I'm faded, gone and gone (Saalistaja, offline)

[saalistaja]

Arethusa katsoi nyt värittömästi demonia. Toisen sanoille se kallisti päätään ja liikutti hitaasti päätään sivulta toiselle.
"En." Naaras istahti vähän matkan päähän susidemonista. Sillä se osoitti, että ei aikonut mitään pahaa. Enää. Valkomerkki huokaisi hiljaa ja käänsi pitkästä aikaa katseensa kynsiinsä, toisen silmiin tuijottamisen sijaan. Se häpesi itseään, mutta ei voinut sille mitään. Ihmissusi nosti katseensa arvioivasti urokseen. Toinen ei tainnut olla vihainenkaan? Piteli hopeakorua suussaan, mutta se ei enää hätkäyttänyt naarasta. Yönmusta susiolento sai väkipakolla kasvoilleen pienen hymyn, joka oli pysynyt kauan piilossa.
"En muutu enää koskaan takaisin", Aret sanoi vakavalla, mutta rauhallisella äänellä. Se ajatteli pitkästä aikaa olla kiltti jollekulle, sitä suuremmalla syyllä, että äsken se oli vielä riehunut ympäriinsä ja yrittänyt repiä demonin palasiksi.

[phantasmagoria]

Phantasmagoria tuhahti hiljaa. Hassua, että noinkin voi käydä. Mahtoikohan toinen pitää siitä..? No, äänestä ei ainakaan paistanut katkeruutta.
"En tiennytkään, että sekin on mahdollista."
Demoni mumisi ja käänsi katseensa ulapalle, aurinko oli jo miltei puoliksi esillä, nousipa se vauhdilla. Se värjäsi veden keltaisensinertäväksi, se näytti aivan laimealta appelsiinimehulta. Mustaturkki muisti, kun hän oli saapunut Tuonpuoleiseen ja kuinka ihmeissään hän oli uudesta muodostaan.
.. No, nekin ovat menneitä, turha niitä on märehtiä.

[ sssuperpitkä 8) ]

[saalistaja]

Arethusa tuijotti nyt vettä, joka liplatti vasten laituria hiljaa. Pääsisiköhän täältä jollain veneellä pois? Voisiko koskaan päästä pois täältä? No, tuskin se olisi mahdollista ja mitä se edes auttaisi. Turhaa vain olisi yrittääkkään, hukkuisi vielä jonnekkin. Naaras ei kääntänyt katsettaan demoniin puhuessaan.
"No, en minäkään, mutta se kai sitten on", Aret sanoi kallistaen korviaan taaksepäin. Yönmusta ihmissusi ei pitänyt paljoakaan auringosta, mutta olisi kovinkin epäkohteliasta vain häipyä. Vaikka .. mitähän tuo siitä enää välitti. Nyt kuitenkin oli sellainen tunne. Punaiset silmät vilkaisivat Phantasmagoriaa.
"Minä tuskin sanoin nimeäni aikaisemmin, olen Arethusa", se sanoi pahoittelevalla äänensävyllä ja käänsi nopeasti katseensa merelle.

[phantasmagoria]

Phantasmagoria nyökkäsi vain kuullessaan toisen nimen, ei edes kääntyänyt katsettaan vedestä.
"Phantasmagoriaksi ne haukkuvat."
Demoni sanoi ja vasta nyt käänsi katseensa ihmissuteen. Keltaiset silmät kohtasivat ihmissuden punaiset.
.. Kylläpä täälläkin oli sitten kaikenlaista populaa. Vielä ei sentään oltu törmätty haamuihin tai vampyyreihin, kaikenlaisiin muihin kyllä... Jopa siihen Lucianonkuvatukseen. Mustaturkki karisti nuo ajatuksen kuitenkin mielestään, ei parane ajatella sitä sopimusta mikä tehtiin. Muuten kävisi huonosti. Katse liukui Arethusan silmistä demonin etukäpälässä olevaan, haaleasti näkyvään ruusumerkkiin. Niin. Verinen sopimus.

[ Eeh, Phantas muistelee kohtaamistaan Lucianon kanssa ' Jos et tajua yhtään niin kurkista pikkukujalla olevaan töpöön ]

[saalistaja]

[ Tiedän khyl, luin sitä ;> Siihen saa tottua, koska olen aika pahakin kyylä ]

Naaras mietti hetken toisen nimeä. Kovin pitkä ja hankala, mutta hieno. Se ei kuitenkaan sanonut mitään ääneen. Punasilmä katsoi hiljaa toisen silmiin. Sen katse seurasi Phantasmagorian katsetta, kun tuo käänsi silmänsä jonnekkin .. ehkäpä tassuunsa? Ihmissusi jäi tarkoilla silmillään tuijottamaan toisen tassua, mutta ei kuitenkaan erottanut siinä nimikirjaimia, muuten se olisi saattanut kysyäkkin jotain. Aret kuitenkin erotti jonkinlaisen ruusun ehkäpä. Mikähän tuo oli? Arethusa siirsi hieman etujalkaansa, jotta sai tukevamman asennon ja käänsi silmänsä takaisin Phantasin silmiin. Hiilenmusta naaras sai pienen hymyn aikaiseksi. Ihmissusi vilkaisi hiljaa merelle.
"Oletko ollut täällä kauankin?" se peräti kysyi tuijottaen nyt vettä. Aika kauan toisen oli täytynyt olla. Arethusa oli ollut aivan riittävän kauan, jotta olisi hiljalleen hyväksynyt tämän paikan väliaikaiseksi "kodikseen", mutta silti se tuntui jotenkin inhottavalta.

[phantasmagoria]

Katse nousi takaisin punasilmäiseen tämän kysyessä jotain.
".. Melko kauan. En ole kiinnittänyt siihen huomiota."
Demoni sanoi matalalla äänellä ja käänsi katseensa merkatun käpälän kautta takaisin veteen. Auringosta oli enää pieni pala veden takana. Mistäköhän tuo aurinkokin tuli täällä Tuonpuoleisessa? Olikohan täälläkin muita maita, niinkuin tämä olisi vain kopio maapallosta? No, tämä osa sitä paikkaa oli ainakin tuplasti karumpi.
.. Ihan kuin sillä olisi jotain väliä. Demoni luimisti korviaan.

[saalistaja]

Ihmissusi piti katseensa vedessä ja nyökkäsi toisen vastaukselle hiljaa.
Ei sitä oikeastaan ottanut huomioon aikaa kun täällä eleli. Ei sillä sinäänsä ollutkaan paljoa merkitystä, paitsi Aretilla tietysti. Ihmissuden rooli ei ollut helppo, oli liian riippuvainen täysikuusta. Verenpunaiset silmät kiinnittyivät taas Phantasmagorian silmiin, vanhan tavan mukaan.
"Oletko koskaan halunnut täältä pois?" Naaras sitten kysyi katsoen edelleen uroksen silmiin. Demoni ei näyttänyt kovinkaan onnelliselta. Kuka nyt voisi olla onnellinenkaan täällä ? Ehkä joku, kuten se vamppyyri, mutta hiilenmustalle Arethusalle se oli vaikeaa.

[[ Anteeksi, ei ajatus luista oikein ]]

[phantasmagoria]

Phantasmagoria hymähti.
"Kukapa ei haluaisi."
Tämä totesi ja hymyili vinoon elottomasti.
Siipiä alkoi särkeä, ne olivat olleet laskostettuina selällä koko ajan, ja halusivat nyt venytellä ja suoristua ainaisesta asennostaan.
Mustaturkki avasi siipensä ja haukotteli, alkoi pikkuhiljaa väsyttää.

[ Ei täälläkään, ja piti lähteä kesken roolauksen joten tuli pätkä^^' ]

[saalistaja]

Naaras räpäytti silmiään hyväksyvästi toisen sanoille ja käänsi katseensa sitten omiin tassuihinsa.
Aurinko alkoi paistamaan liiankin kirkkaasti. Aivan liian. Aret luimisti korviaan ja kyyristyi hivenen taaksepäin. Se ei pitänyt auringosta, ei sitten yhtään. Tähän asti oli vielä kestetty, mutta nyt se meni jo liiallisuuksiin. Arehusa nousi kiireisesti seisomaan ja vilkaisi pahoittelevalla eleellä demoniin.
"Minun pitää nyt mennä, jääköön sinulle hyvästi", ihmissusi tokaisi hennolla äänellään ja lähti ravaamaan nopeasti eteenpäin. Juuri aiottuaan kääntyä, se kuitenkin pysähtyi ja katsahti taaksensa. Korvat nousivat pystyyn ja häntä heilahti hieman Phantasmagorialle. Sitten yönmusta naaras oli jo kadonnut satamarakennuksen kulman taakse.

[[ Juu, se meni nyt : 3 Kiitos tästä pelistä, oli oikein mukavaa ]]

[phantasmagoria]

Demoni siristeli silmiään nousevalle, kirkkaasti hohtavalle auringolle ja käänsi päänsä kohti puhuvaa ihmissutta.
"Näkemiin."
Mustaturkki vastasi, hymyili vinoon ja lähti sitten itsekin hitaasti astelemaan poispäin satamasta.

[ Kiitos sinullekin :3 Oli pitkä lopetus minulla ]