You don't deserve to live (offline)

[anturajalka]

Careta:

Careta kuunteli ja siirsi katseensa tassun mukana. Leijona säpäshti pahasti toisen vääntäessä sen aivan outoon asentoon.
"Miten sinä tuon teit?" Se kysyi hiljaa, mutta keskittyi sitten siihen, mitä toinen vastasi sen ensimmäiseen kysymykseen.
"En?" Se sanoi kysyvästi ja kohotti vasenta kulmaansa.
Careta kuuli toisen vastauksen ja lamaantui paikalleen. Se käänsi katseensa jonnekkin kauas ja tuijotti silmät suurina sinne.
"Tarkoittaako se..?" Naaras kuiskasi peloissaan demonille.
Tarkoittiko tuo että Caretakin oli.. kuollut? Ei, olennon oli oltava väärässä, sen oli pakko olla väärässä..

[phantasmagoria]

Phantasmagoria hymähti.
"Muistele. Mitä tapahtui ennen kuin huomasit olevasi täällä oudossa, uudessa paikassa?"
Demoni kysyi ja yritti saada toiselta selkoa, miten tämä olisi kuollut.

[ tynkä D8 ]

[anturajalka]

Careta:

"En.. muista.. tai siis.." Careta takelteli ja muisteli.. Kirkkaita valoja.. Kipua kyljessä.. Punainen lammikko.. Täynnä hänen vertaan.. Kyllä, hän oli todellakin kuollut.
"Taisin jäädä auton alle.. en ole varma.." Leijona sanoi miettien kuolemaansa.
"Mitä sinulle tapahtui?" Se kysyi hiljaa miettien edellellen entistä maailmaansa. Toni, hänen poikaystävänsä, oli jäänyt sinne.. Miksi Careta oli kuollut?

[phantasmagoria]

Demoni tuhahti toisen uteliaisuudelle.. Oikeastaan hän häpesi menneisyyttään.
"Ei se sinulle kuulu."
Mustaturkki sähähti menettäen heti luottamuksensa toiseen. Älä käy päälle!

[ paskakuneiinspaa ]

[anturajalka]

Careta:

Careta katsoi toista murhaavasti. Juuri kun hän oli kuvitellut toisesta jotain hyvää.
"Vai niin." Leijona sanoi murhaavan hinkuvasti ja hiljaa, niin pirullisesti kuin osasi. Jospa tuo olento tajuaisi mitä tyttö ajatteli. Se nousi ylös nopeasti mutta jäi seisomaan paikalleen kuin patsas. Pieni tuuli heilutteli sen turkkia hiljalleen. Yö kuiski sen tarkoissa korvissa. Careta keskittyi nyt vasta ympäristöönsä sen jälkeen, kun oli tavannut vieraan. Olipa täällä pimeää.
"Onko täällä aina näin pimeää?" Se kysyi ja tähyili taivasta vasten keikkuvia puita. Se oli unohtanut jo kokonaan toisen kyynisyyden. Caretan katse siirtyi toiseen ja sen ulkomuotoon. Olento näytti ensi kertaa sen mielestä ehkä jopa ei-pelottavalle.
"Pyh, minä lähden, hei sitten." Careta tuhahti ja lähti jolkottelemaan pois hautuumaalta.