruokaakin olisi, jos vain rahat kelpaisi. Kunhan nyt Jake saisi liikettä jalkoihinsa, yksin tämä ei nimittäin halunnut sisälle mennä. Siellä kun näkyi olevan paljonkin porukkaa, eikä sitä ikinä tiennyt, minkälaisia nuo ihmiset olisivat. Jake oli sentään hiukan tuttu, ja ainakin Caitlyn pystyisi luottamaan siihen, että toinen olisi tarpeeksi vahva suojelemaan tätä. (Jotenkin portin repäisy irti tuntui vahvistavan tätä seikkaa)

Mitä, pitäisi rahat antaa? ... Okei, olikos tämä nyt ryöstö? Hetken aikaa tämä irvisteli ajatukselle, mutta toisen vetoava katse sai tämän huokaisemaan ja myöntymään lopulta.
"Olkoon sitten, tuskin niitä itse tarvitsen", sanoi neito vastahakoisesti ja ojensi setelinsä Jakelle. Caitlyn yritti kehitellä jonkinmoisen virneenkin, mutta taisipa epäonnistua aika surkeasti.
"Eiköhän mennä sisään?" tokaisi tämä aikeinaan seurata toista sisälle kunhan tuo menisi.

[[Eli sitku se nyt menee sisään nii Caitlyn tulee perässä, ettei tartte alkaa vääntään montaa roolia siitäkin x)]]

[Hiswa]

Tyttö näytti aluksi hyvin epävarmalta, mutta ojensi lopulta rahansa nuorukaiselle. Jake hymyili pienesti Caitlynille, ja kääntyi sitten kohti majataloa. Hän vetäisi syvään henkeä kuin rauhoittaakseen itsensä, ja asteli sitten majatalon ovelle. Hän käänsi päätään hivusen oikealle ja sanoi silmäkulmastaan toista katsellen, "Pysy lähelläni, ja älä sano sanaakaan."
Jake avasi oven ja asteli sisään. Tupakansavu tunki melko rajusti nuorukaisen sieraimiin tuon hyvän hajuaistin takia, ja tuo yrittikin pidätellä ilmettään mahdollisimman normaalina samalla kun hän lähestyi 'baaritiskiä', jonka takana hieman rähjäisen näköinen mies seisoi, merkaten jotakin vanhantapaiseen vieraskirjaseen. Muutama majatalon ravintolantanpaisessa istuva oleskelija nosti katseensa suurikokoiseen Jakeen tuon astellessa läpi tavernan itsevarmin askelin, mutta useimmat pian katsoivat muualle kun huomasivat tumman ja vartioidun katseen tuon silmissä.
"Tarvitsen huoneen kahdelle", Jake sanoi riuskalla äänellä pysähdettyään tiskille. Majatalon omistaja katsoi ylös Jakeen, todellakin ylös - Jake oli monta senttiä miestä pidempi. Mies näytti ikään kuin puntaroivan vaihtoehtojaan, ja katsahti välillä myös Caitlyniin Jaken takana, mutta ei viitsinyt tuijottaa enempää huomattuaan Jaken kovan mulkaisun tuon jälkeen. Mies oli noin keski-ikäinen, kaljuuntuva, ja hänellä oli viikset ja parta jotka tekivät sopivat täydellisesti hänen imagoonsa. Mies vilkaisi listaa pöydällänsä, ja sanoi sitten hieman vesiään koettavalla äänellä, "Ainoassa vapaassa huoneessa on vain yksi sänky.."
Jake vilkaisi Caitlyniin sivusilmällään, mutta päätti silti tarttua tarjouksee. Oli se yksi sänky parempi kuin ei mitään.
"Siispä otamme sen", Jake sanoi hieman varmemmalla äänellä kuin hän tunsi itse sillä hetkellä. Hän ojensi satalappusen miehen naaman eteen, ja kysyi: "Käykö teille punnat?"
Mies tiskillä tutki rahaa hetken kädessään, mutta sitten ojensi sen takaisin. "Olen pahoillani, mutta en ole nähnyt kyseistä rahaa täällä, joten en voi hyväksyä sitä.. Joudutte näköjään maksamaan jotenkin muuten..", mies sanoi ja katsahti Jaken selän taakse Caitlyniin virnistäen, joka paljasti että hänen hampaansa olivat aivan kuin keskiajalla asuneella miehellä joka ei ollut koskaan kuullutkaan hammashuollosta. Joku naurahti humalaisen naurun läheisestä pöydästä.
Jake tunsi raivon kohahtavan suonissaan, ja samalla häntä ällötti miehen likainen virnistys. Jake mulkaisi nauraneeseen tyyppiin, joka äkkiä näytti hyvinkin kiinnostuneelta juomastaan. Sitten hän kääntyi paikan omistajaan ja sanoi, "Ette satu tarvitsemaan yhtään työvoimaa täällä? En vaadi palkaksi muuta kuin paikan yöpyä, aamiaisen ja lämpimän ruoan kerran päivässä."
Mies tiskin takana katseli Jakea hieman kritisoiden, ja sanoi sitten: "No, työvoima on aina tarpeen, ja näytät vahvalta mieheltä, mutta onko sinulla kokemusta ravintolaalalta?"
"Olin kerran töissä tavernassa", Jake ehdotti, katsoen omistajaan päättäväisesti. Mies hymähti, kirjoitti jotain lapulle ja sanoi sitten, "Tarvitsen nimesi."
"Jake Ateara", nuorukainen sanoi ja hymyili Caitlyniin päin hetken ajan, minkä hän hän toivoi olevan rauhoittavaa hymyä. Paikan omistaja nyökkäili, ja sanoi sitten muodollisesti: "Tervetuloa Vuotavaan Noidankattilaan Herra Aterara. Ensimmäinen työvuorosi alkaa huomenna aamu yhdeksältä ja päättyy kuudelta illalla. Huoneenne on yläkerrassa ensimmäinen vasemmalla." Sitten hän katsahti Caitlyniin, ja takaisin Jakeen. Jake ymmärsi yskän, ja vaikka hän ei halunnut antaa Caitlynista väärää kuvaa, hänen oli pakko keksiä jotakin. "Hän on seuralaisenani, ainakin tämän yön", nuorukainen sanoi ja katsahti anteeksipyytävästi Caitlyniin.
"Selvä, tässä avaimenne. Minun nimeni on Herra Burrock, ja minua kutsutaan Herra Burrockiksi, onko selvä?", mies sanoi ojentaen hieman vanhantyylisen avaimen Jakelle, joka nyökkäsi vakavasti. Sitten mies ei taas kiinnittänyt heihin huomiota, vaan alkoi kirjoitella joitan kirjaseensa.
Julkiasun vuoksi Jake laittoi toisen kätensä Caitlynin ympärille ja alkoi johdattamaan häntä kohti portaikkoa. Muutama tyyppi tavernassa katsoi kaksikkoon melko kateellisesti, mutta kun he olivat poissa näköpiiristä, melkein kukaan ei enää muistanut heitä.
Portaiden yläpäässä Jake päästi irti Caitlynista, ja ojensi hänelle takaisin hänen rahansa, valmistuen siihen jos toisella oli jotain sanottavaa.

// Tuli pitkä, kerrankin. :'D //

[Tika]

Caitlyn Dawson

Tyttö vain nyökkäsi mykkänä ja hipsutteli sitten Jaken perässä. Tupakansavu löi täysillä tämänkin nenään, mutta neito oli tottunut tupakan savuun, eikä se oikeastaan häirinnyt. Caitlyn vilkuili hyvinkin uteliaana ravintolan pöytiin, joissa istui kyllä lähinnä resuisia miehiä, joilla oli epämiellyttävä katse. Onneksi kukaan ei tuntunut huomaavan Caitlyniä Jaken takaa, vaan kaikki käänsivät katseensa pois piakkoin. Se sai neidon miettimään, millainenkohan ilme hänen seuralaisellaan oli? Luultavasti aika epämiellyttävä, ainakin sen perusteella miten toiset käyttäytyivät sen nähdessään.
Neito seurasi tiukasti Jaken kannoilla toista tiskille, jossa vanhahko mies huolehti kaupan käynnistä. Caitlyn tarkkaili majatalon omistajaa kriittisin silmin, ja irvisti laimeasti. Ei kovinkaan innostava näky. Tämä oli niin keskittynyt miehen ulkonäön tutkimiseen, että tuon sanat melkein menivät ohi korvien. Kuulipa kuitenkin. Tuon puheet saivat tämän hiukan puraisemaan poskeaan. Uhh, mitähän tästäkin tulisi... Mutta parempi sekin olisi kuin ei mitään, niinpä Caitlyn ei valittanut Jaken vastauksesta.
Seuraava lausahdus mieheltä sai neitosen tuntemaan olonsa hyvin epämukavaksi. Tyttö painautui lähemmäs Jakea, tuntien lämmön joka hohkasi toisen kehosta. Caitlyn puristi kätensä nyrkkiin hillitäkseen ne, tyttö nimittäin olisi niin kovasti halunnut tarrautua Jakeen, jotta olo olisi turvallisempi. Tämä ei tainnutkaan olla mikään mukava majatalo...
Tämä huoahti ääneti helpotuksesta, kun Jake sai sumplittua itsensä töihin majataloon, eikä kukaan enää tuntunut huomaavan tyttöä. Caitlyniä tosin huoletti, että Jake nyt hänen vuokseen joutui tällaiseen paikkaan töihin. Vaikka eiköhän poika pärjäisi.
Neitoa ei haitannut tippaakaan esiintyä Jaken seuralaisena, kunhan sen avulla pääsi pois tilanteesta. Itse asiassa toisen käsi oli mukavan lämmin ja lohdullinen. Caitlyn käveli hyvin innokkaasti kohti portaikkoa, kaivaten pois pääsyä tilanteesta. Pian kaksikko olikin jo portaiden yläpäässä, ja Jake päästi otteensa tytöstä. Mykkänä neito otti rahansa takaisin vastaan, vaikka tuskin niillä mitään teki, kun ei kerran tännekään kelvannut. Ainakin olisi jotain jota voisi polttaa, jos joskus joutuisi yöpymään kadulla. Vaikkakin pelkkä ajatuskin sai tämän värähtämään.
Tyttö hätkähti ajatuksistaan tajuten toisen kaipaavan jotain puhetta. Tai ainakin tämä oletti niin, koska toinen seisoi tuossa katsellen tätä.
”Kiitos tuosta”, sai tämä sanottua huokaisten. Caitlyn oli todellakin kiitollinen, kun oli edes johonkin suojaan päästy, ja sitten Jake oli ”pelastanut” tämän.
”Anteeksi, kun jouduit tänne töihin”, sopotti tämä, vaikka lause ei tainnut olla kovinkaan järkevä. Nojaa.

[Hiswa]

Jake vain nyökkäsi mykkänä Caitlynille, hieman ajatuksissaan, ja tokaisi, "Eipä mitään." Sitten tuo piilotti haukotuksen kätensä taakse, ja katsahti avaimeen kädessään. Numero 13. Jake irvisti lievästi, ja kiersi sitten katseellaan käytävää, etsien huonetta jossa olisi sama numero. Kun tuo huomasi huoneen, asteli hän sen luokse ja tökkäsi avaimen lukkoon, käännähti ja tönäisi ovea hyvin hellästi, peläten rikkovansa sen. Ovi aukesi narahtaen, ja Jake käveli sisään pimeään huoneeseen, nähden kuitenkin silmillään ilman lamppuakin. Oikealle käännyttäessä oli ovi joka oli ehkä joskus ollut valkea, mutta maali oli kuihtunut melkein olemattomiin ja nyt se oli enemmänkin harmaan puun värinen. Raottaessaan ovea nuorukainen huomasi sen olevan kylpyhuone, siellä oli peili jonka kulmassa oli halkeama, suihku ilman suihkuverhoa, vessanpytty sekä käsienpesuallas. Tyytyväisenä siihen että paikassa näytti sentään olevan virtaavaa vettä, Jake jatkoi matkaansa sisemmäs huoneistoon. Likainen ikkuna josta oli näkymä kadulle, tummat halpisverhot niitä puoliksi jo valmiiksi peittäen, hieman normaalia yhden hengen sänkyä leveämpi sänky jossa oli kaksi paksua tyynyä, peitto, ohuempi tummanruskea päiväpeitto. Kaikki paitsi päiväpeitto olivat väreiltään luonnonvalkeita, samoin kuin aluslakana. Huoneen nurkassa oli ihan isohko yhden hengen pehmustettu nojatuoli, jalkarahi sekä pieni pöytä. Lattia oli puinen ja mattoja ei ollut, mutta paikka silti oli melko lämmin. Jake napsautti valokatkaisimesta kattolampun päälle, joka hohkasi himmeää valoa ympäri huonetta. Seinät olivat tapetoidut vaaleanruskein kuvioin jotka eivät näyttäneet miltään.
"Näyttää siltä että sinä saat sängyn", Jake tokaisi hieman virnistäen ja alkoi jo hieman järjestellä tavaroita. Hän heitti avaimen pöydälle, vetäisi päiväpeiton ja toisen tyynyistä syliinsä, ja istahti mukavasti nojatuoliin.

[Tika]

Neito punastui ehkä hiukan, mutta päätti sitten ohittaa koko aiheen kun toinenkin näytti sellaista aikovan. Caitlyn asteli toisen perässä huoneeseen, joka näiden käyttöön oli annettu. Hmm, ei hassumpaa, näytti ihan kelvolliselta, ajatteli tämä samalla kun seurasi Jakea sisään. Vaikka eihän neito paljoa nähnyt ilman valoa. Pian Jake kuitenkin laittoi valot päälle, ja huoneen sisustus alkoi paremmin erottua tällekkin. Tyttö haukotteli leveästi ja katseli unisin silmin ympärilleen.
"Oh, oletko nyt ihan varma?" kysyi neito hiukan voimattomasti toiselta. Kyllä Caitlynkin olisi voinut nukkua tuolissa. Mutta nähtävästi Jakella oli jokin ihme herrasmies - moodi päällä. Olkoon sitten niin, tokihan tämä mieluummin sängyssä nukkui. Niinpä Caitlyn asteli sängyn luo. Neito riisui takkinsa sängyn päähän ennenkuin kaivautui peiton alle. Mukava lämpö alkoi levitä tämän sisälle.
"Hyvää yötä", sanoi tämä vielä unen ja valveen rajamailta Jakelle.

//Lyhyttt xP Ja kökkö, sorryyy