|
|
Post by Koji on May 3, 2009 13:56:27 GMT 2
Naishenkilö asteli hautausmaan poikki. Hän katseli hautoja ja niissä olevia nimiä. Omaa hautaansa ei tokikaan etsinyt, koska ei nähnyt tarvetta. Juliet ei olisi edes täällä, jos mokoma miehensä ei olisi pettänyt ja tappanut. Ja sen takia hänestä nyt oli tullut räyhähenki, kun aluksi ihan normaali haamu oli ollut. No toisaalta räyhähenkenä oli ihan hauskaakin, kun muita pystyi helposti pelottelemaan ja ei oltu kumminkaan mikään kummitus kokonaan. Vaikka lähellä oltiinkin. Aiemmin tänäänkin Juli oli pilaillut monien kustannuksella.
Mutta, että miksi oli tänne tullut? Juliet ei tiennyt. Huvikseen vain näin iltamyöhään oli tullut. Ja olihan siitä pitkä aika, kun täällä oltiin viimeksi oltu.
|
|
|
|
Post by hewwo on May 3, 2009 14:11:24 GMT 2
Ave
Kuutamokävely. Se piti tämän kauniin vampyyriherran hyvässä kunnossa. Vampyyri käveli selkä suorassa, pitkin, hiljaisin askelin hautausmaalla, pujotellen kivien välistä.
Mikä kaunis ilma!
Mies hymyili tyytyväisenä itsekseen. Hänellä oli kaikki hyvin. Ruokaa tuli joka nurkasta. Saaliit olivat helppoja, talojen valtaaminen onnistui helposti... Oli melkein tyttöystäväkin...
Pieni puna nousi vampyyrin poskille ja irstat virnistys huulille.
Olokin oli kylläinen, tuntui kuin eläisi taas. Kropassakin oli vielä reilusti verta...
Kiitos niiden pienten lasten...
Mies oli vasta löytänyt ateriakseen pienen kaveriporukan, josta kaksi hän joi kuiviin. Ja kaikki olivat lapsia. Tuoreita ja täyteläisiä.
Ihana pimeys, hiljaisuus. Hautausmaa oli paras paikka kuutamokävelylle.
|
|
|
|
Post by Koji on May 3, 2009 14:39:38 GMT 2
Juli katseli taivaalle hetken. Oli aika mukava ilma... Pilviä ei ollut paljoa taivaalla.
Katse valui alas ja osui kauempana olevaan Aveen. Kuka ihme tuo oli... Joku joka kumminkin nyt pilasi hänen olonsa täällä. Miestenvihaaja, kun hän oli. Ja harvapa säästyi Julin vihalta. Silloin piti nyt omistaa tietynlainen luonne.
Hän tuhahti pian ja ei välittänyt, jos vaikka Ave nyt sen sattuikin kuulemaan.
Ei toinen kumminkaan mahda oikein mitään. Tai siis niin hän ajatteli.
|
|
|
|
Post by hewwo on May 4, 2009 16:59:11 GMT 2
Vampyyri säpsähti hieman kuullessaan tuhahduksen. Hm.. Hän ei ollutkaan yksin.
Ave kääntyi ääntä päin ja lähti kävelemään siihen suuntaan.
Pian hän näkikin kauniin naisen edessänsä.
"Hei kaunokainen."
Ave tervehti naista pehmeällä ja matalalla äänellä.
Miehen hiukset olivat auki ja peittivät puolet tämän kauniista, valkoisista kasvoistaan. Huulet olivat ruusun punaiset, ja poskenpäitä korosti pieni, heleä puna. Sellainen oli aina miehen poskilla, kun hän oli syönyt hyvin.
Laihaa, lihaksikasta vartaloa pukivat rennot, tummat vaatteet. Musta silkkinen kauluspaita oli kokonaan auki ja näytti koko ajan tippuvan.
|
|
|
|
Post by Koji on May 4, 2009 18:55:04 GMT 2
Juliet tuhahti uudestaan ja siirsi yhden hiuskiehkuran pois silmiltään.
"Tarkoitatko tuota muka todella vai koitatko mielistellä?" hän kysyi hieman töykeästi.
Eihän hän ollut nyt mikään mestari tunnistamaan valhetta ja tottuutta, mutta oli kyllä aika varma, että moni mies vain mielisteli naisia kutsumalla heitä kaunokaisiksi ja muiksi.
Että tännekkin sitten mentiin... Aina kun tahdottiin olla rauhassa niin törmättiin aina kaikkiin mahdollisiin tyyppeihin.
Ja kun tahdotaan ärsyttää jotain niin ketään ei silloin löydy... Juliet tykkäsi ärsyttää samoja henkilöitä ja joutui usein haravoimaan melkein koko Tuonpuoleisen.
|
|
|
|
Post by hewwo on May 7, 2009 21:32:30 GMT 2
Ave katsoi neitoa hieman yllättyneenä. Ulkonaöstä ei ainakaan osannut arvata naisen olevan noin - noh, töykeä. Mutta ulkonäköhän ei koskaan kerro kaikkea.
Mies naurahti keveästi.
"Ai että mielistelisinkö? Mitä minä sellaisesta hyötyisin, oi suloutenne."
Ave hymyili ja katsoi toista suoraan silmiin. Oli hienoa että naiset osasivat näyttää kauniilta. Ja toivottavasti kaunis nainen myös käsitti sen, että jutteli nyt miehelle. Niin... Täällä samaisessa paikassahan Ave oli törmännyt erääseen poikaan, joka oli luullut melkein koko ajan Avea naiseksi.
Mutta Avehan piti itseään muutenkin kauniina olentona, että otti kuitenkin tuon luulon loppujen lopuksi kohteliaisuutena, vaikka aluksi se tuntui erittäin loukkaavalta.
Vampyyri herra ojensi sitten vielä hieman lämpimän kätensä naista kohden ja vilautti hieman kulmahampaitaan.
"Mikähän mahtaa olla kauniin neidon nimi?"
|
|
|
|
Post by Koji on May 8, 2009 13:41:47 GMT 2
Juliet ei ollut kovinkaan yllättynyt Aven ilmeestä. Se ei tosin häntä haitannut, kun olihan se tavallaan oma vikansa. Kun oli ollut töykeä, mutta hän ei tahtonutkaan olla miehlille kohtelias. Ei sitten ollenkaan.
"En tiedä. Puolustuksesi tai vain huviksesi." hän sanoi samaan töykeään sävyyn.
Juli huomasi kulmahampaiden vilautuksen ja päätteli aika äkkiä, että Ave oli vampyyri. Mutta mitäpä hätää hänellä oli? Ei mitään. Miten muka aineettomasta pystyisi imemään verta. Hah. Ja kyllä hän pakoonkin pääsisi takuulla.
"Kuule en oikein tykkää kätellä, kun olen aineeton." sanoi suoraan. Totta se oikeastaan oli, mutta räyhähenkenä kyllä pystyi koskemaan esineisiin ja semmoisiin. Kun olihan tässäkin asiassa mukana se, että hän vihasi miehiä.
|
|
|
|
Post by hewwo on May 20, 2009 21:02:45 GMT 2
Ave mutrusti hieman huuliaan, että saattoi hetken näyttää vain flirttailevalta naiselta.
"Ehen, minun mielestäni olet oikein sievä nainen."
Mies hymyili kohteliaasti ja vetää kätensä pois nyökäten.
"Anteeksi..."
Ave käveli vähän lähemmäs toista.
"Saanen kysyä, ettekö pidä vampyyreistä, miehistä, vai pelkästään minusta?"
Ave näytti taas hieman hämmentyneeltä mutta yritti silti vaikuttaa ymmärtäväiseltä ja kohteliaalta.
|
|
|
|
Post by Koji on May 20, 2009 21:14:45 GMT 2
Julietin mielestä Ave näytti todella paljon naiselta, muttei hän sitä kumminkaan halunnut sanoa. Kumminkaan ei uskonut vieläkään, että toinen puhuisi totta. Itsepäinen nainen, kun oli niin ei suostunut uskomaan.
"Ei mitään." mutisi. Juli ei välittänyt yhtään koskea mihinkään elävään, kun siis... Jotkut sanoivat, että haamuolennon läpimeneminen on epämiellyttävä kokemus. Niin onhan se itse haamuolennollekin, kun joku menee läpi. Olkoot se vaikka ihan esinekkin.
"Sanon suoraan..."
"Ei minulla vampyyreita vastaan... Vaan vihaan miehiä." Juliet sanoi. Jos Ave tulisi vaatimaan perusteluja niin kyllä ne voitaisi kertoa.
|
|
|
|
Post by hewwo on May 20, 2009 21:31:39 GMT 2
Ave kuunteli toista ymmärtäväisenä ja virnisti lopuksi hieman. Tyytyväisenä. Huh, hän luuli jo että oli onnistunut pilaamaan tapaamisen heti kättelyssä. Vaikka se kättely jäikin nyt väliin.
"Aivan... Saanen kysyä neidiltä syytä tähän... Vihaan?"
Ave kurtisti hieman kulmiaan ja otti paremman asennon, jolloin miehen lonkkaluu törrötti ikävästi kropastaan.
Ave ei ollut yhtään ylpeä vartalostaan, oli ikävää kuolla nälkään kun näki vain kroppansa kuihtuvan luukasaksi. Ja kun oli vielä vampyyri niin ei voinut hirveästi sitten lihottaakaan itseään. Erittäin ikävää...
|
|
|
|
Post by Koji on May 20, 2009 21:40:03 GMT 2
Juli ei ihmetellyt yhtään miksi Ave kysyi syytä. "No..."
"Vähän ennen kuolemaani sain tietää, että mieheni pettää minua siskoni kanssa. Ja kun menin sanomaan siitä... No täällä sitä ollaan ties kuinka monennetta vuotta."
sanoi. Niin Juli oli ollut täällä jo kauan ja tiesi Tuonpuoleisesta paljon. Myös kaikista vampyyreista ja sellaisistakin. Ja hän taisi olla yksi ainoista naispuolisista räyhähengistä. Ja tietenkin oli ylpeä siitä.
|
|
|
|
Post by hewwo on May 20, 2009 21:53:14 GMT 2
Ave katsoi Julia tihkuen vihaa sellaista miestä kohtaan, joka pystyisi satuttamaan noin kaunista naista.
Hän ei eka tiennyt että mitä sanoa. Sulatti vain järkystystä. Loppujen lopuksi hän avasi suunsa.
"Ah.. Otan osaa. Ihan kamalaa. Mä... Mä en ymmärrä niitä miehiä jotka pystyvät satuttamaan mitään niin kaunista olentoa kuin nainen..."
Hyvä ettei Ave alkanut itkeä. Naisethan olivat hienoja ihmisiä, ei niihin saisi koskea pahalla kädellä. Ei ikinä. Ainoastaan lapsia saisi kurittaa, he eivät vielä tienneet maailmasta, he olivat tyhmiä ja pahoja.
|
|
|
|
Post by Koji on May 20, 2009 22:05:20 GMT 2
Juli yllättyi jonkin verran Aven reaktiosta. Hän ei osannut odottaa oikein tuollaista reaktiota. Toinenhan melkein itki. Ei kannata varmaan kertoa, että ollaan jo muututtu räyhähengeksikin. Pillahtaa vielä itkuun... Hän ei kumminkaan tykännyt siitä olento sanasta paljoa, kun tuli heti mieleen, joku saastainen eläin.
"Oliko tarinani vain koskettava vai oletko herkkä?" kysyi.
|
|
|
|
Post by hewwo on May 20, 2009 22:11:56 GMT 2
Ave hätkähti hieman. Olipa noloa, alkaa nyt sillä tavalla herkistelemään naisen edessä.
"Eh.. Ei, en vain kestä jos naisia kohdellaan kaltoin..."
Vampyyri hymyili kauniisti ja laittoi hiuksiaan hieman paremmin.
Johtuisikohan siitä, että mies oli elänyt melkein koko elämänsä äitinsä kanssa, ja oli sitä myöten myös oppinut melkein ajattelemaan kuin nainen. Ja kaikki se valistus siitä kuinka nainen oli aina se parempi puoli... Niin se menneisyys aina vaikuttaa sellaiseen.
|
|
|
|
Post by Koji on May 20, 2009 22:50:26 GMT 2
"En ole koskaan ennen tavannut miestä, joka melkein itkee sen takia." Juliet sanoi, aika suoraan. Mutteipa piitannut siitä. Tuonpuoleisessa ei voinut elää, jos loukkaantui pienimmistäkin asioista. Silloin ei hyvin pärjännyt. Tai ei ainakaan Julin mielestä.
Itse ei oikeastaan loukkaantunut helpostikaan, mutta saattoi esittää niin välillä. Ei Juli oikeasti tälläinen ollut...
Luonne oli muuttunut paljos ja harva enään tiesi, että illainen Juli oikeasti oli.
|
|
