|
|
Post by phantasmagoria on Jul 25, 2007 21:42:18 GMT 2
[ Tseh~ ]
Kuu hohti kalvakkana mustalla taivaalla, jota värittivät pienet hopeaiset tähdet. Täysikuu teki monet eläimet villimmäksi kuin yleensä, ihmissusista nyt puhumattakaan. Ei olisi harvinaista törmätä niihin otuksiin juuri nyt - varmaan siitä syystä Phantasmagoria ei mennyt metsään saalistamaan vaan tyytyi kala-ateriaan satamassa. Vanhalla puulaiturilla makoileva mustaturkkinen demoni nuoleskeli verta ja suomuja huuliltaan. Tämän etukäpälien edessä retkotti muutama kalanraato. Laineet liplattivat hiljakseen vasten kivisen, korotetun kadun reunaa. Muutama venekin tuolta löytyi, ne keinuivat hiljakseen aaltojen mukana.
Demoni kohotti katseensa tähtitaivaalle. Ilma oli ihmeen viileä, sieraimista nousi höyrykiehkuroita jotka nousivat mustalle taivaalle, kadoten sitten näkyvistä.
Mustaturkkisen vatsa örvelsi täyttymystään samalla kun tämä putsasi suupieliään nuoleskelemalla kalojen jälkeen. Että nuo sintit osasivat lemuta ilkeälle, hengityskin haisi sen jälkeen niin pahalle että ihan nousi vesi silmiin.
Hitaasti mustaturkkinen nousi pystyyn ja kumartui latkimaan vettä, joka ei ollut sitä puhtainta mahdollista mutta kelpasi nyt tähän hätään.
Janonsa sammutettua Phantasmagoria kääntyi ympäri ja tallusteli kiviselle kadulle, jota valaisi peräti yksi himmeä katulamppu. Ja se jos mikä teki tunnelman aavemaiseksi. Heikoimmat juoksisivat varmaan karkuun tässä tilanteessa, varsinkin kun täysikuu mollotti taivaalla ja satamassa oleili vielä yksi ilkeän näköinen demoni.
Phantasmagoria läsäytti takamuksensa kiviselle, viileälle kadulle ja katseli ympärilleen. Mitäs sitten.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Jul 25, 2007 22:20:57 GMT 2
[[Nyt tulee siis todella tappavaa tekstiä :'>]]
Tuo demoni ei ollut yksin satamassa, vaikka tämä öinen kulkija ei ollutkaan sitä seuraa, mitä toinen olisi halunnut, ainakaan luultavasti ei ollut. Suuri susimainen hahmo kulki vanhassa rapistuneessa satamassa pimeää katua pitkin vilkuillen ympärilleen punaiset silmät epätavallisesti hohtaen. Puoliksi avonaisessa suussa näkyivät terävät raateluhampaat, jotka välkähtivät jostain tulevassa valossa. Tuo olio oli kylläkin aika lähellä Phantasmagoria, mutta ei kuitenkaan ihan kulman takana. Varsin huono tuuri tuolla kyseisellä demonilla oli juuri tänään, nimittäin oli täysikuu ja Arethusa sattui olemaan ihmissusi. Vaikka se olikin jämähtänyt ihmissuden hahmoonsa, se ei ollut normaalisti agressiivinen, mutta täysikuu sai sen sekoamaan täysin. Eikä tämä yö ollut poikkeus. Se etsi taas uhria, jonka tappaa ja raa'asti raadella tekemättä sitten tuolle mitään muuta tekemisen arvoista. Nyt naaras oli edennyt vaarallisen lähelle kadulle tullutta demonia.
Se haistoi toisen jo kaukaa, koska tuuli sattui tuulemaan juuri sieltä suunnalta, joten hajut kulkivat ilmassa varsin hyvin. Aret nuolaisi huuliaan ja lähti etenemään kohti hajun lähdettä. Yleensä uhri oli ihminen, mutta nyt paikalle sattunut Phantasmagoria oli vaarassa, mutta onneksi toinen sentään osasi puollustautua, muuten toinen olisi jo kuollut näin kuvainnollisesti sanoen. Ihmissusi eteni lähes äänettömästi kadulla, ainoa ääni, jonka se sai aikaan oli kynsien hiljainen rapina kivetyksellä ja raskas hengitys, joka sai aikaan höyrykiehkuroita, jotka hälvenivät sitten ilmaan. Arethusa ei ollut mitenkään oma itsensä, sen luonne oli vaihtunut, kuten normaalistikkin ihmissusille käy täydenkuun aikaan. Nyt se halusi vain tappaa, mutta jos mahdollista uhria ei löytynyt, oli siihenkin tyytyminen. Punaiset silmät havaitsivat kauempana istuskelevan uroksen helposti. Yönmusta naaras kulki eteenpäin saaden verenhimoisen kiillon silmiinsä. Mahdollinen seuraava uhri oli havaittu, seuraava vaihe olisi hyökkääminen, eihän ihmissudet tunteneet varsinaisesti sanaa 'vaania'. Tämä hyökkäsi ainakin suoraan uhrin kimppuun.
Isokokoinen Arethusa oli nyt n. viiden metrin päässä demonista ja nousi uhkaavasti takajaloilleen, ihmismäiseen asentoon. Se tuijotti verenhimoisesti vierasta ja paljasti terävät hammasrivinsä.
|
|
|
|
Post by phantasmagoria on Jul 26, 2007 12:43:59 GMT 2
Demoni lipeksi yhä huuliaan, antaen öisen tuulen sivellä ohutta turkkiaan. Ilma oli onneksi kovin tyyni, eikä satanut. Taivas näytti olevan täysin pilvetön.
Hetken siinä patsasteltuaan mustaturkki huomasi silmäkulmallaan lähdestyvän olennon. Pää kääntyi tulokkaan suuntaan, ja kappas - mikäs muu siinä oli kuin ihmissusi, kahdella jalalla uhkaavasti seisoen.
Demoni kohotti kulmiaan ja hymyili vinoon, ei mikään yllätys törmätä tuollaiseen juuri tänä yönä. Metsät varmaan kuhisivat niitä.. Saisivat olla onnettomat retkeilijät ja pupujussit varpaillaan.
"Iltaa, rouva Karvaturri."
Phantasmagoria sanoi matalalla äänellä ja hymyili tuttavallisesti, nyökäten.
"Mikäs teidät tänne tuo tällaisena yönä? Kutsuuko vaisto?"
Tämä jatkoi ivallisesti ja kohotti päänsä kohti hopeista täysikuuta, laskien sen kuitenkin pian ihmissuden tasolle. Ei hän pelännyt, ja vaikka olisikin, ei osoittanut pelkoaan. Olisihan sitä tietysti moni jo ottanut jalat alleen tai järkyttynyt tyystin, mutta tämä demoni vain istui paikoillaan ja hymyili. Tyhmä tuo, kun ei vaaninut yhtään. Sillä keinolla saisi takuulla helpommin hyökättyä uhrinsa kimppuun ilman että kohde huomaisi mitään. Hah.
Phantasmagoria haukotteli ja nousi seisomaan, ravistellen itseään tarkoituksella niin, että takana olevat piikit heilahtivat uhkaavan oloisesti. Etpähän ainakaan hyökkää takaapäin, muuten sinusta tulee varrastettua grillimakkaraa.
Demoni nosti päänsä korkealle ja heilautti siipiään aavistuksen, tuijottaen tuota kahdella jalalla seisovaa petoa nyt suoraan silmiin - virnuillen. Een minä pelkää sinua. Vaikka olisihan se tervettä pelätäkin. Pelkää sinua mieluummin minua.
|
|
|
|
Post by saalistaja on Jul 26, 2007 13:19:10 GMT 2
Ihmissusi ei reagoinut mitenkään toisen puheisiin, koska se ei ollut mitenkään puhelias täysikuun aikoihin, ei sitten ollenkaan. Se harvoimmin sanoi mitään. Aret vain pörhisti niskakarvojaan ja laskeutui takaisin neljälle jalalla tuijottamaan ivallista demonia verestävästi. Yönmusta naaras ei välittänyt toisen piilotelluista uhkailuista, se vain tuijotti murhaavasti suoraan uroksen silmiin. Hetken se oli jähmettynyt paikoilleen, syy tuntematon, mutta sitten sen vaistot alkoivat taas viedä voiton ja Arethusa päästi kurkustaan matalan murinan, joka kajahteli satamassa kumeasti. Pitkät kynnet tekivät maahan pitkät viirut. Ihmissusi ärähti ja hyökkäsi. Toisen piikit eivät pelottaneet sitä hiventäkään kun se syöksähti kohti Phantasmagoriaa.
Yönmusta naaras oli nyt tarpeeksi lähellä ja kohotti toista etutassuaan iskuun, joka oli tarkoitus osua demonin pään tienoille. Terävät kynnet halusivat tuntea pitkästä aikaa veren ja hampaat halusivat raadella tuota uhria. Arethusa normaalisti oli hyvää seuraa, eikä se kyllä tekisi näin vaikka toinen olisi kuinka ärsyttävä, mutta täysikuu oli ylivoimainen. Se pakotti. Ei tämä ihmissuden elämä ollut ruusuilla tanssimista, ei todellakaan. Ei varsinkaan tälle naaraalle. Tänä yönä pakottava tarve oli pakottanut tuon hyökkäämään suoraan, vaikka yleensä se olisi vaaninut, mutta ei tänään, koska viime kerralla se ei ollut saanut uhriaan, nyt verenhimo oli yltynyt pahemmaksi. Se suorastaan riistäytyi käsistä.
|
|
|
|
Post by phantasmagoria on Jul 26, 2007 13:56:32 GMT 2
Demoni olikin jo valmistautunut toisen iskuun ja väisti sen vetämällä päänsä alas, astuen vielä sen jälkeen muutaman kerran taaksepäin. Voi noita ihmissusia, kun olivat niiiin "verenhimoisia tappajia" täysikuun aikoihin. Voisi melkein säälittää.. Aivottomia tappokoneita nuo ennemmin olivat.
Phantasmagoria naurahti ivallisesti toisen huitaisulle mutta ihan oman turvallisuuden vuoksi jäi seisomaan eikä istuutunut.
"Miksi noin väkivaltainen?"
Mustaturkki kysyi ivallisesti, vaikka tiesi kyllä syyn; tuo iso pallo tuolla taivaalla, joka sai jokaisen suden vaistot ylikierroksille.
[ no voi... >< Lyhyt. ]
|
|
|
|
Post by saalistaja on Jul 26, 2007 14:12:05 GMT 2
Naaras ei lannistinut iskun mentyä ohi, se laski tassunsa maahan ja jäi hetkeksi tuijottamaan demonin silmiin. Se ei noteerannut toisen kysymystä mitenkään ihmeellisesti, kallisti vain toista korvaansa ja paljasti hampaansa. Matala murina kohosi taas sen rintakehästä. Arethusa ei tehnyt aivan heti omaa siirtoaan. Hetkeksi nuo verenhimolla täytetyt aivotkin pysähtyivät miettimään parempaa taktiikkaa. Yönmusta ihmissusi astui pari askelta eteenpäin ja kalautti hampaansa yhteen toisen naaman edessä. Se oli tarkoitettu uhkaukseksi. Sitten valkomerkki toimi. Se astui askeleen sivulle, iski kynsillään kohti demonin etujalkoja ja iskun tuloksesta välittämättä syöksäytti mustan päänsä hampaat valmiina kohti toisen kaulaa. Jos se saisi otteen kaulasta, olisi tulos tuhoisa. Kuuhurmoksessaan naaras ei välittänyt toisen ivallisesta puhetavasta.
[[Minullakin, tämä on aika vaikeaa pelata ihmissudella täysikuun aikaan]]
|
|
|
|
Post by phantasmagoria on Jul 26, 2007 21:26:18 GMT 2
Demoni tuijotti ihmissutta takaisin silmiin, ja toisen loksauttaessa leukojaan, teki mustaturkki samoin. Naps. Hou hou, joulupukki tuli kylään. Eh.
Vastapuolen hyökätessä jälleen Phantasmagoria ehti vetää etujalkansa pois alta, mutta yrittäessään heittää päätään haaksepäin tunsi tämä terävät hampaat kuononsa kärjessä. Ihmissusi oli saanut otteen ilmeisesti demonin kuonon etupuolelta, sieraimien kohdalta. Tämä ei voinut avata suutaan nyt, muttei se haitannut - otus vain hymyili pirullisesti takaisin. Tämä ei näyttänyt kipuaan toiselle, ei antanut sitä mielihyvää, että tietää uhrinsa kärsivän.
Hampaat painoivat ikävästi kuonoa ja ei tarvitsisi paljoa lisää voimaa, että veri alkaisi tihkua. Mutta arpisilmä vain hymyili toiselle, yrittäen saada toisen ärsyyntymään ja käymään niin aggressiivikseksi, että olisi tuota helppo huijata.
Phantasmagoria vetäisi kuononsa kivuliaasti pois ja hyppäsi parin metrin päähän kadun reunaan, aivan veden partaalle, käyden siihen istumaan. Senttikin taaksepäin, ja putoaisi veteen...
Demoni jäi istuskelemaan kadunreunaan hymyillen ja odotti toisen hyppäävän kohti. Tule vain, minulla on suunnitelma.
[ pashaa vääntöä D8 ]
|
|
|
|
Post by saalistaja on Jul 26, 2007 21:38:16 GMT 2
Naaras saikin hampaansa toiseen kiinni - ei kyllä aivan siihen, mihin halusi, mutta ei se nyt haitannut. Ihmissusi ei hymyillyt, sillä ei ollut tässä tilassa sijaa iloita mistään, mutta sen silmät kiiluivat verenhimon aiheuttamasta pakotuksesta. Arethusa loksautti hampaansa yhteen, kun Phantasmagoria vetäisi itsensä irti ja loikkasi kauemmas. Hetkiseksi kuuhurmassa oleva naaras jäi nuoleskelemaan huuliaan, mutta kiinnitti sitten huomionsa demoniin, joka istuskeli nyt aivan veden partaalla. Aret näytti koiraotukselle hampaitaan ja astui askeleen lähemmäs, silmäillen vettä miettivästi. Se ei pitänyt mitenkään erityisemmin vedestä, eikä kastuminen houkuttanut, joten se astui vain pari askelta lähemmäs muristen varoittavasti. Ihmissusi ei ajatellut, että demonilla olisi joku suunnitelma, mutta vettä se ei sietänyt mitenkään ihmeellisesti, joten tuo pysytteli turvallisen kaukana veden läheltä. Arethusa vilkaisi pikaisesti vettä ja sitten taas urosta. Yönmusta susiolio kuitenkin astui niin lähelle, että ylettyisi raapaisemaan toista. Kynnet kiisivät taas halki ilman yrittäen osua virnuilevan demonin kasvoihin. Naaras oli vain kuitenkin niin lähellä, kuin se raaski.
[[ Sama täällä ]]
|
|
|
|
Post by phantasmagoria on Jul 28, 2007 10:15:51 GMT 2
Demoni oli lihakset jännittyneinä, refleksit äärimillään valmiina ottamaan toisen hyökkäyksen vastaan. Lopult huitaisu sai demonin avaamaan siipensä ja nostamaan itseään melko pienillä siivillään sen verran, että tämä pääsi pyrähtämään läheisen veneen kannelle - joka oli sekin aika huonossa kunnossa. Phantasmagoria vilkaisi vielä olkansa yli ihmissuteen, kunnes luikahti sisään ruorin luokse.
Mustaturkkinen katseli nopeasti ympärilleen, etsien jotain, jolla karkoittaa tuo tyhmä susiolento.. Haa, tuo koru näytti hopeiselta. Phantasmagoria nappasi hopeaketjun, jonka päässä oli risti ja ristin keskellä pieni helmi, suuhunsa ja loikkasi takaisin kannelle ja siitä kadulle.
Koru roikkui demonin suusta kun tämä virnuili ihmissudelle, heilutellen korua tahallaan edestakaisin. Ihmissudethan vihasivat hopeaa, vai mitä?
Noniin, tule vain lähemmäs niin heitän tämän korun sinua päin. Eihän tämä järkyttävän iso ole, mutta kelpaa nyt tähän hätään. Jos vaikka saisi pujotettua sen jotenkin kaulan ympärille, jättäisi se siihen varmaankin kivat jäljet...
[ ärärärä. ]
|
|
|
|
Post by saalistaja on Jul 28, 2007 11:22:18 GMT 2
Ihmissusi ärisi uhkaavasti siipensä avaavalle demonille ja luimisti korviaan. Se seisoi häntä takajalkojensa välissä kadulla ja katsoi, miten toinen lensi pois. Pah, sinne se meni. Naaras ei kuitenkaan lähtenyt heti huitelemaan, koska näki, että Phantasmagoria tuli takaisin. Aluksi se ei havainnut korua, joka roikkui tuon suussa, mutta kun uros alkoi heilutella sitä, kavahti Arethusa taaksepäin. S-se hän oli hopeaa! Punaisten silmien pupilli pienentyi ja Aret jäi tuijottamaan kuin hypnotisoituna tuota esinettä. Korvat painuivat täysin vasten niskaa kun yönmusta susiolento kyyristyi mahdollisimman kauaksi rististä. Naaras irvisteli häijysti demonin suuntaan, mutta ei uskaltanut ottaa askeltakaan lähemmäs tuota. Hopea oli liian voimakasta. Punasilmä ei kuitenkaan perääntynyt, koska tuo esine oli niin pieni, että se ei pelottanut sitä aivan yhtä paljon kuin jokin isompi olisi. Aret pörhisti niskakarvojaan toiselle ja murisi kumeasti. Sen silmät kuitenkin olivat kiinnittyneet tuohon hopeiseen esineeseen. Ihmissusi valutti hitaasti häntänsä veltoksi roikkumaan kuten aina ennenkin ja ärähti kohti demonia.
[[ Mrr, ei tässä viitti ruveta ihan turhanpäiväisyyksi vääntämäänkään ]]
|
|
|
|
Post by phantasmagoria on Jul 30, 2007 13:32:31 GMT 2
Demoni heilutteli korua suussaan ja virnisti ivallisesti nähdessään ihmissuden reagoinnin hopeaa kohtaan. Pelkää, minulla on ase..!
Phantasmagoria otti hitaita askelia kohti toista virnuillen yhä. Poskiahan tässä alkoi puuduttaa tämä jatkuva virnuilu.
"Mikä tuli?"
Mustaturkki kysyi ivallisesti ja kallisteli päätään, vaikka totta mooses tiesikin vastauksen eikä uskonut toisen sanovan mitään kuuhurmoksessaan.
.. Ollaan sitten näin.
[ ÄRGHK nyt hävettää ]
|
|
|
|
Post by saalistaja on Jul 30, 2007 14:22:07 GMT 2
Arethusa murisi kumeasti demonin astuessa eteenpäin, mutta ei peruuttanut aivan heti. Kuitenkin, se joutui jossain vaiheessa peruuttamaan pari askelta taakse, koska tuo hopeinen esine oli liian lähellä. Naaras pörhisti niskakarvojaan punaiset silmät hohtaen ja näytti hampaitaan Phantasmagorialle. Toisen sanat eivät saaneet mitään näkyvää reaktiota. Ihmissusi vain riipaisi kynsillään maata, mikä sai aikaan vihlovan äänen. Yönmusta susiolento pysyi paikoillaan hieman taaksepäin nojautuneena ja tuijotti pistävästi nyt demonia suoraan silmiin. Naaras lopetti murinansa, mutta avasi suunsa puoliksi ja päästi hiljaisen ärähdyksen, joka kajahti satamassa. Ilman tuota hopeakorua tuo demoni olisi jo aika haavoilla, jos se yhtään Aretista riippuisi.
[[Hmh, ei täälläkään mitään pitkiä saada D8]]
|
|
|
|
Post by phantasmagoria on Jul 30, 2007 20:42:36 GMT 2
Phantasmagoria virnuili yhä puuduttavasti toiselle ja maisteli hopeaketjua suussaan. Äkkiä demoni huomasi maiseman vaaleneen hieman. Viiltomaisten silmien katse kääntyi veden suuntaan, kun katsoi tarkasti, saattoi huomata auringon aloittavan nousunsa. Phantasmagoria käänsi katseensa nopeasti takaisin ihmissuteen ja katsoi tätä kulmat koholla. Alkoikohan se jossain vaiheessa palautua takaisin, muuttuisiko se ihmiseksi? Vai liekö jumahtanut tuohon muotoonsa.. Demoni nuolaisi huuliaan ja kääntyi taas katsomaan taivaanrantaa. Kyllä se valopallo sieltä nousi, luoden jo nyt heikkoa valoa veden yli satamaan asti. Demoni ravisti päätään ja oli valmiina katsomaan toisen raa'an näköistä muuttumista takaisin ihmiseksi.. Siis, jos tuo nyt edes muuttuisi. Voikohan ihmissusi jumahtaa susimuotoonsa? .. Kai se voi. [ Ylläriaamu '  ] |
|
|
|
Post by saalistaja on Jul 30, 2007 22:04:17 GMT 2
[ Jehee, itsekkin ajattelin tuota ;> ]
Arethusa tuijotti viiltävästi demonia, kunnes sen selkärankaa pitkin kulki tuttu tunne. Punaiset silmät kääntyivät katsomaan hypnoosinomaisesti kohti nousevaa aurinkoa ja korvat nousivat pystyyn. Ihmissusi ei tuntunut enää huomaavan toista, eikä liikkunut yhtään tuosta jähmettyneestä asennostaan. Auringonsäteet valaisivat pian satamaa ja kun ne osuivat yönmustaan susiolentoon tuo kavahti taaksepäin. Hetkeksi se tapui melkein kaksinkerroin kouristuksenomaisesti, mutta pian tuo rauhoittui. Valkomerkkinen pää nousi ylös ja käänsi nopeasti katseensa pois auringosta. Samassa naaras huomasi demonin. Hetkeksi sen ilme muuttui hämmästyneeksi, kunnes se tajusi hieman päättelemällä, mitä oli tapahtunut. Se ei kuitenkaan ruvennut kyselemään mitään, eikä pyytelemään anteeksi. Mitäs tuolle itse voi.
Arethusa istahti rauhallisesti, mutta luimisti korviaan auringonvalolle, joka lämmitti sen paksua turkkia. Se ei pitänyt auringosta, vaikka tuo pelastikin sen aina kuuhurmoksestaan.
|
|
|
|
Post by phantasmagoria on Jul 31, 2007 15:02:23 GMT 2
Demoni veti syvään henkeä ja katsoi Arethusaa silmiin. Jospa tuo nyt olisi kyvykäs kommunikoimana sivistyneesti.
"Et taida enää muuttua takaisin ihmiseksi?"
Tämä kysyi vailla minkäänlaista äänensävyä, kohottaen kulmiaan. Millaistakohan olisi olla ihmissusi? Joka ikisen täysikuun aikaan muuttuisi väkipakolla ja alkaisi riehua kuin kissa pistoksissa.. Varmaan aika epämukavaa.
Phantasmagoria huomasi pitävänsä hopeakorua yhä suussaan. Silmien väliin ilmestyi ryppy tämän miettiessä, huijaisiko toinen rauhoittuneensa vai mitä, ja päätti pitää korua vielä kaiken varalta tässä. Tiedä mitä tuo mustaturkki keksii seuraavaksi.
Keltaiset silmät liukuivat jälleen kohti aurinkoa, joka hiljakseen nousi unestaan ja valaisi maisemaa yhä kirkkaammaksi. Satama näytti aivan toiselta aamulla. Se oli jotenkin..
.. Surullisen kaunis.
|
|
]