Post by saalistaja on Feb 6, 2008 17:02:53 GMT 2
Arethusa katseli hetken aikaa Celestiaa silmiin, vilkaisten sitten vamppyyriä kulmiensa alta, mutta tällä kertaa ei niin äkeästi. Miehen huvittava luikautus sai ihmissuden virnistämään pahanilkisesti kulmahampaitten välkähtäessä.
Punasilmä kerkesi katsoa vielä kysyvästi Andrew'tä ennenkuin käänsi nyt vihaiseksi leimahtaneet hehkuvat silmänsä hirveen. Sen niskakarvat pörhistyivät - mitä ei kylläkään nähnyt hyvin hämärässä - ja korvat painuivat taas niskaa vasten.
Mutta ennenkuin Aret kerkesi tehdä jotain, mitä tulisi maineensa kannalta katumaan se vaihtoi ilmeensä pirulliseen virnistykseen ja astui kokeilevasti eteenpäin naurahtaen ontosti.
"Uskotko, että minä en pystyisi katkaisemaan tuota sinun liiaksi terävää kieltäsi ja tunkemaan sitä kurkustasi alas?" Naaras sähähti lauseensa vasten toisen kasvoja hymyillen sitten vähemmän ystävällisen näköisesti.
Pian hirvi sai päähänsä jonkin toisen ajatuksen. Herranjestas, mihin sitä vielä joutuisi. Ihmissusi pyöräytti halveksuvasti punaisia silmiään ja irvisti hampaat välkähtäen sorkkaeläimelle.
"Minä en rupea juoksentelemaan näiden lahojen rakkineitten ympärillä kuin mikäkin eilisen teeren poika", Arethusa sanoi happamasti ja peruutti melkein kokonaan takaisin varjoihin.
"Miksi sinä sitäpaitsi edes haluaisit kuulla nimeni? Se ei ole mikään huomisen lehden jymyotsikko kuitenkaan." Naaras vilkaisi vamppyyriä ja keskitti taas katseensa Celestiaan kysyvästi. Hirvi tuntui käyttäytyvän kuin pieni lapsi. Ja tämä tiesi miten pieniä lapsia ärsytetään, hämmennetään ja pelotetaan. Se oli tullut tutuksi siitä entisesti elämästi, jota silloin joskus oltiin eletty. Ei vain enää. Tuskalliset muistot puskivat väkisinkin pintaan, mutta valkomerkkisen otuksen ilme ei värähtänytkään.
Punasilmä kerkesi katsoa vielä kysyvästi Andrew'tä ennenkuin käänsi nyt vihaiseksi leimahtaneet hehkuvat silmänsä hirveen. Sen niskakarvat pörhistyivät - mitä ei kylläkään nähnyt hyvin hämärässä - ja korvat painuivat taas niskaa vasten.
Mutta ennenkuin Aret kerkesi tehdä jotain, mitä tulisi maineensa kannalta katumaan se vaihtoi ilmeensä pirulliseen virnistykseen ja astui kokeilevasti eteenpäin naurahtaen ontosti.
"Uskotko, että minä en pystyisi katkaisemaan tuota sinun liiaksi terävää kieltäsi ja tunkemaan sitä kurkustasi alas?" Naaras sähähti lauseensa vasten toisen kasvoja hymyillen sitten vähemmän ystävällisen näköisesti.
Pian hirvi sai päähänsä jonkin toisen ajatuksen. Herranjestas, mihin sitä vielä joutuisi. Ihmissusi pyöräytti halveksuvasti punaisia silmiään ja irvisti hampaat välkähtäen sorkkaeläimelle.
"Minä en rupea juoksentelemaan näiden lahojen rakkineitten ympärillä kuin mikäkin eilisen teeren poika", Arethusa sanoi happamasti ja peruutti melkein kokonaan takaisin varjoihin.
"Miksi sinä sitäpaitsi edes haluaisit kuulla nimeni? Se ei ole mikään huomisen lehden jymyotsikko kuitenkaan." Naaras vilkaisi vamppyyriä ja keskitti taas katseensa Celestiaan kysyvästi. Hirvi tuntui käyttäytyvän kuin pieni lapsi. Ja tämä tiesi miten pieniä lapsia ärsytetään, hämmennetään ja pelotetaan. Se oli tullut tutuksi siitä entisesti elämästi, jota silloin joskus oltiin eletty. Ei vain enää. Tuskalliset muistot puskivat väkisinkin pintaan, mutta valkomerkkisen otuksen ilme ei värähtänytkään.
