Läpi harmaan kivenkin

[saalistaja]

[[ Offline, Fuji~ ]]

Museo oli yhtä tyhjä kuin lähes aina. Pari ihmistä katseli vanhoja esineitä vähemmän kiinnostuneen näköisinä. Jossain saattoi vilahtaa yksi henkilökunnan jäsen, mutta hän hävisi aina johonkin tekemään omia asioitaa, vanhoja kun olivat, eivät kerinneet mukamas opastaa aina kaikkia. Kaikki eivät onneksi tarvinneetkaan opastusta tai sitten eivät halunneet sitä. Ainakin yksi sellainen löytyi museosta. Goottipukuinen tyttö seisoi vanhan taulun luona katselemassa sitä hiljaa. Taulu oli syrjässä kaikista muista. Kuten oli Ashleykin.
Hän ei halunnut puhua kenenkään kanssa, koskettaminenkin oli mahdotonta. Mutta hän ei vielä tiennytkään, että pystyisi muuttamaan jalkansa tai käsivartensa kiinteäksi, jos halusi. Haaleat silmät vilkuilivat ympärille ja kun ihmisiä ei näkynyt lähti tyttö liikkeelle. Maiharit eivät pitäneet mitään ääntä tuon kävellessä eteenpäin museon käytävällä.

Ashley Kisha oli kovinkin eläinrakas, mutta museossa harvemmin näki eläimiä, koska ovessa luki ainakin, että koirat olivat kielletty. Vanhan tottumuksen mukaan neiti oli tullut sisään ovesta, vaikka pääsisi seinänkin läpi aivan milloin halusi. Se kyllä olisi voinut olla todella hämmentävää, jos joku normaali ihminen sen olisi nähnyt. Joten ovi oli ollut paras vaihtoehto. Sitäpaitsi, Ash ei ollut vielä tottunut menemään asioitten läpi, se sai haamun aina värisemään. Inhottavaa. Gootti jäi seisomaan vanhan taideteoksen luokse, joka esitti juoksevaa koiraa. Koira oli tehty metallista ja sen silmät olivat kuparia. Hitaasti hansikkaaseen piilotettu käsi kurotti koskettamaan eläimen kuonoa. Sormet kuitenkin menivät läpi tuosta. Ashley vetäisi kätensä tuskaisesti pois ja painoi leukansa rintaansa vasten pidätellen nyyhkytystä. Tämä haamuna eläminen ei ollut aina hauskaa. Ei todellakaan ollut. Viisitoistavuotiaana varsinkin tunsi itsensä kovin yksinäiseksi. Oli ollut kyllä mukava tavata Chardon, joka oli edes hieman lähellä Ashleyn ikää ja toinen oli ollut kovin mukava. Tytön kasvoille levisi pieni hymy.

[Hiswa]

Harmaa, harjallinen susi makasi museon nurkassa. Se virnisteli itsekseen, kun muisteli miten se oli museoon päässyt. Yksi ihminen-mikä-lie oli uroksen museoon kävellessä osoittanut koiria käskevää kylttiä, mutta susipa siitä vähät välitti - murisi vain ja mulkaisi ilkeästi. Eihän hän ollut koira, ehei, vaan susi. Kerrankin siitä edes vähän hyötyä. Olisihan hän voinut muuttua vaikka hevoseksi. Huh huh.

Maatessaan siinä lattialla, uros katseli ympärilleen. Muutama henkilö "kiireistä" museoväkeä, ja muutamia muita henkilöitä joihin tämä ei jaksanut kiinnittää huomiota. Mutta sitten hän näki erään koirapatsaan luona haamun, tai aaveen. Mikä liekkään. Se ei näyttänyt erityisen onnelliselta, siinä haikaillen patsaan perään ja yrittäen sitä koskettaa. Roy jäikin hetkeksi tuijottamaan tuota ilmestystä.

[saalistaja]

Täysin normaalilta näyttävä, vaikkakin läpi menevä, tyttö hymyili koirapatsaalle itsekseen. Oli helppoa, kun kukaan ei huomannut, että on haamu, se oli oikeastaan mukavaa, koska jos se olisi näkynyt ei sitten voisi liikkua missään normaalisti. Ashley huokaisi hiljaa, tuskin kuuluvasti ja jäi tuijottamaan lattiaa. Viisitoistavuotias gootti kuitenkin tunsi jonkun katseen itsessään ja käännähti siihen suuntaan. Museon nurkassa makasi susi. Aina niin eläinrakas tyttö sai kasvoilleen aidon hymyn. Hän ei ollutkaan koskaan nähnyt elävää sutta. Maiharit lähtivät äänettömästi viemään Ashleytä tuon eläimen luokse. Olisikohan se ilkeä?

Pian gootti seisoikin Royn edessä. Tuo kyykistyi toisen viereen ja katsoi urosta kallistaen päätään.
"Hei", se tokaisi hymyillen pienesti. Pelkäämättä tyttö istahti suden viereen, sillä mitähän tässä pitäisi pelätä, tuohan menee läpi heti. Norjalaistyttö ojensi varovasti kätensä, sen oli aivan pakko tietää, pystyikö se koskettamaan tuota. Jos toinen sen salli.

[Hiswa]

Roy hätkähti, kun toinen tuli lähelle. Uros kohotti toista kulmaansa hiukan, ja sanoi sitten: "Iltaa vain." Susi muutti hieman asentoaan rennommaksi. Sitten se näki kun toinen kurotti tähän päin. 'Mitä se nyt..' uros ajatteli höhlähtäneenä. Samassa susi tökkäisi nokallaan toisen kättä kohti.

[saalistaja]

Tyttö säpsähti, kun tajusi, että susi oli puhunut ja samaan aikaan tuon kuono osui Ashleyn käteen. Siis todella osui. Hämmästyneenä tyttö tuijotti kättään. Hän koitti koskettaa toista kättään, mutta se meni läpi. Mitä tämä oikein oli? Ash ojensi hitaasti kättään sutta kohti, eikä jaksanut välittää siitä, että toinen puhui. Sormet osuivat pehmeään karvaan. Hämmentyneenä haamu silitti suden kaulaa hitaasti. Miten ihmeessä tämä oli mahdollistakaan? Tyttö keskitti kaikki ajatuksensa käteensä ja kappas, yhtäkkiä se menikin harmaan turkin läpi. Ashley hymyili Roylle.
"Anteeksi, en esittäytynyt. Olen Ashley Kisha, synnyin Norjassa", tyttö pahoitteli ja veti sitten kätensä pois toisen kaulan luota.

[Hiswa]

Roy seurasi katseellaan toisen tekemisiä. Kun toinen silitti sitä kaulasta, se tunsi jopa pienen hyvänolon tunteen. "Olen Roy" susi sanoi katsellen toisen perään. Sitten urokselle tuli mieleen se aikaisempi kohtaus, naisen tapaaminen. Uros nosti käpäläänsä, ja katsahti siihen. LD-merkintä oli hävinnyt, ja pienintä haavaakaan ei näkynyt. "No, mitenkäs sinä tänne Tuonpuoleiseen jouduit?" uros kysäisi, melkeimpä ystävällisellä äänensävyllä.

[saalistaja]

Ashley hymyili ystävällisen lämpimästi Roylle. Ei sitä enää niin häirinnyt, että susi osasi puhua, olihan täällä muitakin outoja asioita. Toisen kysymys sai tytön kohottamaan katseensa hieman ylöspäin. Niin, miten? Siis hän kuoli, kuulemma, mutta miten.
"Mmhm, en oikein tiedä", hän aloitti hiljaa ja miettivällä äänellä. Ash mietti tapausta ennen tänne tuloaan. Oli pimeää, hän juoksi kohti tietä, sitten puolivälissä tietä kirkas valo sokaisi tytön täysin ja seuraavaksi tuntui murskaava kipu.
"Taisin jäädä rekan alle", hän totesi katsoen sitten sutta. Rekka sen täytyi olla, hän ei olisi muuten välttämättä aivan heti kuollut, eikä tavallisella autolla ollut aivan yhtä kirkkaita valoja.

[Hiswa]

"Aaa.. Sitten taidamme olla kohtalotovereita" Roy sanoi. Hän mietti sitä iltaa, ja sitä kirkasta valoa, sitten kuului vain tööttäys ja räks. Hän saapui Tuonpuoleiseen. Uros haukotteli pienesti, ja tunsi itsessään jo pientä huonovointisuutta, varmaankin sen rohdon takia.

[saalistaja]

Tyttö hymyili surumielisesti.
"Aika useat taitavat jäädä auton alle", hän totesi olkiaan pienesti kohauttaen. Miettien samalla omia asioitaan gootti halusi vielä koittaa sitä käden kiinteäksi saamis juttua. Niinpä hän ojensi kätensä vielä kerran kohti urosta ja laski sen suden otsan päälle. Se ei mennyt läpi, tämähän oli varsin hienoa. Huojentuneena tyttö silitti toisen otsaa. Hän ei ollutkaan ennen silittänyt puhuvaa sutta, olivatkohan ne jotenkin erilaisia? Kai ne silti pitivät silityksistä, vai. Ashley hymyili itsekseen ja veti kätensä hitaasti pois.

[Hiswa]

Kun tyttö oli vetänyt kätensä pois, uros tunsi että kaikki hänen ympärillään heilui ja pyöri. Susi räpytteli muutaman kerran silmiään, mutta kaatui sitten läsähtäen kyljelleen makaamaan. Harmaa hengitti hitaasti ja aika vaivalloisesti. 'En uskonut sen rohdon näin paljon vaikuttavan..'

[saalistaja]

Ashley pidätti vaivoin viiltävän kirkaisun ja kavahti taaksepäin sudesta, joka lässähti lattialle raskaasti. Mitä mitä? Oliko hän tehnyt jotain? Mitä pitäisi tehdä, ouah.
"Unnskyld! .. Tarkoitan, anteeksi! Oletko kunnossa? T-teinkö minä jotain?" Ash sepitti aluksi vahingossa hieman norjaa, mutta sai itsensä sitten rauhoitettua tarpeeksi, jotta pystyisi puhumaan kunnolla. Hätäännyksissään hän muutti kätensä kiinteäksi ja painoi sen suden otsalle. Eeh, mitä nyt pitäisi tehdä? Hätäännyksissään tyttö tuli muuttaneeksi itsensä kokonaan kiinteäksi ja säikähti täten, kun hänen toinen kätensä (jonka ei pitäisi olla kiinteä) kosketti suden tassua
" .. quoi ?" Ashley tuli kysyneeksi ranskaksi. Hätäisesti hän rupesi koskettelemaan tukkaansa. Mutta .. hänhän oli täysin kiinteä. Miten ..? Väsymys rupesi valtaamaan hetkellisesti haamua ja tuo horjahti pienesti kun nousi ylös. Haaleasilmä katsoi kauhistuneesti sutta, keräsi voimiaan ja ujutti sitten molemmat kätensä eläimen vatsan alta. Ashley yritti nostaa epätoivoisesti suurikokoista urosta, mutta ei saanut muutakuin hilattia tuota perässään. Pitäisi päästä jonnekkin, mistä kukaan ei näkisi. Tyttö saikin vedettyä Royn erääseen varastotilaan, jossa oli riittävästi tilaa molemmille. Heti tämän jälkeen norjalaistyttö palautui takaisin haamuksi ja pyörtyi.

[[ Voisikos pousi tulla pelaamaan myös tänne? : > ]]

[Hiswa]

Roy oli liian tokkurassa sanoakseen mitään. Se tunsi kuinka toinen raahasi tätä jonnekkin hieman pimeämpään paikkaan. Uros ei jaksanut tehdä mitään, se vain hikoili ja läähätti.

//Minun puolestani kyllä. 8'D//

[pousi]

Nihihiin, kello 06.05 aamuyöstä - tai aamusta, mutta kun on valvonut koko yön, se tuntuu aamuyöltä. Pahoittelen kirjoitusvirheitä ja sekalaista tekstiä ; > //

Museo oli lähes tyhjillään nuoren naisen saavuttua estraadille. Joku työntekijä luutusi valmiiksi puhdasta lattiaa - ei ollut Indiä huomaavinaankaan. Korkokenkien kolkko kopina kaikui pitkin muuten niin kovin hiljaisia käytäviä. Märkä hameenhelma laahasi marmorista lattiaa vasten, jättäen noron peräänsä. Se miksi leidi museossa oli, oli kai mysteeri hänelle itselleenkin, kaikki ei ehkä ollut auennut hänelle heti Tuonpuoleiseen saavuttuaan. Hän ei tiennyt missä oli, missä hänen pitäisi olla, oliko tuo kuollut vai elävä? Vasta seinän tullessa vastaan, Indi nosti katseensa itseään vastapäätä olevaan maalaukseen joka oli selkeä kopio kuuluisasta maalauksesta nimeltä "viimeinen ehtoollinen". Naisen silmissä kävi välähdys menneisyydestä - kuinka hän juuri oli nostanut punaviinilasin huulilleen, maistanut sen kitkerän makean maun huulillaan -- Indi nosti kätensä hieroen otsaansa kuin päänsäryn vaivaama vanhus. Hän kääntyi nostaen myrkynvihreän katseensa toiselle puolelle käytävää, jossa näki oven pamahtavan kiinni niin, että voimakas ääni kaikui vielä pitkään kolkossa rakennuksessa. Indi ynähti, oliko täällä sittenkin joku muu kuin hän ja työntekijät? Sulkemisaikakin oli mennyt jo hetki sitten? Nainen nosti hameensa helmoja ja lähti sipsuttamaan ovea kohti silmät sirrellään, kuin valmiina kaappaamaan taidevarkaan - kiinnittämättä lainkaan huomiota vanhaan mummeliin joka pyysi tätä poistumaan sulkemisajan nimeen.

[saalistaja]

[[ Juu, ja minun tekstini tuskallisen pientä, koska, hei, kuka nyt pystyy kunnolla pyörtyneellä haamulla pelaamaan ? ]]

Ashley makasi tiedottomana maassa. Haaleat silmät liikahtelivat kuin unessa tytön luomien alla. Hän ei pystynyt juuri nyt tiedostamaan mitään tästä maailmasta. Ja kaikkea hankaloitti myös se, että goottiin ei pystynyt koskemaankaan, hänhän oli haamu. Niinpä norjalaistyttö saisi levätä hetken täysin rauhassa, ainakin oli turvassa turhilta nostelijoilta.

[Hiswa]

Roy kiemurteli pienesti kivusta lattialla. Se läähätti hitaasti mutta pitkästi. Uroksen mahassa tuntui olevan myrkkykäärmeitä - tai ainakin jotakin pistelevää. Se piti silmiään kiinni kivusta, mutta aukaisi ne kun kuuli kaikuvan äänen (ehkä kenkien?) lähestyvän varastohuonetta. Uros katsahti haamuun, se oli pyörtynyt. Koira hymähti, ja yritti tönäistä toista tassullaan, mutta se meni läpi. Susi nousi vapisevin, ja heikoin jaloin seisomaan, ja hädin tuskin pysyi pystyssä. Uros tuijotti ovea kohti, se tunsi että kohta se avautuisi.