|
Post by Koji on May 4, 2009 21:42:41 GMT 2
Juliet seurasi Skeltonia kapealle kadulle. Hänen oli ihan helppo liikkua, kun oli tietenkin hennompi, kuin toinen.
"Seinien läpi pääseminen on ihan mukavaa, mutta se ei ole niinkään ihanaa, kun vaikka sade menee läpi." hän totesi ja katsoi toisen yrityksiä päästä tikkaille. Häneltähän ihan helposti ylös pääsy huituisi. Pian Juliet olikin mennyt istumaan katolle ja katsoi alaspäin Skeltoniin.
|
|
Snap
Haudasta noussut
Min? EN sy? homeisia lihapullia
Posts: 148
|
Post by Snap on May 5, 2009 21:04:26 GMT 2
Skelton oli pian Julietin jäljessä katolla. "Voin kuvitella", tämä sanoi äänenpainolla, joka suorastaan huusi ääneen lausumatonta viestiä "en-oikeastaan-kuunnellut-yhtään-mitä-sanoit-enkä-itse-asiassa-välitäkään" ja marssi räyhätärtä vilkaisematta katolla olevalle palo-ovelle. Luuveikko seisahtui sen eteen syventyen tutkiskelemaan tarkemmin sitä tai pikemminkin sen lukkoa ja oviraameja. Tiiltä ja metallia... Sangen surkeaa palomateriaalia, joten hän ei voisi käyttää lempitemppuaan sisään pyrkimisessään. Ja aseellakaan voisi ampua lukkoa mäsäksi, luoti saisi ovesta vain ikäviä kimmokkeita. Eikä hän sitä paitsi halunnut pilata yllätystä isännöitsijiltään; mitä hauskaa oli yllätysvierailusta, jos sinua osattiin odottaa saapuvaksi? Jäi siis vain yksi vaihtoehto... Katsellen lukonreikää Skelton veti sisätaskustaan tiirikan.
|
|
|
Post by Koji on May 5, 2009 21:24:33 GMT 2
Juliet nousi seisomaan, kun toinen pääsi katolle. Hän katseli, kun Skelton varmaan mietti, että miten pääsisi sisään. Jos hän nyt oikein tahtoisi olla pirullinen hän voisi pilata toisen yllätyksen. Ihan helppoahan tässä olisi mennä vaikka lattian läpi ja vihjata jostain vieraasta niille joillekkin. Mutta ehkei niin tarvitse. Hän asteli toisen vierelle. "Oletko varma, että saat tuon auki?" Juli kysyi. "Voin ehkä mennä avaamaankin sen sisäpuolelta, jos pyydät kauniisti." hän hymähti.
|
|
Snap
Haudasta noussut
Min? EN sy? homeisia lihapullia
Posts: 148
|
Post by Snap on May 11, 2009 19:47:46 GMT 2
Skelton oli hyvässä touhussa lukon ja tiirikan kanssa, kun eräs nimeltä mainitsematon tuli häiritsemään olan yli kurkkien, ja vielä kehtasi epäillä hänen kykyjään. Hommaansa syventynyt Skelton yritti olla kuin ei olisi kuullutkaan räyhättären kysymystä... ...Mutta toisaalta Julietin jättäminen ílman huomiota oli yhtä fiksua kuin bensa lisääminen palavaan nuotioon; mitä enemmän, sitä tuhoisammat seuraamukset. "Vanha sanonta kuuluu: 'Jos et voi tehdä sitä itse, parempi unohtaa koko juttu'. Klassikkotaitoja on hyvä harjaannuttaa vähän väliä..." Ranne väänsi tiirikkaa, lukkomekaniikka rusahti ja hymähtäen Skelton suoristautui vetäen oven auki. Mutta hän ei mennytkään vielä sisään vaan astui sivuun, ovea auki pidellen ja viittasi pienellä kädenkehotuksella Julietia toki menemään edeltä alas päin laskeutuviin rappuihin. "Kiusanhenget ensin", tämä sanoi kuin herrasmiesetiketin irvikuvaksi.
|
|
|
Post by Koji on May 11, 2009 20:14:46 GMT 2
Juliet tuhahti hieman, kun Skelton ei huomioinyt mitenkään. Mutta tiesi kyllä tämän kuulevan. "Sinä et kyllä sitä unohtaisi varmaankaan. Etsisit taatusti uuden tien päästä sisään tai jotain." hän sanoi ja oli asiasta aika varma. "Naiset ensinhän tulee siitä, että ritarit olivat pelkureita." Juli sanoi, mutta kumminkin astui sisään ensin. Ei Juli pelännyt mitään. Mitä muka tässä voisi pelätä? Räyhähenkiä ei niinvain saatu hengiltä ja Juli ei tietenkään ollut iloinen poikkeus.
|
|
Snap
Haudasta noussut
Min? EN sy? homeisia lihapullia
Posts: 148
|
Post by Snap on May 15, 2009 20:54:19 GMT 2
Skelton lähti seuraamaan Julietin jäljessä. "Entäs jos ritarit ajattelivat, etteivät ne naiset olleet pelastamisen arvoisia?", Skelton ehdotti toiseksi vaihtoehdoksi, kun kaksikko laskeutui alemmas turvaportaita, jotka lopulta päätyivät vanhaan, kerrostalomaiseen rappukäytävään. Sen molemmilta puolilta löytyi suljettuja huoneiden ovia, joiden yli vain Skeltonin pitkä varjo (Juliet kun ei räyhänhenkenä luonnollisesti heittänyt varjoa) pyyhkäisi. Siellä oli riittävästi tilaa luuveikon räyhänhengettären ohitse ja edelle alaspäin vieviin portaisiin. Olisihan hän tietenkin voinut koettaa mennä suoraan läpikuultavan räyhänhengen lävitse, mutta se oli aika epämieluisa kokemus. Kaikkien haamuolentojen lävitse meneminen oli kuin astuisi kylmän pisteen yli; jäätävä tunne hyysi hetkeksi veren, nosti ihon kananlihalle ja sydämen valtasi muutaman sekunnin kestävä ahdistava tunne. Skeltonkaan ei ollut tuolle kokemukselle immuuni, vaikkei hänellä ollutkaan verta hyytyväksi, ihoa vain pienellä osalla ruumiistaan ja sydänkin takoi jossain muualla... Itse asiassa se oli hänelle paljon muita epämiellyttävämpi, sillä sen nopean hetken ajan, mikä meni haamuolennon olemuksen läpi astumiseen, hänen oma paljas tietoisuutensa oli nopeassa kosketuksessa hengen tietoisuuden kanssa ja se oli... outoa. Outoa sillä "en-yritä-toista-kertaa-uudestaan" -tavalla. Vai kuulostaisiko sinusta hauskalta kokea, miten vieras olemus hetkeksi tihkuu tietoisuuteesi samalla kun osa omastasi tunkeutuu vastavuoroisesti toiseen? Se ei ollut mitään koko perheen hupia.
|
|
|
Post by Koji on May 15, 2009 23:11:27 GMT 2
"Minä ja tuo sanonta ollaan melkein yhtä vanhoja. Ja sehän tuli vain ritareiden pelkuruudesta ja sovinismista." Juli sanoi. Niin, keski-ajallahan hän syntyi ja jossain siinä main tuommoinen sanontakin tuli. Mutta tosin myöhemmin hän tietenkin kuuli mistä se tuli. Hän katsahti Skeltoniin joka meni onneksi hänen ohitseen. Eihän ollut näille haamuolennoillekkaan mukavaa, kun joku kulki lävitse. Se tuntui ällöttävältä... Sitä niin vain ei kuvailla. Ja sen takia hän ei koskettele edes paljoa noita aineellisia olentoja. Monet kerrat jotkut ovat halunneet kätellä Julietia. Hän vain tyynesti seurasi toista vaikkei koko juttu niinkään kiinnostanut. Mutta pitäisi kyllä muistaa, että Skele on tässä hänelle pienen palveluksen velkaa. Hyvä niin, ettei tarvitse sitä joskus sitten pyytää..
|
|
Snap
Haudasta noussut
Min? EN sy? homeisia lihapullia
Posts: 148
|
Post by Snap on May 17, 2009 19:26:34 GMT 2
"Jos naiset sinun aikanasi olivat puoliksikaan kaltaisiasi, en yhtään ihmette, jos teitä ei nähty urhollisuuden arvoisina", Skelton sanoi, kaivaen pistoolinsa esiin ja ladaten sen ennen kuin palautti takaisin kantokoteloon. Älä jätä myöhemmäksi sitä, minkä voit tehdä nyt, kuten sanottiin... Skelton tuppasi olemaan aika spontaani teoissaan - se, että hän oli para-aikaa murtautunut sisään sinne, missä hänen ehkä viimeisimmäksi teokseen kannattaisi olla, varmaan jo puhui puolestaan - mutta pieni etukäteen varautuminen ei koskaan ollut pahitteeksi. Se vain varmisti omien luiden selviytymisen huomisäivään.
He laskeutuivat talon läpi kerros kerrokseta, kunnes olivat taas katutasolla ja viimein itse klubin tiloissa, jonne varauloskäynnin ovi heidät päästi, jahka Skelton oli ensin taas hieman uhrannut aikaansa kyseisen oven lukolle (ihanhan tässä alkoi tuntua, kun tänne ei tahdottaisi vieraita kiinnioloajan sisäpuolella). Siellä ei ollut ristin sielua. Baari oli pimeänä, hiljaisuus lauloi sooloaan DJ:n estraadilla ja klubin discovalot olivat sammuettu lukuunottamatta katossa roikkuvia valopisteitä - kuin tähtiä - ja sinne tänne sijoitettuja pilarimaisia vesisäiliöitä, joiden lasipinnan sisällä ilmakuplat kohosivat tauottomassa tanssissaan alhaata ylös kalpeansinisiksi värjäytyen, kiitos säiliöiden pohjaan sijoitettujen värilamppujen.
|
|
|
Post by Koji on May 17, 2009 19:55:53 GMT 2
Juli mietti hieman, että mitähän tulisi tapahtumaan vielä. "Todella harva nainen oli kaltaiseni. Jos aina olisin ollut tälläinen minut varmaan oltaisi poltettu roviolla, kun noidaksi luultaisi. Eräälle tutulleni tosiaan kävi niin ja hänen kissallensakin olisi käynyt, ellei sillä olisi ollut paria valkoista karvaa musiten seassa. Hassua sinänsä." Juliet sanoi. Noitinahan monia poltettiin ja tiputettiin vuorelta luudan kanssa. Ihan hölmöä. Hän katseli baaria, joka oli aika tyhjillään. Missälie omistaja on. Onneksi oltiin aineeton, kun pystytiin helposti menemään vain seinän läpi ja ei tarvinnut minkään avaimen kanssa pelleillä tai tiirikoinnin. Ja ei tarvinnut huolehtia mistään syömisestä, kun ei ollut tarve siihen. Ei edes tarvinnut nukkua ollenkaan. Helppoa oli elää haamuolentona.
|
|
Snap
Haudasta noussut
Min? EN sy? homeisia lihapullia
Posts: 148
|
Post by Snap on May 29, 2009 20:45:27 GMT 2
Skelton vaelsi hieman päämäärättömän tuntuisesti salin poikki, tarkasteli pitkää nappuloiden ja johtojen töyttämää musiikkipöytää ja jokaisen tanssipaikan vakiokalustukseen kuuluvaa savukonetta, kunnes antoi huomionsa kiertää takasti pitkin paikan seinustoja. Tyhjä klubi ei näyttänyt kummastuttavan Skeltonia, päinvastoin... Jotain tällaista hän oli oikeastaan odottanutkin... Cornerilla ja hänen porukoillaan oli takuulla täällä jossain omaksi reviiriksi merkitty tila, jonne vetäytyä nauttimaan yksityisestä palvelusta, oli itse klubi muille avoinna tahi ei. Ja koska se jengin johtaja - ja useat sen jäsenet - olivat vampyyrejä, voisi olettaa että tuo paikka sijaitsisi kellarikerroksessa, jonne ei vahingossakaan eksyisi päivänvaloa. Jossain siis olisi oltava ovi ja portaat... Lupaavan näköinen yksilö löytyikin klubin pohjoisseinältä, hieman syrjemmässä ja erään suojaavan sermin takaa. Ovessa toki koreili "Vain henkilökunta" -kyltti, mutta sen vireen oli unohtunut seinää vasten nojaava tuoli, joka näytti ihan siltä, kuin sillä tuppasi istumassa joku vahdissa ja estämässä jos jku ilman lupaa oli pyrkimässä sisään. ...Äkkiä tuo samainen ovi avautui ja Skeltonilla oli juuri ja juuri tarpeeksi aikaa sukeltaa pois näkyvistä läheisen jättikaiuttimen taakse, joka esiintymislavan reunalla seisoi. Koska klubi oli pimeä ja välimatka huomattava, Skelton ei osannut kertoa baaria kohti suuntaavasta hahmosta muuta kuin että tämän ruumiinrakenne viittasi jykevään mieheen - ei siis nimenomaiseen tyyppiin, jota hän etsiskeli. Hän ei ollut koskaan henkilökohtaisesti tavannut Corneria, mutta oli kuullut hepun olevan solakkarakenteinen ja ylväspiirteinen - eli siis tyypillinen vampyyri.
|
|
|
Post by Koji on May 29, 2009 21:04:43 GMT 2
Juliet katseli vielä tyhjää baaria ja seurasi katseellaan Skeltonia. Tämä ei näyttänyt yhtään ihmettelevän, että baari oli ihan tyhjä. Pikemmin, kuin tämä olisi odottanut sitä. No ei varmaan tähän aikaan vampyyrit olekkaan juhlimassa ja pitämässä tälläisessä tilassa bileitä. Ehkä odottelevat jossain pimeässä, että aurinko laskisi ja sitten voisivat astua ulos koloistaan. Aurinko ei ollut vielä mitenkään laskenut, mutta tuskin se Skeltonia esti tämän vihamiehensä tapaamista. No olisi hän itsekkin vain etsinyt tämän käsiinsä ja mennyt juttelemaan suoraan, eikä olisi lähtenyt, ennenkuin olisi saanut tietää haluamansa. Ja sen saaminen ei ollut Julille ollenkaan vaikeaa. Vähän kun nyt piinaa ja pelottelee niin kyllä sen tiedon saa ulos. Heh... Räyhähenkenä oli Julista juuri kivointa se tavaroiden liikuttelu ja sellainen näkymättömänä, kun miehet huutavat peloissaan kuin kakarat.
Oven avautuessa Juliet meni nopeasti varjoihin ja muuttui vielä näkymättömäksi. Näin häntä ei ollenkaan huomata. Ja eiväthän vampyyrit edes haista häntä, kun ei haamuolennolla ole mitään sellaista, joka haisisi. Vaikka verta tai sellaista. He olivat vain ektoplasmaa. Hän vilkaisi Skeltoniin, joka oli mennyt kaiuttimen taakse piiloon.
|
|
Snap
Haudasta noussut
Min? EN sy? homeisia lihapullia
Posts: 148
|
Post by Snap on Jun 18, 2009 21:18:00 GMT 2
Tulija oli selvästi kiinnostuneempi baaripuolen tarjonnasta, kuin mistään muusta, kuin ympäristöstään, siispä Skelton soi itselleen tilaisuudeen rentoutua hieman ja miettiä tilannettaan. Noniin, sisällä oltiin... Entäs nyt sitten? Ei aavistustakaan... Alakertaan pyrkiminen ei ehkä sittenkään olisi välkyimpiä ideoita, sillä oli todella riskaapeliä uskaltautua kellarikerrokseen tietämättä, millaisia tyyppejä siellä oli tarkalleen ottaen vastassa ja oliko portaikko ainut tie ulos sieltä. Hän oli spontaani, muttei sentään itsetuhoinen. Tämä ei ollut sopiva hetki käyttäytyä liian pöyhkeästi, tai se vielä kopsahtaisi hänen omaan luiseen nilkkaansa. Mutta ei hän voinut vain lähteä täältä mitään tekemättä kaiken näkemänsä vaivan jälkeen - ynnä hän ei todellakaan jaksaisi Julietin huomautuksia asiasta seuraavan vuosisadan verran.
...Ehkä hän aloittaisi tuosta tyypistä? Parempi käyttää tilaisuus hyväksi ja hoitaa yksi potentiaalinen vastustaja pois pelistä vielä kun hänen läsnäolonsa oli muilta tietämättömissä. Muttei hän voinut noin vain ampua toista, sillä laukaus kuultaisiin takuulla alakertaan asti - eikä hänellä ollut mitään kättä pidempääkään, jota käyttää lyömäaseena kumauttamaan toinen kanttuli vei... Lasipullot olivat baaritiskin takana, hän ei niihin pääsisi käsiksi tulematta huomatuksi... Kaiuttimen vieressä tosin nökötti mikkipidike, mutta Skeltonista tuntui, että noin isoa heppu vastaan se oli sama kuin olisi yrittänyt kellistää höyhenellä karhua. Tuoli voisi toimia, mutta se oli varsin kömpelö esine heilutella, jos halusi päästä jonkun selustaan huomaamattomasti... Taisi olla vain yksi keino... Skelton irrotti kaiuttimesta lyhyen johtopätkän, joka ydisti sen vieresieen jatkojohtoliitinsekamelskaan, kietaisi sen vastakkaiset päät kämmeniensä ympärille ja kiskaisi erilleen kokeillen johdon kestävyyttä. No eiköhän tämä kävisi... Skelton nojautui kurkkaamaan kaiuttimen takaa, odottaen oikeaa hetkeä ja kun köriläs vihdoin kääntyi selin drinkkihyllyjä päin, Skelton liikahti esiin piilostaan, liikkuen mahdollisimman ääneti klubin varjoja pitkin lähemmäs pulloja kilisyttävästä tyypistä. Jos kaikki menisi hyvin, toinen ei ehtisi päästää ääntäkään...
|
|
|
Post by Koji on Jun 18, 2009 21:36:34 GMT 2
Juliet oli mennyt istumaan jollekkin pöydälle ja tarkkaili näkymättömissä siinä tilannetta. Hänen olinpaikastaan näki jotenkin Skeltonin. Mitähän tämä tuumi? Toisen kasvoilta, kun ei ollut niin helppoa ilmeitä nähdä. Mutta Juli arveli, että Skele mietti mitä tekisi seuraavaksi siirrokseen. Heh, ei tainnut olla viisasta tulla tänne. Tai ainakaan, kun hän oli mukana. Nainen voisi hyvinkin ihan piruuttaan vain sotkea hieman Skeltonin suunnitelmia. Laittaa kapuloita rattaisiin. Pitäisi odottaa oivaa tilaisuutta siihen. Idea oli jo keksitty. Hänhän oli räyhähenki joten mahdollisuuksia oli monia. Kun räyhähengethän oli melkein tarkoitettu pelottelemaan ja piinaamaan ihmisiä ja muita sellaisia. Vaikka tuskin vampyyrit ja sellaiset niinkään pelkää, mutta pääasiana tässä oli sotkea tosiaan toisen suunnitelmat. Kun hän huomasi luurankomiehen nousseen ja lähenevän vampyyria. Ihan piruuttaan Juliet vain tönäisi erään tuolin kumoon ja vaihtoi piilopaikkaansa samalla. Katse käväisi pikaisesti Skeltonissa. Toinen ei luultavemmin hänen ideastaan pitänyt, mutta ihan sama se. Kyllä vielä pystytään laittamaan tälläisessä paikassa kapuloita rattaisiin. Ja eipä toinen mahda asialle mitään. ei Juli ollut niin tyhmä, että menisi mihinkään räyhähengen pitävään purkkiin tai sellaiseen. Hän tulisi olemaan ikuinen riesa.
|
|